Jos olisin konmarittajan uhri niin pitäisin loukkaavana

Konmari ryhmässä tuo on hyvin yleinen vinkki kun joku (yleensä nainen) kysyy miten saisi kumppanin luopumaan tavaroistaan.

Juu kirjat pitäisi viedä esim kirjaston "ota tästä" hyllyyn, cd:t ja dvd:t johonkin kerhotilaan.....

Kommarit on aina kuvitellut voivansa määrällä muiden omsaisuudesta.

Lue hänelle ääneen KonMari-kirjaa, sivu 63: "halu huomauttaa toisten epäsiisteydestä on yleensä merkki siitä, ettei ole pitänyt riittävää huolta omasta tilasta". Ja sivu 62: "Oman roinan poistaminen kaikessa hiljaisuudessa on itse asiassa paras tapa suhtautua siivottomiin perheenjäseniin". 

Eivät siis noudata omaa oppiaan, jos toisille huomauttelevat. 

Omaan huusholliini KonMari toimii mainiosti, mutta asunkin yksin. Ärsyttää nämä konmarin mainetta tuputtamisellaan lokaavat hurahtaneet. 

Kunhan omaisuuden säilyttäjä ei säilytä niitä yhteisissä tiloissa keräämässä pölyä tai vie toisen kaappitilaa! Mahduttakoon tavaransa omiin kaappeihinsa tai vuokraa varaston!

Vierailija kirjoitti:

Kunhan omaisuuden säilyttäjä ei säilytä niitä yhteisissä tiloissa keräämässä pölyä tai vie toisen kaappitilaa! Mahduttakoon tavaransa omiin kaappeihinsa tai vuokraa varaston!

Mieheni saa omassa kodissaan säilyttää kamansa missä lystää! Sehän se tämän talolainankin otti. Se on marisijarouva joka pakkaa ja muuttaa kiltisti pois tyhjään asuntoon, jossa saa alottaa pirskahtelunsa!

Oletteko tyhjentäneet perintönä tullutta omakotitaloa, jossa on asunut mistään en luovu ja kirpparit ovat aarreaitta pariskunta?

Osa vanhemmista armahtaa lapsensa ja järjestelevät asuntoaan jo elossa ollessaan, kaikki eivät näin tee.

Niitä asuntoja tyhjennetään kuukausia, etenkin jos asuu töiden perässä muuttaneena toisella paikkakunnalla niin v-mäistä touhua.

Toisen aarre on toisen romu.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan omaisuuden säilyttäjä ei säilytä niitä yhteisissä tiloissa keräämässä pölyä tai vie toisen kaappitilaa! Mahduttakoon tavaransa omiin kaappeihinsa tai vuokraa varaston!

Mikä on asunnossa tällainen yhteinen tila?

Konmarittajilla on siis keittiössä erikseen jaettu kaapit molemmille puolisolle ja mies saa säilyttää kaapeissaan vain sitä, mihin vaimo antaa luvan? Ja kaikki komerot on jaettu tasapuolisesti sulle-mulle samoin kuin vaatehuoneen hyllyt. Ja sitten naista ottaa päähän, kun miehen hyllyillä on Tekniikan maailman vuosikerrat eikä nainen saakaan sinne mahtumaan kevätverhoja. Silloin verhot julistetaan yhteisiksi ja niille tarvitaan yhteinen hylly ja se on aina sen miehen hylly, jossa on turhaa tavaraa.

Tunnen muutamankin miehen, jotka ovat todenneet eron olleen helpotus. Ei ole pakko tapella jokaisesta kahvimukista ja siitä, saako olohuoneessa säilyttää kaukosäädintä vai ei, tuoko se onnea vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tyhjentäneet perintönä tullutta omakotitaloa, jossa on asunut mistään en luovu ja kirpparit ovat aarreaitta pariskunta?

Osa vanhemmista armahtaa lapsensa ja järjestelevät asuntoaan jo elossa ollessaan, kaikki eivät näin tee.

Niitä asuntoja tyhjennetään kuukausia, etenkin jos asuu töiden perässä muuttaneena toisella paikkakunnalla niin v-mäistä touhua.

Toisen aarre on toisen romu.

Miksi minun pitäisi elää elämäni niin, että kuoltuani minusta olisi mahdollisimman vähän vaivaa omaisilleni? Ihan samalla tavalla helvetillistä on tyhjentää 30v ikäisen konmarittajan taloutta, josta ei löydy mitään vinkkiä siitä, miten sulkea kaikki pilvipalvelut jne.

Ja minä kyllä nautin aarteistani kuolemaani saakka. En tee vanhuudestani ankeaa vain sen takia että lapseni haluaisivat sitä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tyhjentäneet perintönä tullutta omakotitaloa, jossa on asunut mistään en luovu ja kirpparit ovat aarreaitta pariskunta?

Osa vanhemmista armahtaa lapsensa ja järjestelevät asuntoaan jo elossa ollessaan, kaikki eivät näin tee.

Niitä asuntoja tyhjennetään kuukausia, etenkin jos asuu töiden perässä muuttaneena toisella paikkakunnalla niin v-mäistä touhua.

Toisen aarre on toisen romu.

Olen tyhjentänyt. Olihan siinä oma vaivansa, mutta tavaroiden läpi käyminen oli myös hyvin terapeuttista. Kuolema jotenkin konkretisoitui siinä paljon selkeämmin kuin hautajaisissa. Minun jäljiltäni ei tule olemaan omakotitalollista tavaraa, mutta en myöskään luovu mistään vain sen vuoksi, että perilliset saisivat jäämistöni nopeammin kaatopaikalle.

Ei näköjään ole vanhuksilla mitään ihmisarvoa. Pois vaan kaikki rakkaat tavarat hyvissä ajoin. Kas kun ei vaadita pakkoeutanasiaa kun ikää on tarpeeksi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tyhjentäneet perintönä tullutta omakotitaloa, jossa on asunut mistään en luovu ja kirpparit ovat aarreaitta pariskunta?

Osa vanhemmista armahtaa lapsensa ja järjestelevät asuntoaan jo elossa ollessaan, kaikki eivät näin tee.

Niitä asuntoja tyhjennetään kuukausia, etenkin jos asuu töiden perässä muuttaneena toisella paikkakunnalla niin v-mäistä touhua.

Toisen aarre on toisen romu.

Aika lähellä.

Tapasin maajussin, koti oli aivan täynnä kaikkea, valtaosa ihan soopaa. Silloin talonpoikaisantiikki teki kaupan ja tehtiiin hyvät kaupat kun laitettiin ylimääräisiä huonekaluja myyntiin.

60 luvun Kotiliesiä postiteltiin pinoissa kovaan hintaan.

Varmaan vuosi meni ennen kuin oltiin saatu vasta vintti tyhjäksi.

Hauskaa se oli. Ja kun ei ollut mitään deadlinea, saatiin tehdä omaan tahtiin.

Pari v tapaamisen jälkeen sai nykyinen mieheni loistavan työn ja koti myytiin, tilalle ei ollut jatkajaa. Siinä vaiheessa vasta appivanhemmat tajusi mitä on tapahtunut. Heille oli kerrottu koko ajan, sanoivat vaan onko pakko luopua ja sekin on Risto eno vainaan vanha hylly, ihan hyvähän se oli.

Mutta viihtyivät hyvin meillä, kun tavaraa ja varsinkin sitä krääsää lähti pois.