44 ja raskaana! Mitäs nyt??

Onneksi olkoon.

Minä vetäisin syvään henkeä, ja toteaisin, että onhan tässä melkein yhdeksän kuukautta aikaa suunnitella tulevaa.

N42

Olen saman ikäinen kanssasi, lapset nyt 18-, 17- ja 6-vuotiaat. Toivottaisin pienen tervetulleeksi, jos noin kävisi. Vähän siinä olisi sulattelemista, mutta en usko, että voisin abortoida. Mitään vakaumusta ei ole, enkä aborttia vastusta, mutta itse en varman voisi tehdä vain iän takia.

Abortti tai sit heität kolikkoa tuleeko lapsesta downie.

Ultraan ja muihin tukimuksiin? Onko kaikki hyvin? Onko raskauspahoinvointia? Se voi mennä keskenkin. Miten menee isompien lasten kanssa? Isommat alkaavat jo kohta tienaamaan itse, ainakin opiskelujen ohella, joten selviät? 14 v alaikäinen jonkin aikaa ja sitten saattaa syntyä uusi tulokas? Tunnen monta, jotka ovat saaneet terveen lapsen 45 v iässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Abortti tai sit heität kolikkoa tuleeko lapsesta downie.

Ei kyllä vastaa kolikonheittoa nuo prosentit. Sä olet ilkeä musta sielu.

Itse pitäisin lapsen. En ole ehdoton abortin vastustaja, mutta ajattelen että siihen pitäisi turvautua vain äärimmäisissä tapauksissa. Itse en pystyisi aborttia teettämään ellei syynä olisi todettu oma sairaus jonka takia raskaus vaarallinen, sikiön vaikea kehitysvamma tai muu poikkeama, tai sitten oikeasti ihan mahdoton elämäntilanne tyyliin alkoholiongelma josta ei usko pääsevänsä irti. Mutta en pystyisi abortoimaan siksi, että ei nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Olet 65 kun lapsi 20v. Ei nyt niin vanha.

Äitini oli 41v. Kun sai minut. Ala-asteella häpesin koska vanhempani olivat mielestäni liian vanhoja, kun monilla he olivat 10v. Nuorempia. Ylä-asteella ei enää hävettänyt. Samanikäisiä vanhempia oli muillakin. Erään luokkakaverini isä oli 60v. Kun hän oli kolmasluokkalainen.

Erään ystäväni äiti sai kaksoset, kun oli viisikymppinen.

Tämän piti olla ihan erilainen elämänvaihe. Avioero on takana ja vihdoinkin oma elämä edessä kun lapset ovat jo isoja. Haaveilin vielä treffailusta ja rakastumisestakin. Lapsen isä ei lasta halua mutta tuskin kokonaan hylkäisikään, kun on hänellä muitakin lapsia joista huolehtii. Välimatkaa kyllä on että usein eivät toisiaan näkisi. Miehellä on vielä oman eronsa jäljiltä menovaihekin päällä.

Ap

Onnea! mikäli olet päättänyt vauvan pitää. Varmasti osaat ja pärjäät.

Itse olen myös 44v ja ainoa lapseni 18v. Kierukka on enkä ole raskaana. Muutamia kuukausia tapaillut miehen kanssa ja pari kertaa ennen menkkoja tissit kipeinä yms raskausoiretta. Lapsia olisin halunnut aikoinaan lisää mutta elämä ei mennyt niin. Kummallakin kerralla vakavasti miettinyt mitä tekisin jos raskaana?

Ja tullut joka kerta samaan tulokseen että ei. Ei kertakaikkiaan ei. Ainokaiseni olen kasvattanut yksin ja en kestäisi toista mahdollista isätöntä lasta. Tällä miehellä on saman ikäisiä lapsia kuin itsellä mutta ikää enemmän. Entä jos kuitenkin jäisin lapsen kanssa yksin? En kestäisi sitä uudelleen.

Ja olemassa oleva "lapsi" saanee +10v omia jotta ennättäähän sitä sitten elää vauva aikaa uudelleen.

Kyllä sun pitää ihan itse päättää, tai ei ainakaan täältä ottaa mielipiteitä huomioon. Terveyskeskuksestakin on mahdollista saada keskusteluapua, joka auttaa sinua ratkaisemaan, mitä haluat tehdä.

Onneksi olkoon :)  Kierukka tulee sitten ekana pois, kun lapsi alkaa syntymään. Noin kävi työtoverilleni. Suomeen tarvitaan lapsia lisää.

Siitä voi olla aika varma, että elämänkumppania ei löydä, jos/kun on nelikymppisenä ja päälle ihan pienet lapset. Valtaosan lapset ovat päälle nelikymppisenä jo 10-20 vuotiaita, ja he haluavat tulevaisuudelta muuta kuin lastenhoitoa. Tietty ihmeitäkin tapahtuu.

