Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokeilin suhdetta sellaisen miehen kanssa, joista nyt on ollut puhetta (maalla asuva, vähän koulutettu), itse olen korkeakoulutettu kaupunkilainen. Mitä opin?
14.03.2017 |
Toivon asiallista keskustelua, tämä on yksi näkökulma kohtaanto-ongelmaan. :)
Molemmat osapuolet siis ikävälillä 38-42 v.
Mies oli tosi mukava ja kiltti, sellainen joista olen aina pitänyt. Ihastuin aika paljon. Ongelmaksi muodostui se, että elämänpiirimme olivat tyystin erilaiset. Mies olisi halunnut olla mökillä, missä ei ole mukavuuksia, minä taas kaupungissa. Ei yllättävää. :D
Olisin voinut joustaa ja viettää miehen toivomalla tavalla aikaa, mutta mies ei samalla tavalla nähnyt järkeväksi joustaa minun suuntaani. Hän ei voinut kuvitella elämää, jossa nämä kaksi elämäntapaa koetettaisiin yhdistää. Kyse voi olla toki vain siitä, että olin enemmän kiinnostunut osapuoli, mutta kaikkiaan minä joustin enemmän siinä, missä näimme ja mitä teimme. Se ei ollut tosiaan ongelma, vaan se, että mies olisi halunnut meidän kummankin viettävän vain sitä hänen elämäntyylinsä elämää.
Nämä olivat muita vakavasti mietityttäviä asioita:
- Erilainen käsitys sosiaalisista suhteista: maalla ei ollut sekaporukoita vaan naiset ja miehet omissaan.
- Perhesuhteiden homogeenisyys: ydinperheitä, ikäisilläni teinejä, elettiin hyvin kotikeskeisesti.
- Erilainen käsitys rooleista: miehen naisihanne oli sellainen emäntätyyppi.
- Oma ulkopuolisuuteni: ei ollut ketään, kenen kanssa samaistua. Muilla oli perheet ja elämä pyöri kodin ympärillä.
Kaupungissa toki ihan samalla tavalla perheellistyminen muuttaa kuvioita, mutta ystävyyssuhteet vain oman sukupuolen kanssa olivat itselleni aikamoinen ällistyksen aihe. Kaipa sekin on vähän sattumankauppaa, miten nämä menevät?
Mies jätti minut puolen vuoden jälkeen, varmaankin parempi niin. En olisi sopinut hänen elämäänsä. Mietin vain sitä, että ylipäätään tämä "kaupungin naisten pitäisi pariutua maalaismiesten kanssa" -juttu saattaa muidenkin kohdalla törmätä tällaiseen. Vai olenko väärässä? Kertokaa, jos on kokemuksia!
Kommentit (55)
Mä olen kotoisin pikkupaikkakunnalta Turun kupeesta, nykyisin olen onnellinen turkulainen enkä palaisi kotipaikkakunnalle. siellä on juuri tuollaista kuin ap kuvaili. Koulutuksena amis/kauppis, sitten töihin sinne pikkupaikkakunnalle tai naapurikuntaan, missään nimessä ei kaupunkiin "hälinään". Tyyli on tuulipuku+lenkkarit, jos käytät korkokenkiä olet hienostelija. Eipä siellä tule itsekään pukeuduttua siten kuin yleensä, vaan ns. huonommin. Perhe perustetaan heti amiksen jälkeen jne ja viikonloppua vietetään Penan luona kaljoitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on paljon miespuolisia kavereita, kaikki koulukaverit ja työkaverit ovat miehiä. Olen joskus ihastunut johonkin heistä tai olisin halunnut seksiä. Se on ihan normaalia. Silti voi olla kaveri ellei nyt ihan tosissaan mene rakastumaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä kaupunkilaisenakaan pidä naiskavereita. Heillä on tapana aina kiinnostua minua seksuaalisella tasolla, joten se on mahdotonta. Myös käytännössä kaikki miehet haluavat panna melkein jokaisen normaalipainoisen naisen kanssa, niin en oikein usko sukupuolten väliseen todelliseen kaveruuteen. Joko sitä ei ole ollenkaan, tai sitten toinen haluaisi naida toisen kanssa. Ehkä kaksi äärimmäisen rumaa ja epähaluttavaa voivat olla todellisia kavereita keskenään yli sukupuolirajojen.
