Lue keskustelun säännöt.
Ihastus työkaveriin on raskasta, eikä mene ohi
21.03.2017 |
Ei vaan mene ohi, vaikka vuoden olen jo odottanut että menisi... Olemme molemmat parisuhteessa. Olen aina ollut herkkä ihastumaan, eikä se tarkoita minun kohdallani sitä että en rakastaisi kumppaniani, tai että haluaisin vaihtaa hänet toiseen. Tällainen minä vaan olen. Tämän työkaverin kanssa vietän paljon aikaa yhdessä, sillä olemme samassa tiimissä ja hoidamme yhdessä tiettyjä tehtäviä. Usein vietän hänen kanssaan päivän aikana enemmän aikaa kuin oman mieheni. Tämä työkaveri on ystävällinen, huumorintajuinen, älykäs ja kaikin tavoin fiksu. Jos olisimme sinkkuja, olisin ehkä jo yrittänyt hurmata hänet omakseni, sillä tämä ihastus on kestänyt niin kauan. Nyt se ei luonnollisestikaan ole vaihtoehto.
En tiedä paljonko työkaveri pitää minusta. Tuntuisi kivalta ajatella, että hänkin olisi edes hieman ihastunut minuun, mutta se on naurettava ja typerä ajatus / toive. Miksi oikeasti haluaisin sellaista, kun tilanne on tällainen kuin on. Välillä tuntuu että ihastus laantuu, mutta aina se palaa takaisin. En ole sanallakaan vihjannut työkaverille että pitäisin hänestä mitenkään erityisesti, mutta välillä pelkään että kehonkieleni paljastaa miten asia on. Tai se, että väkisinkin puhun hänelle hieman eri tyyliin kuin muille. Ainakin itsestäni tuntuu siltä.
Olen oikeasti onnellinen parisuhteessani, vaikkei sitä kertomani perusteella ehkä uskoisi. On todella raskasta olla tällä tavoin ihastunut, kun se vaan jatkuu ja jatkuu eikä mene ohi. En voi vältelläkään tuota työkaveria, sillä tämä työ on minulle tärkeä.
Vertaistukea tai muita ajatuksia?
Kommentit (46)
Miksi tyydyt vain yhteen kumppaniin? Voit saada kaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko ajatella, että tunteet kuuluvat elämään? Koeta sopeutua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tyydyt vain yhteen kumppaniin? Voit saada kaksi!
Reps 😂
Täällä ihastusta jo yli kolme vuotta,eikä mene ohi. Olen naimisissa ja hän avoliitossa.
En halua erota koska rakastan myös miestäni.
Ei kivaa.
Ihan samassa tilanteessa minäkin kun ap, ei mene ohi ei. Reilu vuosi kärsimystä takana. Olen yrittänyt vaihtaa työpaikkaakin, mutta sekään ei näytä onnistuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä teille kohtalotovereille! Joskus pienet ihastumiset voivat jopa piristää arkea, eikä niistä ole mitään haittaa kenellekään. Mutta tämä menee liian pitkälle. Tiedän ihan hyvin sen, ettei tämä työkaveri ole ainakaan omaa miestäni parempi, ja jos menisin vaihtamaan mieheni häneen, ei se hohto kauaa pysyisi yllä. En ole hölmö. Mutta mitään kivaa tai piristävää tässä ei enää ole, vaan tämä on kuluttavaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä te ihastutte herkästi!
Joo, minä kyllä ihastun herkästi. Hyvin pinnallisesti yleensä tietenkin. Olen ollut tällainen aika pitkälti koko ikäni. Varsinkin ystävällinen ja kohtelias käytös vetoaa minuun, pidän sitä hyvin puoleensavetävänä.
Ikinä en ole parisuhteesta ihastuksen perään kuitenkaan lähtenyt.
ap
Mulla oli vähän sama. Nyt emme ole enää samassa työpaikassa ja ikävä on hirmuinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtalotoveri! Tuossa minun tilitystä: http://www.vauva.fi/keskustelu/3991647/ketju/ihastus_joka_ei_koskaan_vo…
Huomioi aloituksen vuosiluku..
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä teille kohtalotovereille! Joskus pienet ihastumiset voivat jopa piristää arkea, eikä niistä ole mitään haittaa kenellekään. Mutta tämä menee liian pitkälle. Tiedän ihan hyvin sen, ettei tämä työkaveri ole ainakaan omaa miestäni parempi, ja jos menisin vaihtamaan mieheni häneen, ei se hohto kauaa pysyisi yllä. En ole hölmö. Mutta mitään kivaa tai piristävää tässä ei enää ole, vaan tämä on kuluttavaa.
ap
6 täällä:
Kiitos! Meillä on näköjään täysin samanlainen tilanne ja tuntemukset. Alan olla täysin kyllästynyt tähän enkä ole koskaan kokenut vastaavaa, vaikka olen ennenkin ollut ihastunut. Tässä ei ole enää mitään piristävää tai mukavaa.
