Elinluovutuskielto

Kysymys toisinpäin: mitä sinä niillä elimillä teet kun ole kuollut?

Itse kaipaisin osittaista luovutuskieltoa. En halua luovuttaa mm kohtuani tai kasvojani, mutta maksani, munuaiseni, keuhkoni jne voisin luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse kaipaisin osittaista luovutuskieltoa. En halua luovuttaa mm kohtuani tai kasvojani, mutta maksani, munuaiseni, keuhkoni jne voisin luovuttaa.

Saanko kysyä, miksi? Voisi olla tasapuolista, että ihminen, joka ei luovuta elimiään, ei saisi niitä myöskään tilanteessa, jossa hän itse sattuisi tarvitsemaan.

Minulla ei ole varmaa kantaa elinluovutukseen. Yleensä olen varma kannanmuodostamisessa eettisiin asioihin, mutta tämä on poikkeus. Jokin tökkii ajatuksessa elinluovutuksesta... Toisaalta haluan myötävaikuttaa elämän jatkuvuuteen...

Tämä nykyinen säädös, että pitää erikseen kieltää, jos ei halua elimiään luovuttaa, on minusta huono verrattuna aiempaan, jossa piti erikseen ilmoittaa, jos oli halukas luovuttamaan.

Periaatteessa minun puolestani elimeni voi antaa käyttöön kuoltuani, mutta toisaalta mielestäni ihmisiä on jo ihan liikaa, joten ei tarvitse minusta käyttää varaosia muille.

En ole kukaan edellä kirjoittaneista, mutta ainakin minulle elimeni ovat hyvin yksityinen asia ja koen niiden istuttamisen toiseen kehoon epämiellyttäväksi ja itsenäisyyttäni loukkaavaksi. Sama tunne on myös toisinpäin, eli en ole valmis ottamaan varaosia toiselta ihmiseltä. Olen jo niin vanha että voin sanoa tämän turvallisin mielin ja mikäli varaosatarve tulee niin olen mieluummin valmis kuolemaan vaikka tänä päivänä.

Elimen luovutus siis koskee vain miehiä, koska naisella ei ole elintä!

En tajua miksi nimenomaan kasvoja siirretään kasvoiksi. Luulisi että tuohon yhtä hyvin muukin osa ihosta, paitsi huulien ja silmänympärysten kohdalla. Vaikka kasvoja ei potilaalla enää tunnista edellisen omistajan kasvoiksi, niin olisi vähemmän groteskia, jos lärvi olisi koostettu vaikka reisien tai selän ihosta. Jotenkin tuntuisi karsealta jo ajatuksena, jos vastaan saattaisi kävellä joku tyyppi, jolla on vaikka isäni naama. Kuitenkaan ei tuntuisi niin pahalta jos tietäisinkin, että jollain on vaikka läheiseni munuainen.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa minun puolestani elimeni voi antaa käyttöön kuoltuani, mutta toisaalta mielestäni ihmisiä on jo ihan liikaa, joten ei tarvitse minusta käyttää varaosia muille.

Ihmisiä ei ole kaikkialla liikaa.

Sana kirjoitti:

Minulla ei ole varmaa kantaa elinluovutukseen. Yleensä olen varma kannanmuodostamisessa eettisiin asioihin, mutta tämä on poikkeus. Jokin tökkii ajatuksessa elinluovutuksesta... Toisaalta haluan myötävaikuttaa elämän jatkuvuuteen...

Tämä nykyinen säädös, että pitää erikseen kieltää, jos ei halua elimiään luovuttaa, on minusta huono verrattuna aiempaan, jossa piti erikseen ilmoittaa, jos oli halukas luovuttamaan.

Aika harvalla olisi h-hetkellä mukana sitä elinluovutuskorttia ja varmaan aika harva tajuaa kirjoitella Omakantaan tuota. Varmaan vastustajat ovat tässä asiassa "fanaattisempia" ja tajuavat pitää huolta oikeudestaan kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

En ole kukaan edellä kirjoittaneista, mutta ainakin minulle elimeni ovat hyvin yksityinen asia ja koen niiden istuttamisen toiseen kehoon epämiellyttäväksi ja itsenäisyyttäni loukkaavaksi. Sama tunne on myös toisinpäin, eli en ole valmis ottamaan varaosia toiselta ihmiseltä. Olen jo niin vanha että voin sanoa tämän turvallisin mielin ja mikäli varaosatarve tulee niin olen mieluummin valmis kuolemaan vaikka tänä päivänä.

Entä jos itse tai läheisesi tarvitsee elinsiirron ja kuolisi muuten? Muuttuuko kanta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi kuoltuani luovuttaa elimiäni tuntemattomille ihmisille?

