Tarinoita positiivisesta muuttumisesta parisuhteessa

Up

Laiton sekopää bipo-eukon pihalle...ja otin naapurin 20v tytsyn tilalle.

Pankaa paremmaksi, bongokausi on korkattu

Useimmiten ei kyllä muutu ja jos muuttuu, niin vain hetkellisesti. Kaikki esim. vakavaa väkivaltaa kokeneet voi allekirjoittaa tän. Sen takiahan se sama äijä tai muija pääsee hakkaamaan uudestaan ja uudestaan, kun aina hakkaamisen jälkeen pyytää anteeksi ja esittää katuvaa ja vannoo että ei koskaan enää. Ja puoliso haluaa uskoa ja luottaa. Sitten voi olla moniakin kuukausia rauhallista aikaa, mutta sitten taas nyrkki heiluu. 

Mieti ap asia, jonka itse haluaisit itsessäsi muuttaa, tai olet joskus halunnut muuttaa. Kuinka kauan muutoksessa meni/oletat menevän?

Ihminen voi muuttuua, jos oikeasti sitä haluaa ja tekee sen eteen töitä, mutta esim persoonan ongelmissa tämä vaatii yleensä vuosikausien työtä eikä usein onnistu ilman terapiaa ja muutenkin hyvää tukiverkkoa.

Sitten on lisäksi psykopaatteja ja narsisteja, jotka eivät useimmiten edes halua muuttua. 

Ei täysin liity aloitukseen, mutta mieheni on saanut parisuhteesta voimaa jatkaa opiskelua. Itse olen oppinut pitämään siivoamisesta ja kodinhoidosta paljon. Kotona vanhempien luona vaan välttelin siivoamista, eipä minulta sitä vaadittukaan.

naisystävä lihonnut 20kg joka on ihanaa koska tykkään muhkummasta.

Me ollaan muututtu mun miehen kanssa kovasti.

Minä olin ennen väkivaltainen, äkkipikainen, läheisyyttä pelkäävä ihminen, mutta en enää.

Mies oli itsekäs, valehteleva, negatiivisia asioita kavahtava pelkuri, johon ei voinut tippaakaan luottaa ja joka saattoi kadota päiväkausiksi. Nykyään suoraselkäinen, rehellinen ja rakastava, toiset huomioonottava mies.

Ja mikä parasta, me molemmat lopetettiin juominen.

Up

??? Ex cuse me, what you said?

Meillä myös onnellinen tarina. Ekat pari vuotta meni tasapainottomissa, sitoutumiskammoisissa ja dramaattisissa meiningeissä, mukana oli myös jonkinasteista väkivaltaisuutta (läimäytin miestä pariin otteeseen,  hän raahasi minut kovakouraisesti niska-persotteella ovesta ulos jne.). Puoli vuotta oltiin jäähyllä näiden meininkin jälkeen, molemmilla ihan karsea olo itsestä ja siitä millaisiin syövereihin sitä voikaan valahtaa kun suhteessa on epävarmuutta. Taustalla molemmilla mielenterveysongelmaisia/väkivaltaisia/kiihkouskovaisia kasvattajia tai näiden eri asteisia kombinaatioita joten sanomattakin lienee selvää että perussuhdetaidot oli molemmilla ihan hukassa  eikä luottamus ihmisiin ollut sitä parasta luokkaa. Suhdekommunikaatiossakin oli runsaasti parantamisen varaa.

Sitten kun juttu alkoi uusiksi, niin joku oli muuttunut. Nyt 4 vuotta ollaan porskutettu eteenpäin, näistä viimeiset 2 ilman oikeastaan draaman draamaa. Molemmat rauhoittuneet ja oppineet luottamaan toisiin. Pariterapiassa tosin käytiin pari vuotta sitten muutaman kuukauden ajan, tälläkin oli osansa muutokseen.  Nykyään elämme normaalia parisuhde-elämää enkä osaa edes kuvitella että sellaiset tasapainottomat draamat mitä suhteeseemme alussa kuului tapahtuisivat enää ikinä uudestaan. Olemme yksinkertaisesti muuttuneet ihmisinä niin paljon.

Sanoisin että muutos on mahdollista mikäli dysfunktionaalisuuden syy on parisuhdetaitojen puuttuminen, mihin on kuitenkin halua löytää ratkaisu. Molempien pitää lisäksi tajuta oma vastuunsa suhteen laadusta, eikä jumittua suojelemaan omaa egoa syyttelemällä toista. Voi olla että iälläkin on asian kanssa tekemistä: minä olin suhteen alkaessa 22, mies 27 - ehkä vanhemmilla ihmisillä joilla persoonallisuus on jo enemmän vakiintunut voi olla enemmän ongelmia uusien taitojen opettelussa. Parisuhdetaidoistahan suhteissa on pitkälti kyse, rakkauden lisäksi. Jos taitoja ei ole opetettu kotona, ne pitää oppia parisuhteessa, ja jälki voi olla aika sotkua siinä kohtaa. Mutta mielestäni jos rakkautta ja halua molemmilla riittää, niin miksei niitä taitoja voi sitten opetella yhdessä. Toinen vaihtoehtohan on luovuttaminen ja uuden suhteen etsintä, missä varmasti omat parisuhdetaitojen puutteet putkahtavat uudestaan esiin ennemmin tai myöhemmin.

Niin ja lisäisin siis vielä tuohon edelliseen että yhteensä ollaan oltu 6 vuotta yhdessä: näistä ekat 2 draamameiningeissä, seuraavat 2 uusia taitoja opetellessa ja nyt viimeiset 2 ihan normaalia hyvää kumppanuutta.