Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokeilin suhdetta sellaisen miehen kanssa, joista nyt on ollut puhetta (maalla asuva, vähän koulutettu), itse olen korkeakoulutettu kaupunkilainen. Mitä opin?
14.03.2017 |
Toivon asiallista keskustelua, tämä on yksi näkökulma kohtaanto-ongelmaan. :)
Molemmat osapuolet siis ikävälillä 38-42 v.
Mies oli tosi mukava ja kiltti, sellainen joista olen aina pitänyt. Ihastuin aika paljon. Ongelmaksi muodostui se, että elämänpiirimme olivat tyystin erilaiset. Mies olisi halunnut olla mökillä, missä ei ole mukavuuksia, minä taas kaupungissa. Ei yllättävää. :D
Olisin voinut joustaa ja viettää miehen toivomalla tavalla aikaa, mutta mies ei samalla tavalla nähnyt järkeväksi joustaa minun suuntaani. Hän ei voinut kuvitella elämää, jossa nämä kaksi elämäntapaa koetettaisiin yhdistää. Kyse voi olla toki vain siitä, että olin enemmän kiinnostunut osapuoli, mutta kaikkiaan minä joustin enemmän siinä, missä näimme ja mitä teimme. Se ei ollut tosiaan ongelma, vaan se, että mies olisi halunnut meidän kummankin viettävän vain sitä hänen elämäntyylinsä elämää.
Nämä olivat muita vakavasti mietityttäviä asioita:
- Erilainen käsitys sosiaalisista suhteista: maalla ei ollut sekaporukoita vaan naiset ja miehet omissaan.
- Perhesuhteiden homogeenisyys: ydinperheitä, ikäisilläni teinejä, elettiin hyvin kotikeskeisesti.
- Erilainen käsitys rooleista: miehen naisihanne oli sellainen emäntätyyppi.
- Oma ulkopuolisuuteni: ei ollut ketään, kenen kanssa samaistua. Muilla oli perheet ja elämä pyöri kodin ympärillä.
Kaupungissa toki ihan samalla tavalla perheellistyminen muuttaa kuvioita, mutta ystävyyssuhteet vain oman sukupuolen kanssa olivat itselleni aikamoinen ällistyksen aihe. Kaipa sekin on vähän sattumankauppaa, miten nämä menevät?
Mies jätti minut puolen vuoden jälkeen, varmaankin parempi niin. En olisi sopinut hänen elämäänsä. Mietin vain sitä, että ylipäätään tämä "kaupungin naisten pitäisi pariutua maalaismiesten kanssa" -juttu saattaa muidenkin kohdalla törmätä tällaiseen. Vai olenko väärässä? Kertokaa, jos on kokemuksia!
Kommentit (55)
Olen itse seurustellut maajussin kanssa viitisen vuotta. Suhde toimii kun kumpikin asuu erillään ja aikaa vietetään toisen luona vuorotusten. Kumpikaan meistä ei silti voisi koskaan täysin toisen elämäntapaa omaksua. Itseäni on ihmetyttänyt hyvinkin paljon monen maalaisen huono yleissivistys. Tuntuu että heidän tietämyksensä maailman asioista on ihan olematon, eikä uutisiakaan vaivauduta katsomaan, mitä nyt oman paikkakunnan lehteä luetaan. Kiinnostuksen kohteen pyörivät lähinnä työntekoon liittyvissä asioissa ja muussa ulkona puuhastelussa. Ulkonäkö ei myöskään tyypilliselle maalaiselle merkkaa erityisemmin, farkut saatetaan jalkaan lyödä kun lähdetään käymään ihmisten ilmoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole oikeastaan koskaan ymmärttänyt miksi citynaisten pitäisi pariutua maajussien kanssa. Suomessa ei ole paikkaa missä naiset olisivat enemmistönä, no okei Helsinki, mut jos siihen otetaan mukaan naapurikunnat niin vaakakuppi kääntyy jälleen miesten puolelle. Joillekin toki se Espookin voi olla maaseutua ken tietää.
Aika paljon alapeukkuja. :D Avatkaa ihmeessä.
AP lisää, että ei ollut tarkoitus vähätellä perhekeskeistä elämää mitenkään. En vain itse elä sitä (en voi saada lapsia) ja täten kaltaiselleni ihmiselle on tärkeää, että niitä kaltaisiani (lapsettomia) on ympäristössä. Perheelliset ystävät ovat edelleen tärkeitä, se ei ole muuttunut mihinkään.