Onko ihastuksesi ihastunut sinuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän sama. Nyt emme ole enää samassa työpaikassa ja ikävä on hirmuinen!
Kuinka kauan olette olleet eri työpaikoissa? Oma kauhuskenaarioni olisi, että ihastus jatkuisikin, vaikka vaihtaisin työpaikkaa.
6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä teille kohtalotovereille! Joskus pienet ihastumiset voivat jopa piristää arkea, eikä niistä ole mitään haittaa kenellekään. Mutta tämä menee liian pitkälle. Tiedän ihan hyvin sen, ettei tämä työkaveri ole ainakaan omaa miestäni parempi, ja jos menisin vaihtamaan mieheni häneen, ei se hohto kauaa pysyisi yllä. En ole hölmö. Mutta mitään kivaa tai piristävää tässä ei enää ole, vaan tämä on kuluttavaa.
ap
6 täällä:
Kiitos! Meillä on näköjään täysin samanlainen tilanne ja tuntemukset. Alan olla täysin kyllästynyt tähän enkä ole koskaan kokenut vastaavaa, vaikka olen ennenkin ollut ihastunut. Tässä ei ole enää mitään piristävää tai mukavaa.
Onko ihastuksesi ihastunut sinuun?
En tiedä onko hän ihastunut. Meillä kyllä synkkaa hyvin ja on hauskaa yhdessä, mutta ei se vielä mitään tarkoita. Mitään sellaista hän ei ole ainakaan koskaan vihjannut, joten lähden siitä oletuksesta että olemme vain ystäviä ja kollegoita. Ja parempi niin... Onko sinun ihastuksen kohteesi sitten ihastunut sinuun?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan ketjua, taas yhden poikkeuksellisen vaikean päivän jälkeen. Miksi työkaverin pitääkin olla niin ihana ihminen? Miksen voi koskaan huomata hänessä mitään "vikoja", joiden avulla olisi helpompi ajatella ettei hän niin upea ole sittenkään.
Eli tänään hänen kanssaan oli taas niin mukavaa. Meillä yksinkertaisesti synkkaa, olemme samalla aaltopituudella. Olen tänään yllättänyt itseni useampaan kertaan miettimästä, millaista olisi olla hänen kanssaan yhdessä. Olen nähnyt meidät kävelemässä käsi kädessä merenrannalla, ja muuta romantiikkahöttöä. Tuollaiset haavekuvat ovat turhia ja hölmöjä, sillä elämä hänen kanssaan ei taatusti oikeasti olisi niin ihanaa! Minulla on hyvä mies ja toimiva parisuhde, miksi tämän täytyy olla tällaista :(
ap
Tuon takia islämilaisissa kultuureissa naiset ovat erillään koska siinä arvostetaan avioliittoa.
On aivan typerää aiheuttaa yhteentörmäyksiä ja perheentuhoja siten että laitetaan miehet ja naiset työskentelemään yhdessä.
Olet sentään järkevä kun ymmärrät että se mistä haaveilet on nimenomaan vain ja ainoastaan haavetta. Jos nyt vaihtaisit miestä, olisi sama tilanne luultavasti joskus taas edessä. Muihin ihastuminen on normaalia, mutta tunnetta ei saa ruokkia.
Tiukassa parisuhteessa ihastumiset toivat itsellenikin ahdistusta. Opin melko nopeaan,että normi-tyyli ei ole mun juttu, vaan aika paljon avoimempi suhde ja nyt ihastumiset tuntuvat vain ihanilta, vaikka olisi muita esteitä etenemiselle. Itsellä ainakin painoi aiemmin mieltä juuri se,etten halunnut mitenkään loukata ihmisiä joista vähänkin välitin vaikka ihastumiset kuuluvatkin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Olet sentään järkevä kun ymmärrät että se mistä haaveilet on nimenomaan vain ja ainoastaan haavetta. Jos nyt vaihtaisit miestä, olisi sama tilanne luultavasti joskus taas edessä. Muihin ihastuminen on normaalia, mutta tunnetta ei saa ruokkia.
Kyllähän minä tuon tiedän. Mutta miten olla ruokkimatta tunnetta, jos ei ihastumiselleen mitään voi? Työkaverini on oikeasti kiva ja hieno ihminen, ihmettelen jos useampikin ei ole häneen salaa ihastunut. Se vaan että minä olen jo toisaalle sitoutunut ja samoin hän, joten tästä tunteesta täytyy päästä eroon!
ap
Voin kokemuksesta kertoa että ihastuminen todellakin menee ohi ajan kanssa. Vuosi on vielä lyhyt aika, minulla meni muutama vuosi.