Ainoana lapsettomana kaveriporukassa

Ongelma ei ole siinä, että muilla ja lapsia ja sinulla ei, vaan siinä, että ylipäänsä vietitte koko illan puhuen muiden asioista mutta ei sinun. Yritä seuraavalla kerralla aloittaa keskustelua itseäsi kiinnostavista asioista, kerro oma-aloitteisesti vaikka sitten työasioistasi jos ne ovat sinulle tärkeitä. Jos ystäväsi ohittavat avauksesi niin sitten he ovat törppöjä. Valitettavan helpostihan hiljattain perheellistyneillä ne perheasiat vievät kaiken huomion, heille on ihan virkistävääkin jos joku puhuu joskus jostain muusta ja kysyy heiltä mielipidettä johonkin muuhun! Tuo tilanne vaatii työtä ja hyvää tahtoa molemmilta osapuolilta. Perheellisten pitää tajuta olla sulkematta lapsetonta kaiken ulkopuolelle, ja lapsettoman täytyy myös ymmärtää, ettei perheellisten elämässä välttämättä tapahdu hirveästi muuta kuin ne perheasiat. Hekin tarvitsevat tukea! tsemppiä, toivottavasti ystävyytenne kestää tuon vaiheen. Kun lapset ovat isompia, useimmat vanhemmat alkavat taas suuntautua enemmän ulkomaailmaankin :)

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole siinä, että muilla ja lapsia ja sinulla ei, vaan siinä, että ylipäänsä vietitte koko illan puhuen muiden asioista mutta ei sinun. Yritä seuraavalla kerralla aloittaa keskustelua itseäsi kiinnostavista asioista, kerro oma-aloitteisesti vaikka sitten työasioistasi jos ne ovat sinulle tärkeitä. Jos ystäväsi ohittavat avauksesi niin sitten he ovat törppöjä. Valitettavan helpostihan hiljattain perheellistyneillä ne perheasiat vievät kaiken huomion, heille on ihan virkistävääkin jos joku puhuu joskus jostain muusta ja kysyy heiltä mielipidettä johonkin muuhun! Tuo tilanne vaatii työtä ja hyvää tahtoa molemmilta osapuolilta. Perheellisten pitää tajuta olla sulkematta lapsetonta kaiken ulkopuolelle, ja lapsettoman täytyy myös ymmärtää, ettei perheellisten elämässä välttämättä tapahdu hirveästi muuta kuin ne perheasiat. Hekin tarvitsevat tukea! tsemppiä, toivottavasti ystävyytenne kestää tuon vaiheen. Kun lapset ovat isompia, useimmat vanhemmat alkavat taas suuntautua enemmän ulkomaailmaankin :)

Nyt kun oikein kelailen tätä asiaa niin huomaan, että mun jutut on taidettu ohittaa epäkiinnostavina jo niin monen vuoden ajan, etten siksi enää edes yritä puhua omista jutuistani. Kaverini ovat siis ehkä törppöjä :/ Ap

Minä kyllä "menetin" kaverini, kun he saivat lapsia. Itse olen lapseton. Aiemmin ystävieni kanssa puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja he ihan oikeasti olivat kiinnostuneita kuulumisistani ja ajatuksistani. Mutta kun ystäväni saivat kaikki suunnilleen samaan aikaan lapsia, loppuivat muut puheenaiheet. He halusivat puhua vain ja ainoastaan lapsista, lasten kuulumisista, päiväkotivalinnoista, kasvattamisesta jne. Minä yritin vaihtaa välillä puheenaihetta muuhun (asioihin mistä ennen puhuttiin esim. yhteiskuntaan liittyvät asiat), mutta he palasivat heti lapsiaiheeseen. No, yritin osallistua siihen kertomalla omia näkemyksiäni vaikka kasvattamisesta (olen vähän sillä alalla, joten olen miettinyt asioita), mutta minut "vaiennettiin" heti sanomalla että sinulla ei ole lapsia sinä et voi OIKEASTI tietää. Ihan kuin en olisi saanut kommentoida kasvatusasioihin kun en ole itse valvonut öitä ja joutunut sietämään jatkuvaa huutoa jne, en ole KÄRSINYT tarpeeksi niin mielipiteeni ovat turhia.. En jaksanut enää noita ystävien tapaamisia, he olivat muuttuneet lasten saamisen myötä pelkiksi äideiksi.