Ei sinulla taida olla mieskavereitakaan, kun sinulla on noin typerä, yksinkertainen ja halventava tapa ajatella miehistä sukupuolena. Ehkä sinun maailmasi pyörii paneskelun ympärillä, mutta monet miehet ovat fiksumpia. Tuo on sama ilmiö, kuin naisilla jotka himoitsevat samanlaisia laukkuja kuin suosituilla bloggaajilla. Miesbimbot ihailevat James Bondia sun muita, täyttävät päänsä pornohömpällä ja sitten pitää itse tavoitella samanlaista elämää. Seksi ei kiinnosta yhtään, vain se että tulokset voi kirjata excel-taulukkoon ja kehuskella kaverille.
Ja kyllä, meni tunteisiin. Ärsyttää, miten monta älykästä miestä yritit "käytännössä kaikki miehet" -kommentillasi alentaa pelkiksi elukoiksi. Heilläkin menisi tunteisiin, jos lukisivat tekstisi.
Maajussin Morsian kirjoitti:
Olen itse seurustellut maajussin kanssa viitisen vuotta. Suhde toimii kun kumpikin asuu erillään ja aikaa vietetään toisen luona vuorotusten. Kumpikaan meistä ei silti voisi koskaan täysin toisen elämäntapaa omaksua. Itseäni on ihmetyttänyt hyvinkin paljon monen maalaisen huono yleissivistys. Tuntuu että heidän tietämyksensä maailman asioista on ihan olematon, eikä uutisiakaan vaivauduta katsomaan, mitä nyt oman paikkakunnan lehteä luetaan. Kiinnostuksen kohteen pyörivät lähinnä työntekoon liittyvissä asioissa ja muussa ulkona puuhastelussa. Ulkonäkö ei myöskään tyypilliselle maalaiselle merkkaa erityisemmin, farkut saatetaan jalkaan lyödä kun lähdetään käymään ihmisten ilmoilla.
Sinä olet teistä se juntimpi.
Minusta ap oli se joka ei osanntu joustaa ja muuttaa asennettaan. Paljon kertoo se että mies jätti hänet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mitä outoa on jos kaveripiiri koostuu oman sukupuolen edustajista. Kaikkiallahan sitä näkee, ei mikään "maaseudun" ihme. Mieheni kaverit ovat miespuolisia. Joskus on nähnyt kavereidensa naisystäviä, mutta ei ole kokenut halua ruveta ystävystymään. Lapsena ystävystyi niiden kanssa jotka pitivät samoista asioista eli poikien. Nykyisin hän ei omasta mielestä pystyisikään saamaan enää uusia kavereita sosiaalisten pelkojen vuoksi. Itselläni ei kavereita ole.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä outoa on jos kaveripiiri koostuu oman sukupuolen edustajista. Kaikkiallahan sitä näkee, ei mikään "maaseudun" ihme. Mieheni kaverit ovat miespuolisia. Joskus on nähnyt kavereidensa naisystäviä, mutta ei ole kokenut halua ruveta ystävystymään. Lapsena ystävystyi niiden kanssa jotka pitivät samoista asioista eli poikien. Nykyisin hän ei omasta mielestä pystyisikään saamaan enää uusia kavereita sosiaalisten pelkojen vuoksi. Itselläni ei kavereita ole.
No ettekö te kaksi ole oiva esimerkki siitä, että ei ole ainakaan hyväksi jos luulee että vain oman sukupuolen edustajien kanssa voi ystävystyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluissa viimeistään ystävystyy sekä miesten että naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä outoa on jos kaveripiiri koostuu oman sukupuolen edustajista. Kaikkiallahan sitä näkee, ei mikään "maaseudun" ihme. Mieheni kaverit ovat miespuolisia. Joskus on nähnyt kavereidensa naisystäviä, mutta ei ole kokenut halua ruveta ystävystymään. Lapsena ystävystyi niiden kanssa jotka pitivät samoista asioista eli poikien. Nykyisin hän ei omasta mielestä pystyisikään saamaan enää uusia kavereita sosiaalisten pelkojen vuoksi. Itselläni ei kavereita ole.
No ettekö te kaksi ole oiva esimerkki siitä, että ei ole ainakaan hyväksi jos luulee että vain oman sukupuolen edustajien kanssa voi ystävystyä?
Hmm meniköhän sinulta pointti ohi? Kuka muka luulee että vain oman sukupuolen edustajien kanssa voi ystävystyä. Minähän kirjoitin että mieheni ystävystyi lapsena niiden kanssa joiden kanssa oli kivaa, eli ei ajatellut "Minun on pakko ystävystyä vain poikien kanssa." Vai luulitko että "minulla ei ole kavereita"=syrjin ihmisiä sukupuolen perusteella.
