Mielipiteitä kiitos! Olenko vaan luulosairas vai onko tässä nyt jotain

Eli ikää mulla on 23v ja kyllä asun kotona opiskelun takia koska tällä paikkakunnalla on sika kalliit asunnot. Asiani on siis että musta tuntuu kun kukaan ei tykkäisi olla mun kanssa edes oma perhe siis äiti tai veli. Iskän kanssa tulen hyvin toimeen. Kerrotaanpa esimerkki tilanteesta..

Veljenihän asuu jo omillaan koska hänellä on töitä ja muutenkin hoitanut asiansa hyvin.
Mä olen vähän tälläinen että jään helposti ulkopuolelle ryhmästä ja samalta tuntuu kun veli tulee käymään kotonaan. Mikä on ihan naurettavaa että siltä tuntuu. Mutta siis, jos vaikka minä kysyn jotain ja muut on hiljaa niin kukaan ei silti vastaa kysymykseeni. Ja kyllä puhun ihan kovaa että varmasti kuulee. Sitten yksi asia jota ihmettelen on se että sukulaisistani kukaan ei ole lisännyt minua fb kaverikseen mutta veljeni kyllä! Naurettavaa tämäkin mutta miksi minut jätetään kaikesta ulkopuolelle? Ei edes oma kummisetä tai täti olisi ottaneet kaverikseen jos en olisi itse pyytänyt.
Minut vähän kuin aina unohdetaan. Sama se on jos kaikki juttelee jostain asioista keskenään minulta ei kysytä mitään. Kerrankin yritin puhua äidilleni siitä mitä tein kuntosalilla mutta häntä ei tuntunut kiinnostavan! Sanoi vaan että ei tuohon nyt ole mitään kommentoitavaa.
Onkohan mun elämällä joku tarkoituskin vai miksi jään aina ulkopuolelle, kesälomat saan viettää ihan omissa oloissani eikä puhelin soi kertaakaan. Olen miettinyt kokonaan muuttamista kauas tästä kaupungista mutta rahan takia ei heti onnistu. Olisko jollain vinkkejä miten voisi parantaa noita suhteita joita ei tunnu oikein olevan. Edes perheessä tai sukulaisiin.

Tuo Facebook nyt oli vähän tyhmä valituksen aihe mutta se tuntuu vaan siltä ettei ihmiset halua olla mun seurassa edes siellä :D