Mä oletan että tuo vaihe menee ohi kun lapset vähän kasvavat. Jättäydyn kyllä ihan tarkoituksella keskusteluista ulkopuolelle ja tulen aina törkeästi myöhässä.. jotta ne lapsuen sairaskertomukset olis ainakin käyty läpi. Ne samat synnytyskertomukset käydään aina läpi, vaikka siitä oli jo viisi vuotta. Ryhmässä on myös yksi tällainen äitiuskovainen, joka ei ole ikinä osannut keskustella muusta kuin lapsistaan tai lukiokavereiden kuulumisista. Lukiosta on kuitenki yli 10 vuotta...

Olen siis itsekin lapseton. Tiedostan asian, mutten näe järkeä muuttaa keskusteluja.. koska ne tapaamiset taitavat toimia vertaistukena ystävilleni.

Mikset hommaa uusia kavereita? Sellaisia joiden kanssa sinkkuelämä on hauskaa.

Oo onnellinen, ettei sulla ole lapsia. Pääset helpommalla.

Itsellä taas tilanne, että olimme molemmat kaverin kanssa lapsettomia mutta kaveri selosti minulle sukulaislapsestaan kuin omastaan.

Monta kertaa viikossa saattoi tulla kuvaa tästä lapsesta ja monesti tapaamisilla päiviteltiin, että mitä "Kerttu" oli taas tehnyt.

Onhan se ihan kiva välillä kuulla tällaisia mutta tuntui pidemmän päälle todella kiusalliselta kuunnella juttuja vieraasta lapsesta, jota en ollut edes nähnyt, saatikka että häneen olisi jonkinlainen tunneside.

Mutta ehkä tossa tosiaan on ongelmana se, että teillä ei ole vastavuoroimen ystävyysuhde muutenkaan.

Onko sulla muita lapsettomia ystäviä? Jos yrittäisit keskittyä heihin ja pitää nämä lapselliset ihmiset elämässäsi mukana mutta niin ettet ainakaan hirveitä odotuksia näille ystävyyssuhteille laita.

Koska omasta kokemuksestani ihmiset valitettavasti harvemmin muuttuvat. Jos teillä asetelmana on, että sinä olet kuuntelijana niin ehkä se on sitä jatkossakin. Ehkä näitä lapsellisia ihmisiä alkaisi jopa ärsyttämään, jos alkaisit enemmän kertoa lapsettoman elämästäsi. :/

Olen samaa mieltä viestin nro 1:n kirjoittajan kanssa eli vaikka on lapsia, onhan muutakin elämää olemassa eikä sinkkuihmisen elämä ole sen mielenkiinnottomampaa tai vähempiarvoista kuin perheellistenkään. Kyllä kaikkien elämästä pitäisi olla kiinnostunut, oli lapsia tai ei. Sinun työjuttusi ovat ihan yhtä arvokkaita sinulle kuin heille lapsiansa koskevat jutut, joten jos sinä keskustelet heidän lapsiaan koskevista asioista, tulisi heidän olla kiinnostuneita vaikkapa sinun työasioista. Niin yksinkertaista se olisi jos olisi ....Eli jos kaverisi ovat itsekkäitä, he juttelevat vain omia juttujaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikset hommaa uusia kavereita? Sellaisia joiden kanssa sinkkuelämä on hauskaa.

