Lue keskustelun säännöt.
Olin lapsena herkkä ja tarkka, nykyään suurpiirteinen ja äänekäs
24.03.2017 |
Kärjistettynä.
Pyrin muokkautumaan, kun koin että ärsytän muita, jopa lähipiirissäni. Aloin juttelemaan small talkia, opettelin olemaan hauska ja heittämään aina läppää kun tuntuin että sitä halutaan ja siitä tykätään, etten ole vaan nipo tai tylsä.
Kavetripiiri on muokannut mua myös. Ulospäinsuuntautuneita ja hauskoja ihmisiä, kivaa on heidän kanssa ollut.
Mutta kuitenkin. Sitten nään muita herkkiä ja tarkkoja ikäisiäni nyt, he ovat edenneet elämässään. Minut nähdään sellaisena suurpiirteisenä ja kovaäänisäenä, vaikka sisimmässäni olen ollut kuten he.
Joskus suren. Haluan löytää kotini ja paikkani.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut tässä asiassa jo kolme kehitysvaihetta.
Lapsuus ja nuoruus: herkkä, mietteliäs introvertti.
Nuori aikuisuus ehkä 18-38 vuotta: Työssä menestymisen takia omaksuttu äänekkyys, henkinen päällekäyvyys ja sosiaalisuus. Ei minun edes varsinaisesti tarvinnut näytellä sen jälkeen kun tajusin kuinka paljon vähemmällä stressillä asiat sujuu kun heti avaa suunsa eikä itsekseen ahdistele milloin mistäkin josta ei uskalla kysyä tai sanoa.
Neljänkympin kriisi ja siitä eteenpäin: Ei enää ole kiinnostanut niinkään, pitävätkö ihmiset minusta, tai eteneminen uralla. Tärkeämpää on olla oma itseni. Ujoa tai arkaa minusta ei varmaan saisi tekemälläkään enää, mutta introverttiys on palannut. Olen lopettanut lähes kaikki sosiaaliset suhteet elämästäni koska en oikeasti halua niitä. Töissä käyn lounaalla yksin enkä käy työajan ulkopuolisissa kissanristiäisissä "verkostoituakseni". Olen paljon onnellisempi ja vähemmän stressaantunut näin.