Mitä liikkuu äidin päässä joka toteaa kylään tulevalle lapsensa kaverille "oho, oletpas sä pieni"?

Tälläinen tämä maa on. Puolet joiden älykkyysosamäärä on alle 100. Jossainhan sen pitää näkyä. Se ilmenee parhaiten kun se yhdistetään vielä huonoihin käytöstapoihin. Sitten sieltä suusta tulee tuollaista sammakkoa ja muuta jätettä. Ei kannata ottaa liikaa itseensä, koska sille ei vain voi mitään. Parasta oppia sanomaan jotain napakkaa vastaan eikä todellakaan kantaa tuollaista heikkolahjaisten antamaan muistoa vuosia mukanaan. Tilanteet muuttuvat ja jos 10-vuotiaana joku kutsui isoksi tai pieneksi tai lihavaksi tms. Niin se oli silloin, eikä enää nyt.

Älkää ihan oikeasti jumittuko jonkun äo 87, kuukauden, 10 tai 40 vuoden takaisiin tokaisuihin ja antaa sen mennä ihon alle. Se ei vaan ole sen arvoista.

Aikuisuus ei tarkoita vielä, että osaa käyttäytyä tai osaa huomioida. 

Sehän on hyvin yleistä, että aikuiset jatkuvasti tokaisevat lapsille kuinka he ovat kasvaneet, kuinka pieniä tai isoja he ovat. Eivät nuo sanojat mitään ajattele, kunhan sanovat kun päähän pälkähtää. Ihan kuin lapsella ei olisi tunteita tai ainakaan niistä ei tarvitse välittää. Koska eihän tuollainen kokoon liittyvä kommentointi lapsesta välttämättä hyvältä tunnu. Eihän useimmat aikuisetkaan sellaisesta pidä.

Miksi, oi miksi, pieni = huono ???

Taisi tajuta että lyhytkasvuinen poika jäänee ilman naisia

Mulla on yksi ikäisekseen iso lapsi ja yksi ikäisekseen pieni lapsi. Kummassakaan ei ole mitään pahaa. Itse olin aina pieni lapsi. Totta kai sain kuulla siitä, mutta mitä sitten? Ei siinäkään ole mitään pahaa. Neutraali toteamus, vähän niin kuin että onpa sinulla pitkät silmäripset. (senkin kuulin monta kertaa, eikä se minua loukannut).

Jos lapsen isous tai pienuus (en nyt puhu yli- tai alipainon kommentoinnista) niin kovin kivistää, kannattaa miettiä, onko itse ladannut tarpeettomia odotuksia, minkälainen lapsen pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on hyvin yleistä, että aikuiset jatkuvasti tokaisevat lapsille kuinka he ovat kasvaneet, kuinka pieniä tai isoja he ovat. Eivät nuo sanojat mitään ajattele, kunhan sanovat kun päähän pälkähtää. Ihan kuin lapsella ei olisi tunteita tai ainakaan niistä ei tarvitse välittää. Koska eihän tuollainen kokoon liittyvä kommentointi lapsesta välttämättä hyvältä tunnu. Eihän useimmat aikuisetkaan sellaisesta pidä.

Ei kannata kommentoida lapsille pituudesta, se saattaa olla arka paikka. Olen aina ollut pienikokoinen ja jäin lyhyeksi. Tämä tosin johtuu sairaudesta. Ihmiset menee aina ihan lukkoon kun niihin miljooniin "ohhohh miks sä oot noin lyhyt??" Kyselyihin kertoo rehellisen syyn.