Mua ei ainakaan erityisemmin kiinnosta mikään "sinkkuelämä". Elän omaa elämääni, johon toivoisin myös vanhojen läheisten ystävien kuuluvan. En suoraan sanottuna ymmärrä sitä, että kaveripiiri vaihtuisi aina elämäntilanteen mukaan, eikä haluttaisi pitää kiinni vanhoista ystävyyssuhteista. Olen sikäli onnekas, että ystäväni ovat edelleen kiinnostuneita niistä asioista, mistä olivat kiinnostuneita myös ennen lapsia. Ap:lla ei ole asiat yhtä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä "menetin" kaverini, kun he saivat lapsia. Itse olen lapseton. Aiemmin ystävieni kanssa puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja he ihan oikeasti olivat kiinnostuneita kuulumisistani ja ajatuksistani. Mutta kun ystäväni saivat kaikki suunnilleen samaan aikaan lapsia, loppuivat muut puheenaiheet. He halusivat puhua vain ja ainoastaan lapsista, lasten kuulumisista, päiväkotivalinnoista, kasvattamisesta jne. Minä yritin vaihtaa välillä puheenaihetta muuhun (asioihin mistä ennen puhuttiin esim. yhteiskuntaan liittyvät asiat), mutta he palasivat heti lapsiaiheeseen. No, yritin osallistua siihen kertomalla omia näkemyksiäni vaikka kasvattamisesta (olen vähän sillä alalla, joten olen miettinyt asioita), mutta minut "vaiennettiin" heti sanomalla että sinulla ei ole lapsia sinä et voi OIKEASTI tietää. Ihan kuin en olisi saanut kommentoida kasvatusasioihin kun en ole itse valvonut öitä ja joutunut sietämään jatkuvaa huutoa jne, en ole KÄRSINYT tarpeeksi niin mielipiteeni ovat turhia.. En jaksanut enää noita ystävien tapaamisia, he olivat muuttuneet lasten saamisen myötä pelkiksi äideiksi.

Oi. Symppaan kovasti. Mistä ja miten sait uusia ystäviä, vai saitko?  Mä itse koen noi tilanteet joskus tosi ahdistavina, useimmiten kuitenkin vasta jälkeenpäin tajuan, että mites tää taas meni näin. Vielä jos on useampi mamma paikalla, on ihan mahdotonta puhua mistään muusta kuin heidän elämästään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oo onnellinen, ettei sulla ole lapsia. Pääset helpommalla.

Aika rajusti sanottu tahattomasti lapsettomalle.

Miten ihmeessä joku jaksaa jauhaa koko illan kuulumisia? Tuollaiset lasten viimeisimmät temput ja asuntokaupat ovat tavatoman tylsiä ja mitäänsanomattomia puheenaiheita. Ettekö keskustele taiteesta, tieteestä, kulttuurista, maailman tapahtumista ja ilmiöistä?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä joku jaksaa jauhaa koko illan kuulumisia? Tuollaiset lasten viimeisimmät temput ja asuntokaupat ovat tavatoman tylsiä ja mitäänsanomattomia puheenaiheita. Ettekö keskustele taiteesta, tieteestä, kulttuurista, maailman tapahtumista ja ilmiöistä?

Ei enää. Ap

Mitä sinä saat näistä ystävyyssuhteista?

Kokeileppa ensi kerralla kertoa jostakin sinua koskevasta huolesta tai isosta asiasta. Jos asia kuitenkin kääntyy nopeasti takaisin heidän asioihinsa niin eivät nämä ihmiset välitä sinun asioistasi. He käyttävät sinua vain, että pääsevät höpöttämään ja kehuskelemaan omilla jutuillaan.

Jos tykkäät kuunnella heidän juttujaan niin ei sun heitä tietystikään tarvitse elämästäsi heivata. Mutta itse ehkä jatkossa ajattelisin heitä vain kavereina.

Kokemuksesta vain tiedän, että sellaoset ystävyysuhteet ovat aika raskaita pidemmän päälle. Siinä vain pettyy, kun tajuaa ettei toisia oikeasti kiinnosta. Mutta prempi että tämän tajuaa nyt heti, eikä vuosien päästä.

Pitäisin nämä henkilöt siis satunnaisina kavereina mutta yrittäisin etsiä uusia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä saat näistä ystävyyssuhteista?

Kokeileppa ensi kerralla kertoa jostakin sinua koskevasta huolesta tai isosta asiasta. Jos asia kuitenkin kääntyy nopeasti takaisin heidän asioihinsa niin eivät nämä ihmiset välitä sinun asioistasi. He käyttävät sinua vain, että pääsevät höpöttämään ja kehuskelemaan omilla jutuillaan.

