Mitä liikkuu äidin päässä joka toteaa kylään tulevalle lapsensa kaverille "oho, oletpas sä pieni"?

Aina ylpeillään omillaan  " meidän poika on iso korsto" mut ei ne muut ole kun pieniä taaperoita

Niille pitää sanoo että entäs sitten? tai oletpas sä ruma, silleen vastapalloon. Tyhmä ihmettely ja naureskelu jää varmaan siihen

Kyl muakin sellanen kyllä meidän poika on pidempi kehuskelu ärsyttää

Ei nyt tule mieleen muuta kuin se, että kaverin pienuus yllätti tämän äidin. Jos lapsi on pieni niin sitten on. Miksi sitä ei saisi sanoa ääneen?

Ei mitään. Kyseessä on siis tyhmyys.

Kuulostaa normaalimmalta kuin äitini, joka totesi kaverin ollessa kylässä, että tämä on paljon hoikempi kuin minä. Ihan normaalikokoinen lapsi olin.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt tule mieleen muuta kuin se, että kaverin pienuus yllätti tämän äidin. Jos lapsi on pieni niin sitten on. Miksi sitä ei saisi sanoa ääneen?

Aikuisen pitäisi osata pitää mölyt mahassaan. Tokaisetko yllättyneenä myös ylipainoisille lapsille: oho oletpas sä lihava?

Veikaanpa että naureskeli samalla

Käske lapsesi vastata moisille takaisin "No ootpa sä suuri!!" " Kuinka susta on tullut noin suuri?"

Miksi ei saisi sanoa, että oletpas sinä pieni? Sinuna olisin ennemmin huolissani siitä, että osaan kasvattaa lapseni niin, ettei heitä haittaa se, mitä muut ovat mieltä.

Mä muistan vieläkin 4-kymppisenä, kun kuudennella luokalla kaverin äiti totesi, että ootpa sä iso. Kasvoin tosi aikaisin ja olin ikäisekseni pitkä, yli 170 cm. Sittemmin en enää kasvanutkaan, joten loppupeleissä en ole erityisen pitkä nainen, ehkä keskimääräistä hieman pidempi. Enkä ollut lainkaan lihava, ainoastaan pitkä. No siinä iässä, kun pituutta tulee 12 cm vuodessa, tuntee itsekin itsensä isoksi joten kommentti todella satutti ja laittoi miettimään, olenko liian painava. Aikuisten pitäisi vähän miettiä, mitä suustaan päästää.

Aika mäntti äiti jos ei tajua miten herkkiä nuo kokoon liittyvät asiat on tuossa iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Aika mäntti äiti jos ei tajua miten herkkiä nuo kokoon liittyvät asiat on tuossa iässä. 

Ainakin jos nauranut päälle, niin ei kiva.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt tule mieleen muuta kuin se, että kaverin pienuus yllätti tämän äidin. Jos lapsi on pieni niin sitten on. Miksi sitä ei saisi sanoa ääneen?

Miksi hitossa se pitäisi sanoa ääneen? ja vielä noiden lasten kuullen? Ketä se palvelee? 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa normaalimmalta kuin äitini, joka totesi kaverin ollessa kylässä, että tämä on paljon hoikempi kuin minä. Ihan normaalikokoinen lapsi olin.

Miten niin normaalimmalta? Eikö kaikki lasten kokoon liittyvä taivastelu ole väärin jos siihen ei liity minkäänlaista positiivista tarkoitusta? 

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt tule mieleen muuta kuin se, että kaverin pienuus yllätti tämän äidin. Jos lapsi on pieni niin sitten on. Miksi sitä ei saisi sanoa ääneen?

Oletpas sä tyhmä

Joo se äiti varmasti tarkoittikin loukata lastasi oikein verisesti. Mitäpä jos ap koettaisit vaikka keskustella lapsesi kanssa sellaisista elämän tosi seikoista kun kasvaminen. Me ei kasveta samaan tahtiin ja kaikkia kommentteja kannata jäädä murehtimaan.

Tämä on varmaan näitä eukkoja jotka kehuvat olevansa suorapuheisia, kun todellisuudessa sosiaaliset taidot ovat täysin kehittymättömät.

Hassua että ihmisten pituudella kehuskellaan. Minusta enemmän kehuskeltavaa olisi hyvissä käytöstavoissa tai koulussa pärjäämisessä kuin ulkomuodossa. No kukin tavallaan. Ehkei äiti ajatellut yhtään mitään. Suosittelen keksimään jonkin nohevan vastauksen tai kommentin "Onpas teillä sotkuista!" tai kysyä joku fiksu kysymys ja nauraa sitten kun toinen ei tiedä ja sanoa "Oletpas sinä tyhmä!" :D Itseään pitää osata puolustaa ja se kannattaa oppia jo lapsena. Hiljaa ei saa olla, siitä ei hyvää seuraa. Maailma on julma paikka. Nyt keksitte lapsesi kanssa jonkin hyvän vastapallon! :)

Vierailija kirjoitti:

Joo se äiti varmasti tarkoittikin loukata lastasi oikein verisesti. Mitäpä jos ap koettaisit vaikka keskustella lapsesi kanssa sellaisista elämän tosi seikoista kun kasvaminen. Me ei kasveta samaan tahtiin ja kaikkia kommentteja kannata jäädä murehtimaan.

Kyllä lapsi sen tietää että kaikki kasvavat omaan tahtiinsa, toiset saavuttavat aikuispituuden aiemmin ja toiset myöhemmin, senpä vuoksi juuri ihmettelikin miksi joku aikuinen viitsii huomautella tuollaista. Ei ole kuitenkaan helppoa olla niiden joukossa jotka tulevat jälkijunassa.

ap

Jotkut on ajattelemattomia. Oma lapseni on 4-vuotias. Viime viikonloppuna lähipuistossa eräs äiti kysyi lapseni nimeä. Ja nauroi sitten räkäisesti päin naamaa, kun lapseni kertoi sen. Ihan kamala tilanne ja lapsi pahoitti kyllä mielensä aika pahoin tästä.