Miksi kaikkien pitäisi väkisin muuttaa luonnetta ja pakolla ystävystyä kaikkien kanssa? Eivät kaikki edes nauti laajoista kaveripiireistä. Miksi sosiaalisia tilanteita pelkäävä esim hakeutuisi kiusaajiensa seuraan. Miksi ystävyys on niin iso juttu monelle nykyään, sen perusteella arvioivat ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä outoa on jos kaveripiiri koostuu oman sukupuolen edustajista. Kaikkiallahan sitä näkee, ei mikään "maaseudun" ihme. Mieheni kaverit ovat miespuolisia. Joskus on nähnyt kavereidensa naisystäviä, mutta ei ole kokenut halua ruveta ystävystymään. Lapsena ystävystyi niiden kanssa jotka pitivät samoista asioista eli poikien. Nykyisin hän ei omasta mielestä pystyisikään saamaan enää uusia kavereita sosiaalisten pelkojen vuoksi. Itselläni ei kavereita ole.
No ettekö te kaksi ole oiva esimerkki siitä, että ei ole ainakaan hyväksi jos luulee että vain oman sukupuolen edustajien kanssa voi ystävystyä?
Hmm meniköhän sinulta pointti ohi? Kuka muka luulee että vain oman sukupuolen edustajien kanssa voi ystävystyä. Minähän kirjoitin että mieheni ystävystyi lapsena niiden kanssa joiden kanssa oli kivaa, eli ei ajatellut "Minun on pakko ystävystyä vain poikien kanssa." Vai luulitko että "minulla ei ole kavereita"=syrjin ihmisiä sukupuolen perusteella.
Miksi kaikkien pitäisi väkisin muuttaa luonnetta ja pakolla ystävystyä kaikkien kanssa? Eivät kaikki edes nauti laajoista kaveripiireistä. Miksi sosiaalisia tilanteita pelkäävä esim hakeutuisi kiusaajiensa seuraan. Miksi ystävyys on niin iso juttu monelle nykyään, sen perusteella arvioivat ihmisiä.
No miehesi ainakin luulee, kun hänellä ei ole mitään tarvetta ystävystyä kavereidensa kumppanien kanssa. Siis mitä ihmettä? Lapsesta asti oltu kavereita, eikä sen kaverin puoliso kiinnosta? Ja syrjit sinäkin ihmisiä sukupuolen perusteella, kun ajattelet että jotenkin luonnostaan ja sattumalta päädytään vain oman sukupuolen edustajien seuraan. Että vain oman sukupuolen edustajilla voi olla mielenkiintoiset jutut.
Eikä ystävyys ainakaa minulle ole iso juttu, en ole ikinä kaivannut ystäviä. Mutta en tajua asennetta, että muihin ei voi ottaa mitään kontaktia vaikka ollaan usein samassa seurueessa. Ai niin, kärsin myös sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ja yritän silti saada aikaan jonkinlaisen kaverisuhteen ihmisten kanssa, joita tapaan usein. Sukupuolesta riippumatta. Ja voi ihmettä: miestenkin kanssa on aina löytynyt puhuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppinen kaverini on seurustellut tiiviisti pari vuotta maalaismiehen kanssa. Molemmat eronneita. Välimatkaa 45 km.
Mies on niin juurtunut siihen taloonsa ja pihapiiriinsä ja kavereihinsa siellä maalla, että ei siitä ole kaupunkiin muuttajaksi. Se mies ei ole kotonaan töissä, vaan on kuorma-autoyrittäjä. Eli työn puolesta pystyisi muuttamaan.
Miehellä on jotenkin se koko elämäntapa sitä taloaan ja pihapiiriään ja siinä puuhastelua täynnä. Niin syvästi maalainen kuin olla ja voi.
Kaverini taas on töissä kaupungissa ja ikänsä asunut kerrostalossa. Hänen suvullaan ei ole edes mökkiä ollut. Lisäksi hänen lapsensa ovat juuri aikuistuneet ja hän haluaa olla mummona läsnä, kun pian on odotettavissa jälkikasvua.
Viettävät viikonloppuja yhdessä, mutta miten ikinä voisivat muuttaa kunnolla yhteen.
Miksi pitäisi muuttaa yhteen? Tuossa saa molemmat parhaat puolet suhteesta.
Yhteen kannattaisi heidän muuttaa siksi, että vanhuus koputtelee jo ovella (molemmilla on alkavaa fyysistä kremppaa) ja vanhana ei jaksa enää tuota matkaa matkustella viikonloppuisin.
