Miksi työkaverimies ärsyyntyy minusta mutta silti katselee?
Tilanteeni on tämä; työkaveri, mies, tuntuu ärsyyntyvän minusta. Ollaan aika erilaisia persoonaltamme, itse olen ulospäinsuuntautunut ja iloinen, heitän välillä huumoria, olen ystävällinen ja auttavainen, hyväntahtoinen. Toisaalta hieman itsekeskeinen, ja suorittaja. Naisena itsevarma, mutta kaikkea muuta kuin räväkkä tai päällepäsmäri.
Työkaverimies on sulkeutunut, hiljainen mutta myös itsevarma. Ei tee numeroa itsestään, pitää tiukasti kiinni omista rahoistaan ts. kertoo/puhuu vain työasioista eikä kukaan tiedä hänestä mitään ns yksityisasiaa. On kuitenkin ihan perus ystävällinen vaikka ei juurikaan ota toisia huomioon (toisin kuin minä).
Tässä taustaa. Ongelma on se, että pelkkä läsnäoloon tuntuu nykyään häiritsevän ko työkaveriani. Tuntuu, että hän vähän niinkuin kokoajana sivusilmällä tarkkailee minua, on tietoinen missä olen ja kuuntelee kaikki juttuni (huomaan sen, kun lopettaa koneella naputtamisen). Koen, että ärsytän häntä pelkällä läsnäolollani ja persoonallani, vaikka jätän hänet "rauhaan".
Lisäksi hän salaa tuijottelee minua, kun luulee etten huomaa.
Koen tilanteen ahdistavana. Miksi henkilö jota ärsytän silti katselee salaa perääni? Miksi pitää katsella jos ärsytän?? Kun koen ainakin näin itse.
Yritän välttää turhaa kamssakäymistä kun tuntuu että persoonani ärsyttää mutta toki yritän olla sitten tavallista ystävällisempi kun ollaan tekemisissä, eli olen auttavainen ja hymyileväinen ja positiivinen.
Ikävää vain, kun huomaa, että välillä on sellainen epämääräinen kireys, johon en voi vaikuttaa ja mikä ei laannu vaikka olisin miten ystävällinen. :(
Ehkä ei mikään first world broblem, mutta ikävä juttu muuten kivassa työyhteisössä.
Kommentit (19)
Miksi alapeukku? Vinkit otetaan vastaan myös saa arvostella! Pieni yritys kyseessä joten pakko tulla kaikkien kanssa toimeen!
Ihmismieli valitettavasti jää usein jumiin juuri niihin itseä ärsyttäviin persooniin. Ärsyttäviä ihmisiä mietitään suhteessa hyvin paljon ja heidän tekemisensä ja olemisensa "kiinnostavat" vaikka samalla ärsyttävät. Musta on ihan tyypillistä, että työpaikalla kiinnitetään huomiota juuri niiden raivostuttavien ihmisten tekemisiin, vaikka se tuottaa itselle vain lisää ärsytystä.
Toki tuossa voi olla sitäkin, että hän miehenä näkee sussa myös jotain hurmaavaa ja se yhdistettynä ärsyttävyyteen onkin jo varmaan magneettisen hypnotisoivaa. ;)
Muista, että sun ei tarvitse muuttaa itseäsi. Olet hyvä noin!
Riittää, että olet hänelle asiallisen ystävällinen ja olet tekemisissä sen minkä töiden takia täytyy, et enempää. Sulla on myös oikeus olettaa häneltä inhimillistä kohtelua. Jos alkaa tulla jotain selkeästi ilkeää käytöstä sieltä suunnalta, niin esimiehellä on velvollisuus puuttua.
Töissä ei kaikista tarvitse tykätä, mutta juuri noin kuin ajattelitkin, että kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen!
Kuulostaa että haluat kuulla hänen olevan ihastunut sinuun tai kateellinen.