Lapsi ottaa mutta antaa myös tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Onnea! mikäli olet päättänyt vauvan pitää. Varmasti osaat ja pärjäät.

Itse olen myös 44v ja ainoa lapseni 18v. Kierukka on enkä ole raskaana. Muutamia kuukausia tapaillut miehen kanssa ja pari kertaa ennen menkkoja tissit kipeinä yms raskausoiretta. Lapsia olisin halunnut aikoinaan lisää mutta elämä ei mennyt niin. Kummallakin kerralla vakavasti miettinyt mitä tekisin jos raskaana?

Ja tullut joka kerta samaan tulokseen että ei. Ei kertakaikkiaan ei. Ainokaiseni olen kasvattanut yksin ja en kestäisi toista mahdollista isätöntä lasta. Tällä miehellä on saman ikäisiä lapsia kuin itsellä mutta ikää enemmän. Entä jos kuitenkin jäisin lapsen kanssa yksin? En kestäisi sitä uudelleen.

Ja olemassa oleva "lapsi" saanee +10v omia jotta ennättäähän sitä sitten elää vauva aikaa uudelleen.

En ole päättänyt kun olen kauhuissani. Mutta jos en pidä lasta niin selviänkö siitäkään sitten?

Ap

Varovaiset onnittelut. Käyt kaikissa ultrissa ja päätät niiden, oman jaksamisesi ja elämäntilanteesi perusteella pidätkö lapsen. Älä mitenkään luota siihen, että isä olisi millään tavalla mukana kuvioissa, rahallisesti tai muutoin.

Vierailija kirjoitti:

Siitä voi olla aika varma, että elämänkumppania ei löydä, jos/kun on nelikymppisenä ja päälle ihan pienet lapset. Valtaosan lapset ovat päälle nelikymppisenä jo 10-20 vuotiaita, ja he haluavat tulevaisuudelta muuta kuin lastenhoitoa. Tietty ihmeitäkin tapahtuu.

Sitä pelkään myös. En ole kuitenkaan ikäloppu mutta ehkä joutuisin elämään yksin loppuelämän. Eihän sitä tiedä, löytöisinkö miestä ilman lastakaan, mutta haluaako kukaan vauvaa samassa paketissa? Toisaalta haluaisinko minä uutta miestä jos olisi uusi lapsi?

Ap

No, se on sinun itsesi ratkaistava. Minä teettäisin abortin, koska toinen lapsistani on jo autistinen, enkä mitenkään jaksaisi kahden teinin ja vauvan kanssa. Vaikka mies olisikin kuvioissa.

Mutta mieti itse. Listaa plussat ja miinukset. Mieti, millainen turvaverkko sinulla on, voisivatko muut lapsesi tarvittaessa vähän jelppiä tms. Yksin on rankempaa, on sitten ikää 25 tai 45. Muutenkin pidän suurempana ongelmana sitä, että sinulla olisi kaksi teiniä ja vauva yksin sumplittavana.

Ja seuloihin kannattaa ainakin nyt mennä. Niissä ei toki saa kaikkea selville, mutta ainakin osan poikkeavuuksista.

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea! mikäli olet päättänyt vauvan pitää. Varmasti osaat ja pärjäät.

Itse olen myös 44v ja ainoa lapseni 18v. Kierukka on enkä ole raskaana. Muutamia kuukausia tapaillut miehen kanssa ja pari kertaa ennen menkkoja tissit kipeinä yms raskausoiretta. Lapsia olisin halunnut aikoinaan lisää mutta elämä ei mennyt niin. Kummallakin kerralla vakavasti miettinyt mitä tekisin jos raskaana?

Ja tullut joka kerta samaan tulokseen että ei. Ei kertakaikkiaan ei. Ainokaiseni olen kasvattanut yksin ja en kestäisi toista mahdollista isätöntä lasta. Tällä miehellä on saman ikäisiä lapsia kuin itsellä mutta ikää enemmän. Entä jos kuitenkin jäisin lapsen kanssa yksin? En kestäisi sitä uudelleen.

Ja olemassa oleva "lapsi" saanee +10v omia jotta ennättäähän sitä sitten elää vauva aikaa uudelleen.

En ole päättänyt kun olen kauhuissani. Mutta jos en pidä lasta niin selviänkö siitäkään sitten?

Ap

Tunnen työni puolesta perheitä, jotka olisivat onnesta soikeana jos saisivat adoptiolapsen. Abortti ei ole ainoa ratkaisu.

Itse sain viimeisen just ennen kuin täytin 43, hyvin meni.