Jos tykkäät kuunnella heidän juttujaan niin ei sun heitä tietystikään tarvitse elämästäsi heivata. Mutta itse ehkä jatkossa ajattelisin heitä vain kavereina.

Kokemuksesta vain tiedän, että sellaoset ystävyysuhteet ovat aika raskaita pidemmän päälle. Siinä vain pettyy, kun tajuaa ettei toisia oikeasti kiinnosta. Mutta prempi että tämän tajuaa nyt heti, eikä vuosien päästä.

Pitäisin nämä henkilöt siis satunnaisina kavereina mutta yrittäisin etsiä uusia ystäviä.

Surettaa, jos jopa vuosikymmeniä kestäneet ystävyydet kaatuvat nyt sitten tähän :(. Ja huolestuttaa, mistä niitä uusia ystäviä näin kolmevitosena sitten löytäisi. Ap

Tuo elämänvaihe kestää muutaman vuoden, max. 10 vuotta. Sitten kun lapset ovat jo kouluikäisiä, niin tiivis perhekeskeinen elämä alkaa hellittää. Osalla loppuu happi ruuhkavuosina ja joillain parisuhde loppuu. Kummasti alkaa kiinnostaa muutkin asiat elämässä. Siinä vaiheessa sinä saatat olla tuossa lapsiperheidyllissä ja kavereilla menokenkä vipattaa. Elämä nyt vaan menee eri tavalla eri ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä saat näistä ystävyyssuhteista?

Kokeileppa ensi kerralla kertoa jostakin sinua koskevasta huolesta tai isosta asiasta. Jos asia kuitenkin kääntyy nopeasti takaisin heidän asioihinsa niin eivät nämä ihmiset välitä sinun asioistasi. He käyttävät sinua vain, että pääsevät höpöttämään ja kehuskelemaan omilla jutuillaan.

Jos tykkäät kuunnella heidän juttujaan niin ei sun heitä tietystikään tarvitse elämästäsi heivata. Mutta itse ehkä jatkossa ajattelisin heitä vain kavereina.

Kokemuksesta vain tiedän, että sellaoset ystävyysuhteet ovat aika raskaita pidemmän päälle. Siinä vain pettyy, kun tajuaa ettei toisia oikeasti kiinnosta. Mutta prempi että tämän tajuaa nyt heti, eikä vuosien päästä.

Pitäisin nämä henkilöt siis satunnaisina kavereina mutta yrittäisin etsiä uusia ystäviä.

Surettaa, jos jopa vuosikymmeniä kestäneet ystävyydet kaatuvat nyt sitten tähän :(. Ja huolestuttaa, mistä niitä uusia ystäviä näin kolmevitosena sitten löytäisi. Ap

Aivan varmasti surettaa. Itse olin samassa tilanteessa. Tosin välienkatkaisu ei liittynyt uuteen elämänvaiheeseen. Otin ensin etäisyyttä ja ymmärsin asioita. Ymmärsin että olin ollut vuosia vain joku, jolle sai avautua. Viimeinen niitti ehkä oli, kun itselleni tuli ongelmia niin ne sivuutettiin. Haluan sen verran arvostaa itseäni, että pidän ystävinäni ihmisiä, jotka myös arvostat minua.

Eihän sun tarvitse kokonaan välejä katkoja mutta älä odota, että saisit näiltä jotakin vastakaikua, jollet ole ennenkään saanut.

Huonoihin ihmissuhteisiin ei kannata jäädä vain pelon takia, kun pelkää jäädä yksin.

Itselläni oli myös sama tilanne vuosia. Olen myös yli 30v. Mutta olen parisuhteessa. Itselläni tilanne ratkesi vasta, kun vaihdoin kaveripiiriä. Hae itsellesi kavereita muualta. Ei sinun tarvitse katkaista välejä entisiin kavereihin, mutta eihän tuo kaveripiiri ole sinun kuulumisista kiinnostuneita.