Mitäpä jos et kiinnitä huomiota häneen. Teet työsi, ja muuten et välitä hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmismieli valitettavasti jää usein jumiin juuri niihin itseä ärsyttäviin persooniin. Ärsyttäviä ihmisiä mietitään suhteessa hyvin paljon ja heidän tekemisensä ja olemisensa "kiinnostavat" vaikka samalla ärsyttävät. Musta on ihan tyypillistä, että työpaikalla kiinnitetään huomiota juuri niiden raivostuttavien ihmisten tekemisiin, vaikka se tuottaa itselle vain lisää ärsytystä.
Toki tuossa voi olla sitäkin, että hän miehenä näkee sussa myös jotain hurmaavaa ja se yhdistettynä ärsyttävyyteen onkin jo varmaan magneettisen hypnotisoivaa. ;)
Kiitos tästä näkökulmasta. Yritän olla välittämättä ärsyttävyydestäni, jos ärsytän niin sillehän en itse voi mitään jos joku ärsyyntyy persoonastani. En ole tunnevastuussa toisesta, kun kerran käytökseni ei anna aihetta ärsytykseem. Siksi ehkä asia häiritsee, kun koen että kyseessä on minun persoona joka ärsyttää ei esim käytös.
Sitten huomaan, että vastavuoroisesti itseäni ärsyttää se "katselu" tekisi mieli sanoa, että jos kerran ärsytän, niin älä tuijottele.
Ehkä ei pitäisi miettiä liikaa, mitäs minä toisen ajatuksista ja kokemuksista olen vastaamaan! Liika kilttinä ihmisenä pitäisi oppia olemaan miellyttämättä muita, tai ajattelematta muita. Ei ole minun vastuullani muiden tunteet tai ajatukset.
Ollaan vaan liikaa erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että haluat kuulla hänen olevan ihastunut sinuun tai kateellinen.
Mitäpä jos et kiinnitä huomiota häneen. Teet työsi, ja muuten et välitä hänestä.
No ei pidä paikkaansa.en halua kumpaakaan asiaa, miksi haluaisin? Sehän vain pahentaisi asioita?
Se mitä haluan on, että häiritsevä tuijottelu loppuu, kun koen että "oikein kerää materiaalia" miksi ärsyyntyä minusta.
Toisekseen, eikö hänenkin olisi otettava rakentava asenne, miksi syyllistät vain minua nyt?
Ja näin olen juuri toiminut, olen vain pakolliset työjutut kanssaan tekemisissä.
Se on kyttääjä. Yleensä tuollaiset ovat tiedostamattaan kateellisia, sisältä tyhjyyden tunnetta kokevia, siis tunne-elämältään nälkiintyneitä tapauksia. Voi etsiä ja kartoittaa nyt heikkouksiasi, mihin iskeä. Luultavasti pitää sinua teeskentelijänä, koska ei voi ymmärtää sinun erilaisuuttasi. Tietysti voi olla myös kiinnostunut sinusta. Luota intuitioosi ja ole hänelle kohtelias ja ystävällinen.
Varo aina ihmisiä jotka tuntuu häiriintyneiltä. Niistä tuleee harmia.
Seuraavan kerran kun se tuijottaa salaa ja huomaat sen niin katso silmiin ja hymyile aurinkoisesti. Joko lopettaa tuijottelun tai sitten tarkistaa suhtautumistaan.
Miksi rakennat häneen erityistä suhdetta olemalla erityisen ystävällinen juuri häntä kohtaan ollessamme tekemisissä? Olisit vain normaali?
Vierailija kirjoitti:
Miksi rakennat häneen erityistä suhdetta olemalla erityisen ystävällinen juuri häntä kohtaan ollessamme tekemisissä? Olisit vain normaali?
En ole ap mutta käytän samaa tekniikkaa vaikeisiin ihmisiin. Ei joudu niin helposti hampaisiin kun pitää käytöksensä moitteettomana ja sellaisena että siitä ei voi esim. pomolle valittaa! Lisäksi hän ei voi ajatella että olisit häntä vastaan jotenkin jos olet kiva. Koen että on hyvä keino.
Taidatpa aika paljon itsekin seurailla tuon työkaverin käyttäytymistä, kun olet hyvin perillä hänen "tuijotusestaan". Jo tekstisi perusteella vaikutat tosi rasittavalle tyypille.