Kukin elää tavallaan ja valitsee elinolosuhteensa?
Luuletko että olet maalaisia parempi ja fiksumpi?
Viiskymppinen kaverini on seurustellut tiiviisti pari vuotta maalaismiehen kanssa. Molemmat eronneita. Välimatkaa 45 km.
Mies on niin juurtunut siihen taloonsa ja pihapiiriinsä ja kavereihinsa siellä maalla, että ei siitä ole kaupunkiin muuttajaksi. Se mies ei ole kotonaan töissä, vaan on kuorma-autoyrittäjä. Eli työn puolesta pystyisi muuttamaan.
Miehellä on jotenkin se koko elämäntapa sitä taloaan ja pihapiiriään ja siinä puuhastelua täynnä. Niin syvästi maalainen kuin olla ja voi.
Kaverini taas on töissä kaupungissa ja ikänsä asunut kerrostalossa. Hänen suvullaan ei ole edes mökkiä ollut. Lisäksi hänen lapsensa ovat juuri aikuistuneet ja hän haluaa olla mummona läsnä, kun pian on odotettavissa jälkikasvua.
Viettävät viikonloppuja yhdessä, mutta miten ikinä voisivat muuttaa kunnolla yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö muka löytynyt välimaastoja? esim laitakaupungille
muttajoo, minäkin oon kaupunki ihmisiä, haluan kävelymatkan päähän kaiken tarpeellisen...
en silti tykkää "juhlimisesta" tai isoista porukoista vaikka noin muuten olen laadun perään
Ei kai tuossa ole muuta ongelmaa kuin se, että kumpikaan ei mielellään olisi se, joka muuttaisi siihen toisen tottumaan ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppinen kaverini on seurustellut tiiviisti pari vuotta maalaismiehen kanssa. Molemmat eronneita. Välimatkaa 45 km.
Mies on niin juurtunut siihen taloonsa ja pihapiiriinsä ja kavereihinsa siellä maalla, että ei siitä ole kaupunkiin muuttajaksi. Se mies ei ole kotonaan töissä, vaan on kuorma-autoyrittäjä. Eli työn puolesta pystyisi muuttamaan.
Miehellä on jotenkin se koko elämäntapa sitä taloaan ja pihapiiriään ja siinä puuhastelua täynnä. Niin syvästi maalainen kuin olla ja voi.
Kaverini taas on töissä kaupungissa ja ikänsä asunut kerrostalossa. Hänen suvullaan ei ole edes mökkiä ollut. Lisäksi hänen lapsensa ovat juuri aikuistuneet ja hän haluaa olla mummona läsnä, kun pian on odotettavissa jälkikasvua.
Viettävät viikonloppuja yhdessä, mutta miten ikinä voisivat muuttaa kunnolla yhteen.
Miksi pitäisi muuttaa yhteen? Tuossa saa molemmat parhaat puolet suhteesta.
Vastauksia:
Mies ei halunnut välimaastoa. Minä olisin yrittänyt. En itsekään biletä, mielestäni mitään sellaista en ole edes maininnut. :)
En pidä itseäni parempana kuin maalaiset. En käsitä lainkaan, mistä tuo oletus tuli. Jokainen järkevä ihminen pohtii, mikä sopii itselle, niin teki tuo entinen miesystäväkin kun jätti minut. Hän ei pitänyt minun elämäntavastani. En silti ajattele, että hän pitäisi minua huonompana kuin itseään. Jospa itse kukin pyrkisi samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kilttimiehillä on pappamainen takki ja kengät. Se vie jo seksikkyyden pois.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kilttimiehillä on pappamainen takki ja kengät. Se vie jo seksikkyyden pois.
Liittyi aiheeseen miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nelikymppisessä tuttavapiirissä naimattomiksi ja pääosin lapsettomiksi ovat (tahtomattaan) jääneet hyvin korkeasti koulutetut naiset, joilla on menestyksekäs ura. Mun mielestäni on kohtuuton vaatimus (myös kansantalouden kannalta), että he jättäisivät työnsä, maksamansa verot, elämänpiirinsä, harrastuksensa jne ja muuttaisivat kaiken vain siksi, että saisivat parisuhteen ja ehkä lapsiakin. En usko, että esim. lakifirman osakkaalla tai apulaisprofessorilla olisi kovin paljon yhteistä ap:n kuvaaman miehen tai yhteisön kanssa. Jos naiset sen vuoksi ovat nirsoja, niin olkoon niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppinen kaverini on seurustellut tiiviisti pari vuotta maalaismiehen kanssa. Molemmat eronneita. Välimatkaa 45 km.