Kaverillani on jo nyt vaikeuksia ajaa autolla noin pitkä matka. Julkisilla ei tuonne peräkylään kätevästi pääsekään. Se miesystävä on sitten joutunut toisinaan hakemaan kaveriani luokseen. Hänellä vielä sujuu ajo.
No johan on huonokuntoinen viiskymppinen, jos tuollainen matka tuottaa vaikeuksia :D Töissä jaksaa kumminkin käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppinen kaverini on seurustellut tiiviisti pari vuotta maalaismiehen kanssa. Molemmat eronneita. Välimatkaa 45 km.
Mies on niin juurtunut siihen taloonsa ja pihapiiriinsä ja kavereihinsa siellä maalla, että ei siitä ole kaupunkiin muuttajaksi. Se mies ei ole kotonaan töissä, vaan on kuorma-autoyrittäjä. Eli työn puolesta pystyisi muuttamaan.
Miehellä on jotenkin se koko elämäntapa sitä taloaan ja pihapiiriään ja siinä puuhastelua täynnä. Niin syvästi maalainen kuin olla ja voi.
Kaverini taas on töissä kaupungissa ja ikänsä asunut kerrostalossa. Hänen suvullaan ei ole edes mökkiä ollut. Lisäksi hänen lapsensa ovat juuri aikuistuneet ja hän haluaa olla mummona läsnä, kun pian on odotettavissa jälkikasvua.
Viettävät viikonloppuja yhdessä, mutta miten ikinä voisivat muuttaa kunnolla yhteen.
Miksi pitäisi muuttaa yhteen? Tuossa saa molemmat parhaat puolet suhteesta.
Yhteen kannattaisi heidän muuttaa siksi, että vanhuus koputtelee jo ovella (molemmilla on alkavaa fyysistä kremppaa) ja vanhana ei jaksa enää tuota matkaa matkustella viikonloppuisin.
Kaverillani on jo nyt vaikeuksia ajaa autolla noin pitkä matka. Julkisilla ei tuonne peräkylään kätevästi pääsekään. Se miesystävä on sitten joutunut toisinaan hakemaan kaveriani luokseen. Hänellä vielä sujuu ajo.
Ohis, mutta melkoista jos viisikymppisenä alkaa vanhuusoireilu. Sairaudeyt ymmärrän, itsekään en ole terve, mutta ei keskiverto 50-16 -vuotias nyt ihan tuolla tolalla ole.
Kyllä ne vaan on, mutta sinähän et sitä voi tietää, koska et ole koskaan oikeita töitä tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiskymppinen kaverini on seurustellut tiiviisti pari vuotta maalaismiehen kanssa. Molemmat eronneita. Välimatkaa 45 km.
Mies on niin juurtunut siihen taloonsa ja pihapiiriinsä ja kavereihinsa siellä maalla, että ei siitä ole kaupunkiin muuttajaksi. Se mies ei ole kotonaan töissä, vaan on kuorma-autoyrittäjä. Eli työn puolesta pystyisi muuttamaan.
Miehellä on jotenkin se koko elämäntapa sitä taloaan ja pihapiiriään ja siinä puuhastelua täynnä. Niin syvästi maalainen kuin olla ja voi.
Kaverini taas on töissä kaupungissa ja ikänsä asunut kerrostalossa. Hänen suvullaan ei ole edes mökkiä ollut. Lisäksi hänen lapsensa ovat juuri aikuistuneet ja hän haluaa olla mummona läsnä, kun pian on odotettavissa jälkikasvua.
Viettävät viikonloppuja yhdessä, mutta miten ikinä voisivat muuttaa kunnolla yhteen.
Miksi pitäisi muuttaa yhteen? Tuossa saa molemmat parhaat puolet suhteesta.
Yhteen kannattaisi heidän muuttaa siksi, että vanhuus koputtelee jo ovella (molemmilla on alkavaa fyysistä kremppaa) ja vanhana ei jaksa enää tuota matkaa matkustella viikonloppuisin.
Kaverillani on jo nyt vaikeuksia ajaa autolla noin pitkä matka. Julkisilla ei tuonne peräkylään kätevästi pääsekään. Se miesystävä on sitten joutunut toisinaan hakemaan kaveriani luokseen. Hänellä vielä sujuu ajo.
No johan on huonokuntoinen viiskymppinen, jos tuollainen matka tuottaa vaikeuksia :D Töissä jaksaa kumminkin käydä?