Vierailija kirjoitti:
Taidatpa aika paljon itsekin seurailla tuon työkaverin käyttäytymistä, kun olet hyvin perillä hänen "tuijotusestaan". Jo tekstisi perusteella vaikutat tosi rasittavalle tyypille.
Nimenomaan. Aivan ihmeellistä ylianalysointia, jankkaamista ja hiusten halkomista tämä ketju täynnä. Keskity ap omiin töihisi ja omaan elämääsi, ja unohda jonkun random työkaverin katseet ja tietokoneen naputtelu. Vai oletko hänestä kiinnostunut? Siinä tapauksessa tyrkytä itseäsi enemmän tai tee aloita.
Kyllä sen huomaa jos joku tuijottaa, laumaeläimelle ihan tavallinen ominaisuus, sosiaalisten suhteiden havainnointi.
Kiitä vain luojaasi siitä ettet ole tuommoisen kanssa suhteessa. Minä olin, ja pari vuotta ihmettelin kun oli niin tukala olla.
No ei mikään ihmekään että oli: kyylääjä koko ajan niskassa kyyläämässä, ja sylki sitten havaintonsa päälleni aina kun oli hiukan hankalampi hetki.
Hiljaisia ihmisiä on paria eri sorttia, mutta kyyliä kannattaa varoa: ovat hiljaa koska kukaan ei heitä katselisi jos tietäisivät mitä paskaa siellä päässä liikkuu.
Ap tässä. Mielestäni en ole rasittava ihminen, ellei nyt tavallista ystävällisyyttä ja positiivisuutta noin ylipäätään pidä rasittavana, toki täällä AV:lla näinkin on!
Mitään erityistä suhdetta en luo, se on vain varovaisuutta, ja juurikin samoista syistä kuin nro 12!
Ymmärrän, että kaikista ei voi tai edes pidä pitää.
Kyse on vain, että mieluttämishaluisena asia tuntuu minusta vaikealta. Tässä suhteessa minulla on kasvun paikka.
Enkä itse ole ihastunut, mutta väkisinkin sen tuijottelun on tullut huomanneeksi, kun on sen verran säännöllistä. Ihmettelen miksi tilanteeni on saanut niin paljon minua syyllistäviä kommentteja?
Vika on joidenkin mielestä täysin minussa?
Mutta ehkä opetus on se että mietin liikaa, pitäisi tosin vain jättää omaanarvoonsa, olla miettimättä ja yrittää hyväksyä ja alistua siihen että tilanne on mikä on. Töihin olen jo nyt keskittynyt töissä, siitä ei ole kyse. Olen liian miellyttämishaluinen kun olen vielä suht uusi työntekijäkin firmassa.
Kiitos kommentoijille!
Joskus mäkin jään tuijottamaan ärsyttäviä työkavereita/ihmisiä. Ihan vaan siksi, että se ärsyttävyys kiinnittää huomiotani heihin niin paljon. Siis sitä joutuu ihan jäämään hämmästelemään. Mitä ajanhukkaa, tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Joskus mäkin jään tuijottamaan ärsyttäviä työkavereita/ihmisiä. Ihan vaan siksi, että se ärsyttävyys kiinnittää huomiotani heihin niin paljon. Siis sitä joutuu ihan jäämään hämmästelemään. Mitä ajanhukkaa, tiedän.
Kyylä.
Ihmiset joita ärsyttävät tosi usein muut ihmiset ovat lähes 100%:sti itse rasittavia: negatiivisia, äkkijyrkkiä, epäsosiaalisia, kykenemättömiä mukautumaan ja hyväksymään erilaisuutta... ihmisinä ankeita!
Tuttu ongelma. Olen vähän sellainen iloinen höhlä ja nauran ja vitsailen paljon. Moni lähtee tuolle kyräily-linjalle, joten olen saattanut kysyä suoraan missä mättää.
Vastauksina olen saanut mm. "ihastuttavan raivostuttava" ja "kukaan mieleltään terve ei voi olla noin onnellinen" :D
Noh, koirat haukkuu ja karavaani kulkee. Tai tässä tapauksessa kyräilee :D
Rahoistaan=asioistaan