Mies on niin juurtunut siihen taloonsa ja pihapiiriinsä ja kavereihinsa siellä maalla, että ei siitä ole kaupunkiin muuttajaksi. Se mies ei ole kotonaan töissä, vaan on kuorma-autoyrittäjä. Eli työn puolesta pystyisi muuttamaan.
Miehellä on jotenkin se koko elämäntapa sitä taloaan ja pihapiiriään ja siinä puuhastelua täynnä. Niin syvästi maalainen kuin olla ja voi.
Kaverini taas on töissä kaupungissa ja ikänsä asunut kerrostalossa. Hänen suvullaan ei ole edes mökkiä ollut. Lisäksi hänen lapsensa ovat juuri aikuistuneet ja hän haluaa olla mummona läsnä, kun pian on odotettavissa jälkikasvua.
Viettävät viikonloppuja yhdessä, mutta miten ikinä voisivat muuttaa kunnolla yhteen.
Miksi pitäisi muuttaa yhteen? Tuossa saa molemmat parhaat puolet suhteesta.
Yhteen kannattaisi heidän muuttaa siksi, että vanhuus koputtelee jo ovella (molemmilla on alkavaa fyysistä kremppaa) ja vanhana ei jaksa enää tuota matkaa matkustella viikonloppuisin.
Kaverillani on jo nyt vaikeuksia ajaa autolla noin pitkä matka. Julkisilla ei tuonne peräkylään kätevästi pääsekään. Se miesystävä on sitten joutunut toisinaan hakemaan kaveriani luokseen. Hänellä vielä sujuu ajo.
Niin tapailin minäkin muutaman kuukauden ja kappas vaan, mies paljastui varatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppinen kaverini on seurustellut tiiviisti pari vuotta maalaismiehen kanssa. Molemmat eronneita. Välimatkaa 45 km.
Mies on niin juurtunut siihen taloonsa ja pihapiiriinsä ja kavereihinsa siellä maalla, että ei siitä ole kaupunkiin muuttajaksi. Se mies ei ole kotonaan töissä, vaan on kuorma-autoyrittäjä. Eli työn puolesta pystyisi muuttamaan.
Miehellä on jotenkin se koko elämäntapa sitä taloaan ja pihapiiriään ja siinä puuhastelua täynnä. Niin syvästi maalainen kuin olla ja voi.
Kaverini taas on töissä kaupungissa ja ikänsä asunut kerrostalossa. Hänen suvullaan ei ole edes mökkiä ollut. Lisäksi hänen lapsensa ovat juuri aikuistuneet ja hän haluaa olla mummona läsnä, kun pian on odotettavissa jälkikasvua.
Viettävät viikonloppuja yhdessä, mutta miten ikinä voisivat muuttaa kunnolla yhteen.
Miksi pitäisi muuttaa yhteen? Tuossa saa molemmat parhaat puolet suhteesta.
Yhteen kannattaisi heidän muuttaa siksi, että vanhuus koputtelee jo ovella (molemmilla on alkavaa fyysistä kremppaa) ja vanhana ei jaksa enää tuota matkaa matkustella viikonloppuisin.
Kaverillani on jo nyt vaikeuksia ajaa autolla noin pitkä matka. Julkisilla ei tuonne peräkylään kätevästi pääsekään. Se miesystävä on sitten joutunut toisinaan hakemaan kaveriani luokseen. Hänellä vielä sujuu ajo.
Ohis, mutta melkoista jos viisikymppisenä alkaa vanhuusoireilu. Sairaudeyt ymmärrän, itsekään en ole terve, mutta ei keskiverto 50-16 -vuotias nyt ihan tuolla tolalla ole.
Mä ymmärrän niitä miehiä, jotka on aina asunut maalla, eivät he kovin helposti sopeudu kaupunkiin edes lomilla.
Mun veli tällainen, käy mun luona kylässä kaupungissa kyllä joskus, mutta ei oikein osaa olla täällä kerrostalossa. Ei ole mitään tekemistä.
Kotonaan hän puuhailee koko ajan ulkona jotain, siinä pihapiirissä. Aina on jotain korjattavaa tai rapsuteltavaa.
Olisihan se kauhistus hänelle joutua yhtäkkiä kerrostaloon.
Mutta ap tapauksessa hänen tuo miesystävä olisi voinut tulla vastaan vähän kuitenkin.
Alue: Aihe vapaa
up