Olin lapsena herkkä ja tarkka, nykyään suurpiirteinen ja äänekäs
Kärjistettynä.
Pyrin muokkautumaan, kun koin että ärsytän muita, jopa lähipiirissäni. Aloin juttelemaan small talkia, opettelin olemaan hauska ja heittämään aina läppää kun tuntuin että sitä halutaan ja siitä tykätään, etten ole vaan nipo tai tylsä.
Kavetripiiri on muokannut mua myös. Ulospäinsuuntautuneita ja hauskoja ihmisiä, kivaa on heidän kanssa ollut.
Mutta kuitenkin. Sitten nään muita herkkiä ja tarkkoja ikäisiäni nyt, he ovat edenneet elämässään. Minut nähdään sellaisena suurpiirteisenä ja kovaäänisäenä, vaikka sisimmässäni olen ollut kuten he.
Joskus suren. Haluan löytää kotini ja paikkani.
Kommentit (21)
Hienoa että muutuit älä harmittele sitä :)
itse olin lapsena villi ja tosi puhelias. Huonot kotiolot ja vuosien kiusaaminen teki minusta aran ja syrjäänvetäytyvän. Harmittaako minua? No ehkä vähän koska tiedän että äänekkäät "minäminä" ihmiset menestyy ihmissuhteissa ja saavat helposti töitä jne. mutta toisaalta en juurikaan halua olla kenenkään kanssa tekemisissä koska valtaosa ihmisistä on inhottavia niin ei harmita. Älä sinäkään harmittele
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että muutuit älä harmittele sitä :)
itse olin lapsena villi ja tosi puhelias. Huonot kotiolot ja vuosien kiusaaminen teki minusta aran ja syrjäänvetäytyvän. Harmittaako minua? No ehkä vähän koska tiedän että äänekkäät "minäminä" ihmiset menestyy ihmissuhteissa ja saavat helposti töitä jne. mutta toisaalta en juurikaan halua olla kenenkään kanssa tekemisissä koska valtaosa ihmisistä on inhottavia niin ei harmita. Älä sinäkään harmittele
Nykyään olen varmaan tuollainen "minäminä" ihminen. Pääsen työhaastatteluun ja saan kavereita (joka on hyvä puoli ja josta olen hyvin kiitollinen) Kuitenkin välillä tuntuu, että olen niin täynnä itseäni, etten näe enkä kuule kuten ennen. Kritiikin kuittaan naurulla, ennen otin jotain tarkasti opikseni rakentavastain palautteesta. (Toisaalta se on hyvä ettei ota itseensä turhia esim. vain kateudesta johtuvia moitteita yms)
Mussa on tavallaan kaksi eri persoonaa samassa.
A) Herkkä ei ole sama kuin hiljainen ja tarkka.
B) Se että rupesit pelleksi on oma vikasi.
C) Ihmisen luonne jalostuu koko hänen elinikänsä ja voi muuttua usein.
Minusta sinä vain opettelit teeskentelemään jotain muuta kuin olet. Itse olin samanlainen vähän aikaan, kunnes huomasin että kaikesta hauskanpidosta huolimatta olin ihan rättiväsynyt ja koin olevani joku muu. Lakkasin vähitellen pitämästä yhteyttä ihmisiin jotka luulivat minun olevan aina se viihdyttäjä ja nyt voin sanoa että suunta on se oikea. Inhoan että ryhdyin mielistelemään ihmisiä, jotta koin oloni hyväksytyksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä vain opettelit teeskentelemään jotain muuta kuin olet. Itse olin samanlainen vähän aikaan, kunnes huomasin että kaikesta hauskanpidosta huolimatta olin ihan rättiväsynyt ja koin olevani joku muu. Lakkasin vähitellen pitämästä yhteyttä ihmisiin jotka luulivat minun olevan aina se viihdyttäjä ja nyt voin sanoa että suunta on se oikea. Inhoan että ryhdyin mielistelemään ihmisiä, jotta koin oloni hyväksytyksi.
Joo, mulle kävi niin että yksi ihminen ei selkeästikään tykännyt tai ainakin hämmentyi kun olin vaan enkä viihdyttänyt :D
ap
Muistan että mulla oli ainakin kotona vaikeaa ja tarvitsin jotenkin tosi kipeästi kokemusta että minusta pidetättäisiin
ap
Olin lapsena ujo, herkkä ja arka kun kiusattiin tarhasta asti. Oikea luonteeni on ulospäinsuuntautunut, menevä, reipas, oma-aloitteinen, itsenäinen, looginen ja mielikuvitusrikas.
Naisena tällä luonteella sitä vaan saa sontaa niskaansa pelkurimiehiltä. Vielä kun olen älykäs lyttääjiä riittää. Varsinkin miessukupuoli tuntuu valtaosin inhoavan kuin ruttoa keskiajalla.
Opettelin pitämään suurimmat mölyt mahassani ja näyttelemään tunteellisempaa. Opettelin myös laittautumaan suojellakseni sisintäni. Nyt kelpaan, monellekin, mutta identiteetti on kärsinyt.
Halveksun miehiä jossain määrin. Haluaisin ehkä joskus sen vastakohdan eli hiljaisen, rauhallisen ja tunteellisen miehen, jonkun jonka kanssa vaan olla. Pitkäaikainen kumppani on äänekäs päällepäsmäri ja käy lähinnä hermoille typerien juttujensa kanssa. Mulle sopisi varmaan feminiinisempi mies.
Ap täällä vielä. Edelleen suren tätä.
up