Ihan sama onko ystävilläsi lapsia vai ei, niin kyllä ystävyyden pitää olla vastavuoroista. Kyllä heidän pitäisi kysyä myös sinun kuulumisiasi ilman, että sinun tarvitsee niitä välttämättä itse tuputtaa. Minulla oli yksi lapseton ystävä joka jauhoi aina vaan itsestään. Koskaan ei kiinnostanut kysyä mitä minulle kuuluu. Kerran sitten näpäytin häntä niin, että jätin kertomatta tuoreesta seurustelusuhteesta. Olin aiemmin kyllä maininnut, että olen tavannut tämän miehen, mutta kokeilin kysyykö kaverini missään vaiheessa miten kuvio etenee tai mitä minulle ylipäätään kuuluu. Ei kysynyt. Sitten erään kerran kun kaverin kanssa nähtiin niin sanoin, että olen lähdössä ulkomaille "Kallen" kanssa. Kaverini oli ihmeissään, että kuka tämä Kalle on ja miksi en ole hänestä puhunut. Sanoin suoraan, että olen kyllä hänet joskus maininnut, mutta ei sinua ole kiinnostanut kysyä hänestä tämän enempää tai ylipäätään yhtään mitään minun elämästäni. Meni hiljaiseksi. Eipä tämä tempaukseni hirveästi mitään auttanut ja nykyään olen aika etäisissä väleissä tämän kaverini kanssa. Ei tällaisissa ystävyyssuhteissa kannnata roikkua. Sinuna alkaisin hakemaan aktiivisesti ihan muita ihmisiä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä "menetin" kaverini, kun he saivat lapsia. Itse olen lapseton. Aiemmin ystävieni kanssa puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja he ihan oikeasti olivat kiinnostuneita kuulumisistani ja ajatuksistani. Mutta kun ystäväni saivat kaikki suunnilleen samaan aikaan lapsia, loppuivat muut puheenaiheet. He halusivat puhua vain ja ainoastaan lapsista, lasten kuulumisista, päiväkotivalinnoista, kasvattamisesta jne. Minä yritin vaihtaa välillä puheenaihetta muuhun (asioihin mistä ennen puhuttiin esim. yhteiskuntaan liittyvät asiat), mutta he palasivat heti lapsiaiheeseen. No, yritin osallistua siihen kertomalla omia näkemyksiäni vaikka kasvattamisesta (olen vähän sillä alalla, joten olen miettinyt asioita), mutta minut "vaiennettiin" heti sanomalla että sinulla ei ole lapsia sinä et voi OIKEASTI tietää. Ihan kuin en olisi saanut kommentoida kasvatusasioihin kun en ole itse valvonut öitä ja joutunut sietämään jatkuvaa huutoa jne, en ole KÄRSINYT tarpeeksi niin mielipiteeni ovat turhia.. En jaksanut enää noita ystävien tapaamisia, he olivat muuttuneet lasten saamisen myötä pelkiksi äideiksi.

Oi. Symppaan kovasti. Mistä ja miten sait uusia ystäviä, vai saitko?  Mä itse koen noi tilanteet joskus tosi ahdistavina, useimmiten kuitenkin vasta jälkeenpäin tajuan, että mites tää taas meni näin. Vielä jos on useampi mamma paikalla, on ihan mahdotonta puhua mistään muusta kuin heidän elämästään. Ap

Kiitos symppauksesta. En oikein saanut uusia hyviä ystäviä. En tiedä, missä aikuisiällä voisi ystävystyä (työpaikalla kaikki on ainakin 20 vuotta vanhempia kuin minä, mukavia kyllä, mutta ei heistä ehkä läheisiksi ihmisiksi ole). Minulla on kyllä muutama miespuoleinen ystävä jäljellä, he eivät ole muuttuneet pelkiksi "isiksi" lapsia saatuaan, vaan puhuvat mielellään muustakin kuin vain lapsista. Olen siis itse pitkässä avoliitossa, eli en elä mitään sinkkuelämää, enkä käy baareissa tms. Haluaisin kivoja naispuoleisia ystäviä ihan lenkillä käymistä ja kahvittelua ym varten (saa olla lapsia tai lapseton, mutta pitäisi olla muustakin kiinnostunut kuin vain vertaistuen hakemisesta lapsijuttuihin). Olen siis vähän yksinäinen nyt, kun äitiys "vei ystäväni". t. Se, jolle vastasit.