Kokemuksia nukutuksesta?

Lisäyksenä vielä; murehdin myös tuleeko pahoinvointia ja joudunko oksentamaan, sillä leikkaus tehdään suun kautta leukaluuhun. Ajatuskin leikkaushaava suussa oksentamisesta tekee kylmät väreet..

Ap

Up!

No. Heräämössä heräät ja het ryhdyt taas nukkumaan. Hoitsu tarkistaa ootko pilven päällä vai täällä maallisessa kurjuudessa vähä kyselemällä. Nestettä et saa vaikka jano on ....sanoinkuvaamaton.

-

Kerro heti jos on kipuja. 

Minulta leikattiin umpisuoli 80-luvun alussa ja jouduin olemaan sen jälkeen viikon sairaalassa. Kun heräsin, on kuin olisin herännyt normaalina aamuna, vaikka oli ilta. Sitten vain huomasin, että liikkuminen tekee leikkaushaavan takia kipeää, joten jäin paikalleni makaamaan. Siitä se lähti. 

Hermopinne selässä on ollut paljon kauheampi kokemus, välilevyn pullistumasta puhumattakaan.

Minulla on pelkkiä hyviä kokemuksia nukutuksesta, vaikka tilanteet, jolloin minut nukutettiin, ovat olleet vähän kaaosmaisia (hätäsektio, vuoto vatsaontelossa suolistosairauden vuoksi). Nukutuksen jälkeiseen pahoinvointiin olen saanut lääkityksen ja kipuihin kunnon lääkityksen. Arvostan kovasti hoitoa jota olen saanut vaikeissa tilanteissa.

Ei mulla mitään sekavuutta ole heräämössä ollut, eikä vielä kipujakaan tuossa vaiheessa. On varmaan kaikki "tropit" vaikuttamassa. Pahoinvointiakaan ei ole ollut. Käsittääkseni antavat pahoinvointilääkettä rutiinisti(?)

Vuodeosastolla tärähtää sitten ne kivut päälle ja kipulääkkeissä pihistellään ainakin niiden sairaaloiden osastoilla, joissa itse olen ollut.

Ainoa, mikä on joskus laittanut oksettamaan, on ollut kipupumppulääkkeet. Vaan tuota kipupumppua ei saa kuin tietyissä tapauksissa. Kivut kyllä lähtivät mutta oksetti.

Ei se nukutus mitään, siinä on lääkäri vahtimassa. Leikkaushaavan kipu on sitten eri asia, mutta siihenkin on lääke.

Hyvin se menee.

Se oli ihan hauskaa. Yritin väkisin pitää silmiä auki, kun olin saanut nukutusaineen. Eipä siinä montaa sekuntia mennyt...

Herättyäni oli vähän sekaisin. Mut ihan ok.

Nykyajan nukutukset ovat tosi mukavia (mulla on vertailukohtaa kymmeniltä vuosilta). Nukahtaminen on hyvin miellyttävä tunne. Pahoinvointia vastaan annetaan tosi hyvä lääkitys. Itse en ole voinut leikkauksen jälkeen pahoin sitten lapsuuteni. 

Heräämössä heräilee hitaasti ja ihan mukavasti. Siellä on koko ajan hoitajia seuraamassa ja kyselemässä, sattuuko mihinkään tai onko huono olo ja jos, sitten saa lisää lääkettä.

Voit mennä ihan hyvillä mielin sinne leikkaukseesi. Se on ohi ennen kuin huomaatkaan!

Nukutuksessa ei ole mitään pelättävää. Lasket kymmenestä alaspäin, mä pääsin muistaakseni seitsemään. Mua itteeni vain ihmetytti toimenpiteen jälkeen se, millä ihmiset herätetään nukutuksesta, sitä en muistanut kysyä sairaalassa. Tavallaan oli tässä maailmassa, mutta kuitenkinpää oli ikäänkuin laatikon sisällä.

