Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lihavuustutkija lopetti laihduttamisen 15 vuotta sitten

Vierailija
16.03.2017 |

Siinäpä mietittävää palstan läskivihaajalle:
http://www.hs.fi/elama/art-2000005128311.html

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Vain tilaajille"

Onko tää joku hesarin tyhjäntoimittaja joka linkkaa tänne näitä uutisia, joita 90% palstalaisista ei pääse lukemaan, siinä toivossa että tuosta paskalehdestä joku vapaaehtoisesti maksaisi?

Vierailija
2/4 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ok, anteeksi, laitan tähän jotain otteita, koska koko artikkelia ei saa varmaan kopioida.

Lapsena Hannele Harjunen sai lääkäriltä listan sallituista ruuista. Nyt hän on lihavuustutkija, joka sanoo, että kenelläkään ei ole velvollisuutta laihduttaa.

LIHAVUUTTA on tutkittu valtavasti – lääketieteen ja terveyden näkökulmista. Kauneusihanteista, ulkonäköpaineista, syömishäiriöistä ja niiden suhteesta on myös paljon tutkimustietoa. Paljon vähemmän tiedetään siitä, miltä ylipaino sen kantajasta tuntuu ja millaisia asenteita hän kohtaa.

Harjusen mukaan lihavuus on ollut yhteiskuntatieteissä musta aukko. Vielä 90-luvulla, kun hän opiskeli Jyväskylässä yhteiskuntapolitiikkaa ja naistutkimusta, saatavilla ei ollut juuri lainkaan kirjallisuutta, joka käsittelisi lihavuutta sosiaalisena ja yhteiskunnallisena kysymyksenä tai sukupuolitettuna ilmiönä.

”Määräysvalta lihavuuspuheessa on ollut lääketieteellä. On yleisesti hyväksytty, että lihavuus on sairaudenkaltainen tila, joka hoidetaan. Lihavuus on myös sosiaalisesti stigmatisoitu ominaisuus, jota on pidetty etenkin naisilla ongelmana, josta halutaan eroon. Lihavuus ja lihavat ihmiset on demonisoitu.”

Lihavuudesta puhutaan epide­miana. Lihavia saa solvata julkisesti ja heitä kohdellaan ennakkoluuloisesti. Ja kun lihavuutta pidetään epidemiana, lihavat kansalaiset esitetään usein ikään kuin symbolina kansakunnan moraalisesta rappiotilasta, Harjunen sanoo.

”Lihavuuden on esitetty joissain tutkimuksissa olevan syypää jopa öljykriisiin, maailman nälkäongelmaan ja ilmastonmuutokseen. Tuskin globaalitalouden suuret kysymykset ratkeaisivat, vaikka kaikki laihtuisivatkin.”

Lihavuuden ajatellaan yhä usein olevan jonkinlainen välitila, josta pitää pyrkiä pois. Se on myytti, jonka Harjunen haluaa kumota. Hän tietää, ettei ole ainoa.

”Nykyään yhä useampi kyseenalaistaa tämän ja pyrkii ikään kuin asettumaan taloksi omaan ruumiiseen, sellaisena kuin se on.”

HANNELE HARJUNEN oli jo nuorena kiinnostunut yhteiskunnallisista ­asioista, vaikuttamisesta ja feminismistä. Ala-asteella hän uskoi, että naisesta voi tulla presidentti.

”Rakastin lukea sanomalehtiä. Tiedon ja kulttuurin janoni on ollut kova lapsesta saakka.”

Nuorena opiskelijana Harjunen olisi halunnut lukea lehdistä myös lihavien naisten elämästä. Heidän kokemuksensa olivat hänenkin kokemuk­siaan.

Mediassa lihavat naiset olivat kuitenkin lähes näkymättömissä. He olivat esillä vain laihdutusjutuissa tai tv-viihteen koomisina hahmoina.

”Kun itseään ei pysty tunnistamaan kulttuurituotteista eikä tietyn ihmisryhmän kokemuksista puhuta, sitä ajattelee olevansa yksin ­asian kanssa. Se taas lisää syyllisyyden ja häpeän tunteita”, Harjunen kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Arvasin, ettei älykäs avaus saa kommentteja, ainoastaan vihaprovot.

Vierailija
4/4 |
16.03.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huoh. "kellään ei ole velvollisuutta laihduttaa." no eihän siihen ketään voi pakottaa, mutta epäterveellistä se on niinkuin tupakointi ja alkoholikin.. Ei silti kellään ole velvollisuutta niitäkään lopettaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän kaksi