Ei kannata muuttaa yhteen, sillä sitten kun kortti otetaan pois, onkin suuntana suoraan sijoitus vanhainkotiin, useimmiten toiselle paikkakunnalle kuin puoliso, avopuolisoista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä outoa on jos kaveripiiri koostuu oman sukupuolen edustajista. Kaikkiallahan sitä näkee, ei mikään "maaseudun" ihme. Mieheni kaverit ovat miespuolisia. Joskus on nähnyt kavereidensa naisystäviä, mutta ei ole kokenut halua ruveta ystävystymään. Lapsena ystävystyi niiden kanssa jotka pitivät samoista asioista eli poikien. Nykyisin hän ei omasta mielestä pystyisikään saamaan enää uusia kavereita sosiaalisten pelkojen vuoksi. Itselläni ei kavereita ole.
No ettekö te kaksi ole oiva esimerkki siitä, että ei ole ainakaan hyväksi jos luulee että vain oman sukupuolen edustajien kanssa voi ystävystyä?
Hmm meniköhän sinulta pointti ohi? Kuka muka luulee että vain oman sukupuolen edustajien kanssa voi ystävystyä. Minähän kirjoitin että mieheni ystävystyi lapsena niiden kanssa joiden kanssa oli kivaa, eli ei ajatellut "Minun on pakko ystävystyä vain poikien kanssa." Vai luulitko että "minulla ei ole kavereita"=syrjin ihmisiä sukupuolen perusteella.
Miksi kaikkien pitäisi väkisin muuttaa luonnetta ja pakolla ystävystyä kaikkien kanssa? Eivät kaikki edes nauti laajoista kaveripiireistä. Miksi sosiaalisia tilanteita pelkäävä esim hakeutuisi kiusaajiensa seuraan. Miksi ystävyys on niin iso juttu monelle nykyään, sen perusteella arvioivat ihmisiä.
No miehesi ainakin luulee, kun hänellä ei ole mitään tarvetta ystävystyä kavereidensa kumppanien kanssa. Siis mitä ihmettä? Lapsesta asti oltu kavereita, eikä sen kaverin puoliso kiinnosta? Ja syrjit sinäkin ihmisiä sukupuolen perusteella, kun ajattelet että jotenkin luonnostaan ja sattumalta päädytään vain oman sukupuolen edustajien seuraan. Että vain oman sukupuolen edustajilla voi olla mielenkiintoiset jutut.
Eikä ystävyys ainakaa minulle ole iso juttu, en ole ikinä kaivannut ystäviä. Mutta en tajua asennetta, että muihin ei voi ottaa mitään kontaktia vaikka ollaan usein samassa seurueessa. Ai niin, kärsin myös sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ja yritän silti saada aikaan jonkinlaisen kaverisuhteen ihmisten kanssa, joita tapaan usein. Sukupuolesta riippumatta. Ja voi ihmettä: miestenkin kanssa on aina löytynyt puhuttavaa.
Ei luule. On sanonut ettei koe itselleen mielekkääksi ruveta tutustumaan kunnolla, eikä edes uskaltaisi tutustua enää kehenkään. Hän näkee niitä naisystäviä pari kertaa vuodessa (kavereitaan pari kertaa viikossa), ja hänen mukaansa naiset keskenään puhuvat pöydän ääressä juttujaan miesten pelatessa. Mieheni ei yhtään pidä sellaisesesta rennosta rupattelusta kaikista mahdollisista aiheista mitä hänen kavereidensa naisystävät tekevät (kaikki naiset eivät tee), mies on kiinnostunut esim urheilusta ja kavereista jotka olleet samoja lapsuudesta saakka. Mutta ei minua haittaisi vaikka mieheni valikoi lapsena kaverinsa juuri sukupuolen perusteella. Kertoo vain miehen luonteesta, ei ole liian sosiaalinen minun makuuni. Tästä ei ole tutkimustietoa mutta minusta tuntuu että yleensä laajan monipuolisen ystäpiirin omistavat ihmiset haluavat tutustuttaa myös kumppaninsa kavereihinsa. Itse haluan vain olla tutustunut mieheeni, sukulaisten lisäksi tietysti.
Alue: Aihe vapaa
Minun oma siskoni täräytti minulle päin naamaa, että ei viihdy seurassani koska pelkää minun yrittävän viedä hänen miehensä. Minua ei kyllä naurattanut. Ei yhtään tippaa.
Sisko jäi maalle asumaan ja minä lähdin kaupunkiin. En ole enää vuosiin viitsinyt pitää mitään yhteyttä. Onneksi lähdin pois.