Ihastus työkaveriin on raskasta, eikä mene ohi

Ei vaan mene ohi, vaikka vuoden olen jo odottanut että menisi... Olemme molemmat parisuhteessa. Olen aina ollut herkkä ihastumaan, eikä se tarkoita minun kohdallani sitä että en rakastaisi kumppaniani, tai että haluaisin vaihtaa hänet toiseen. Tällainen minä vaan olen. Tämän työkaverin kanssa vietän paljon aikaa yhdessä, sillä olemme samassa tiimissä ja hoidamme yhdessä tiettyjä tehtäviä. Usein vietän hänen kanssaan päivän aikana enemmän aikaa kuin oman mieheni. Tämä työkaveri on ystävällinen, huumorintajuinen, älykäs ja kaikin tavoin fiksu. Jos olisimme sinkkuja, olisin ehkä jo yrittänyt hurmata hänet omakseni, sillä tämä ihastus on kestänyt niin kauan. Nyt se ei luonnollisestikaan ole vaihtoehto.

En tiedä paljonko työkaveri pitää minusta. Tuntuisi kivalta ajatella, että hänkin olisi edes hieman ihastunut minuun, mutta se on naurettava ja typerä ajatus / toive. Miksi oikeasti haluaisin sellaista, kun tilanne on tällainen kuin on. Välillä tuntuu että ihastus laantuu, mutta aina se palaa takaisin. En ole sanallakaan vihjannut työkaverille että pitäisin hänestä mitenkään erityisesti, mutta välillä pelkään että kehonkieleni paljastaa miten asia on. Tai se, että väkisinkin puhun hänelle hieman eri tyyliin kuin muille. Ainakin itsestäni tuntuu siltä.

Olen oikeasti onnellinen parisuhteessani, vaikkei sitä kertomani perusteella ehkä uskoisi. On todella raskasta olla tällä tavoin ihastunut, kun se vaan jatkuu ja jatkuu eikä mene ohi. En voi vältelläkään tuota työkaveria, sillä tämä työ on minulle tärkeä.

Vertaistukea tai muita ajatuksia?