Itse kun olin polvileikkauksessa heräsin pöllähtäneenä ja potkaisin ilmaa leikatulla jalalla, siitä seurasi selaimen yninä itku ilman kyyneliä :D sitten kauhistuin tippaletkua kämmenselässä mistä seurasi suoraa huuto. Vähän ajan päästä hoitaja paineli luokseni kiskomaan tipan pois koska luuli että otan sen itse. Tämän jälkeen hoitaja toi minulle mehupurkin minkä litku maistui kammottavalle, taistelimme siitä juonko vai en, uhkasi että jään osastolle ellen juo - päästiin kompromissiin että puolet riittää. Sitten tuli itse kirurgi paikalle istui sängyn päätyyn leikatun jalkani päälle ja hirveällä tarmolla rupesi kertomaan mitä oltiin tehty ja minä en ymmärtänyt mitään. Seuraavaksi tuli hoitaja minut hakemaan välipalalle, join kahvit ja söin hyvän leivän. Kotiin päästyäni oli hyvä olo mutta oksentelin sitten koko yön

Ps. Nukutus kaasu haisee kamalalle ja se tulee uniin

Minulta leikattiin läppä avosydänleikkauksessa. Leikkausta ennen sain rauhoittavan mutta ihan virkeä olin kuin minut kärrättiin leikkaussaliin. Kohta tuli anestesialääkäri ja laittoi vasemman käden kanyyliin valkoista maitomaista ainetta ja siitä kului muutamia sekunteja sitten tipahdin.

Iltapäivällä sitten heräsin letkuissa ym. piuhoissa teho-osastolta. Ei minulla mitään pahaa olo ollut enkä kokenut kipuja, ainoastaan palelti todella paljon. Sekaisin kyllä olin tai miten sen katsoo kun ensimmäinen huoli minulla oli onko omaisille kerrottu leikkauksen menneen hyvin.

Oli kirurgi soittanut lähiomaiselle.

Mutta nukutukseen ja siitä heräämiseen niin ummetus on yleinen vaiva mikä seuraa muutamien päivien kuluttua ja jopa viikon kun saa ruveta syömään kiinteitä. Muutamaan päivään virtsaamisesta ei tarvitse huolehtia kun virtsakatetri on ja virtsa menee siihen pussiin vierelläsi.

Jännintä nukutuksessa on se miten ihmiseltä lähtee pois elämästä aikaa. Itselläkin n. 8 tuntia on kateissa ja en minä nähnyt mitään valoja tai yhtään mitään. Normaalisti nukkumaan mennessä ja siitä herätessä on tietoinen mitän tehnyt viimeiset tunnit.

Vierailija kirjoitti:

Nukutuksessa ei ole mitään pelättävää. Lasket kymmenestä alaspäin, mä pääsin muistaakseni seitsemään. Mua itteeni vain ihmetytti toimenpiteen jälkeen se, millä ihmiset herätetään nukutuksesta, sitä en muistanut kysyä sairaalassa. Tavallaan oli tässä maailmassa, mutta kuitenkinpää oli ikäänkuin laatikon sisällä.

Ei välttämättä varsinaisesti herätetä. Nukutuslääkkeiden antaminen lopetetaan, ja ne haihtuu elimistöstä. Vähän kuin ihminen selviää humalastakin ilman eri droppeja.

Vierailija kirjoitti:

Nukutuksessa ei ole mitään pelättävää. Lasket kymmenestä alaspäin, mä pääsin muistaakseni seitsemään. Mua itteeni vain ihmetytti toimenpiteen jälkeen se, millä ihmiset herätetään nukutuksesta, sitä en muistanut kysyä sairaalassa. Tavallaan oli tässä maailmassa, mutta kuitenkinpää oli ikäänkuin laatikon sisällä.

Ihminen herää nukutuksesta kun sitä anestesialääkettä ei anneta enään. Nukutuslääkettä pitää annostella jatkuvasti leikkauksen yhteydessä n. 5 minutin välein.

Nukutusta ei todellakaan tarvitse pelätä. Se on miellyttävimpiä lääketieteellisiä toimenpiteitä, mitä on olemassa. Voisin ottaa nukutuksia vaikka huvikseni. :)

Nukutuksesta herääminenkään ei ole vaikeaa. Itse olen ollut hetken aikaa hieman sekavana enkä heti tajunnut, missä olen, mutta kyllä sitä tulee "järkiinsä" hyvin nopeasti.

Leikkauksen jälkeinen pahoinvointi ehkäistään hyvin tehokkaalla lääkityksellä jo etukäteen. Ei kannata siis pelätä sitäkään. Saat varmasti vielä erikoisen hyvät tropit, koska leikkaushaavasi on suussa.

Haava voi olla kipeä, mutta kipulääkettäkin annetaan jo etukäteen ja myös jälkeenpäin tarpeen mukaan. Itseltäni on käyty tiheään kyselemässä, tarvitsenko lisää lääkettä (en ole tarvinnut). Otat vain vastaan kaikki lääkkeet, joita tarjotaan.

Mä pääsin vaan kahteen laskuissa ennenku nukahdin. Töölössä anestesialääkärillä oli kaamean katkuinen hajuvesi ja hulluna meikkiä. Heräämössä näin omituista unta jossa olin 1940-luvulla. Koitin myös selittää heräämövalvojille jotain että kiva sää ulkona kunnes nukahdin uudelleen.

Osastolle päästyäni kyselin olisiko mitenkään voinut saada kahvia. Hoitaja toi hoitajien taukohuoneen kahvia minulle kun kuulemma kahvia ei siihen aikaan olisi potilaille tarjolla, mutta halus olla ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Jännintä nukutuksessa on se miten ihmiseltä lähtee pois elämästä aikaa. Itselläkin n. 8 tuntia on kateissa ja en minä nähnyt mitään valoja tai yhtään mitään. Normaalisti nukkumaan mennessä ja siitä herätessä on tietoinen mitän tehnyt viimeiset tunnit.

Joo! Se oli yllätys. Siis että nukutusaine voi aiheuttaa takautuvan muistinmenetyksen. Itseltäni on kadonnut muistista viimeinen tunti ennen nukutusta. Ei siis mitään muistikuvia itse nukuttamistilanteestakaan.

Heräämöstä on sen sijaan hyvät muistot. Havahduin siihen, kun hoitaja lähellä sanoi jotain. Olin vielä vähän tokkurassa ja jostain syystä kuvittelin olevani töissä. Ihmettelin vaan, mihin mun työpöytä ja läppäri ovat kadonneet. :)

Minusta nukutus oli ihana kokemus, toivottavasti koen sen vielä joskus uudestaan. Nukutusainetta alettiin antamaan ja mietin etten todellakaan nukahda, eihän tässä väsytä yhtään. Sitten silmäluomet alkoivat painaa niin että oli pakko laskea ja seuraavaksi heräsin heräämössä, utuisesti näin sairaanhoitajan ja kuulin kuinka hän kysyi toiselta hoitajalta oliko minulla ponnaria taskussa. Silmät painuivat kiinni ja heräsin seuraavaksi ihan kunnolla ilman mitään kipuja tai janoa.

Nukutuksessa taitaa olla erilaisia tapoja? Jotkut saavat kaasua ja toiset sitten suonensisään unimömmöt.

Miten valitaan mitä käytetään?

Mut on muutaman kerran nukutettu ja kuten joku sanoikin, minäkin voisin ottaa nukutuksen ihan muuten vain. Pääsin kymmenestä alaspäin kasiin ja sitten olin unessa. Heräsin heräämöstä ja olo oli mainio, ei pahoinvointia tms. Heräämössä on lämpöpeitto päällä ja kauheinta oli, kun joutui jonkun ajan kuluttua nousemaan pois sängystä. Olisin mielelläni maannut vällyjen välissä loppupäivän. Ei sillä, että olisi kauheasti enää väsyttänyt, mutta se ihana paksu ja lämmin peitto...