Kyllä mä tämän tavallaan ymmärrän. Eiköhän se nykypäivänä mene niin, että jos hyväkuntoinen nuori ihminen, mutta työtön ns. luuseri, joutuu onnettomuuteen ja on muutaman tunninkin jossain koneissa heräämättä, niin heti ollaan tyynyllä tukahduttamassa tai vetämässä piuhoja pois, jotta saadaan kallisarvoisia sisäelimiä luovutettua varakkaille veronmaksajille tai julkkiksille. Jos on elinluovutuskielto, niin sillä voi ostaa itselleen muutaman tunnin lisäaikaa, jos sattuisikin herämään, ettei tule ennenaikaista avustettua tappoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kaipaisin osittaista luovutuskieltoa. En halua luovuttaa mm kohtuani tai kasvojani, mutta maksani, munuaiseni, keuhkoni jne voisin luovuttaa.

Saanko kysyä, miksi? Voisi olla tasapuolista, että ihminen, joka ei luovuta elimiään, ei saisi niitä myöskään tilanteessa, jossa hän itse sattuisi tarvitsemaan.

Kasvoni ovat ikään kuin minä. Liian inhimilliset. Ja jos omat kasvoni tuhoutuisivat, niin en lähtisi kasvojen siirtoon. Riskialtista ns estetiikan takia. Runnellut kasvot ei uhkaa henkeä.

Kohtua en luovuttaisi, koska tulevaisuudessa niitä saatetaan luovuttaa myös miehille tai transuille. Pidän sitä eettisesti vääränä. Toiselle naiselle voisin sen luovuttaa.

Mutta oikeastaan kaikki muut elimeni voin luovuttaa. Ihan kenelle vaan.

Elintenluovutuskiellon tehneille pitäisi olla vastavuoroisesti elintenvastaanottokielto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kukaan edellä kirjoittaneista, mutta ainakin minulle elimeni ovat hyvin yksityinen asia ja koen niiden istuttamisen toiseen kehoon epämiellyttäväksi ja itsenäisyyttäni loukkaavaksi. Sama tunne on myös toisinpäin, eli en ole valmis ottamaan varaosia toiselta ihmiseltä. Olen jo niin vanha että voin sanoa tämän turvallisin mielin ja mikäli varaosatarve tulee niin olen mieluummin valmis kuolemaan vaikka tänä päivänä.

Entä jos itse tai läheisesi tarvitsee elinsiirron ja kuolisi muuten? Muuttuuko kanta?

Kuten kirjoitin, itse en ole valmis ottamaan varaosia vaan kuolen mieluummin. Läheisteni kohdalla tilanne olisi vaikeampi, siihen minulla ei ole vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kaipaisin osittaista luovutuskieltoa. En halua luovuttaa mm kohtuani tai kasvojani, mutta maksani, munuaiseni, keuhkoni jne voisin luovuttaa.

Saanko kysyä, miksi? Voisi olla tasapuolista, että ihminen, joka ei luovuta elimiään, ei saisi niitä myöskään tilanteessa, jossa hän itse sattuisi tarvitsemaan.

Kasvoni ovat ikään kuin minä. Liian inhimilliset. Ja jos omat kasvoni tuhoutuisivat, niin en lähtisi kasvojen siirtoon. Riskialtista ns estetiikan takia. Runnellut kasvot ei uhkaa henkeä.

Kohtua en luovuttaisi, koska tulevaisuudessa niitä saatetaan luovuttaa myös miehille tai transuille. Pidän sitä eettisesti vääränä. Toiselle naiselle voisin sen luovuttaa.

Mutta oikeastaan kaikki muut elimeni voin luovuttaa. Ihan kenelle vaan.

No, kasvoihin otan vain kantaa sen verran, että uuden ihmisen "päällä" ne eivät näyttäisi enää sinulta vastaanottajan uniikin luuston ja lihasten mallin vuoksi ja toisekseen, jos kasvosi tuhoutuisivat esim niin, että nenän ja suun kohdalla on pelkkä musta monttu, tai sinulla ei olisi enää naamaa lainkaan, olen 90% varma, että se sosiaalinen painolasti, jonka sellainen epänormaalius aiheuttaa, saisi sinutkin tarkistamaan periaatteitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa minun puolestani elimeni voi antaa käyttöön kuoltuani, mutta toisaalta mielestäni ihmisiä on jo ihan liikaa, joten ei tarvitse minusta käyttää varaosia muille.

Ihmisiä ei ole kaikkialla liikaa.

Niin, muista planeetoista en osaa sanoa, mutta tällä pallolla ihmisiä on noin viisi miljardia liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi kuoltuani luovuttaa elimiäni tuntemattomille ihmisille?

Kyllä mä tämän tavallaan ymmärrän. Eiköhän se nykypäivänä mene niin, että jos hyväkuntoinen nuori ihminen, mutta työtön ns. luuseri, joutuu onnettomuuteen ja on muutaman tunninkin jossain koneissa heräämättä, niin heti ollaan tyynyllä tukahduttamassa tai vetämässä piuhoja pois, jotta saadaan kallisarvoisia sisäelimiä luovutettua varakkaille veronmaksajille tai julkkiksille. Jos on elinluovutuskielto, niin sillä voi ostaa itselleen muutaman tunnin lisäaikaa, jos sattuisikin herämään, ettei tule ennenaikaista avustettua tappoa.

No tämä nyt on ihan sontapuhetta. Ei niitä elimiä aleta kiskoa pois, ennenku ihminen on todettu täysin aivokuolleeksi. Sen jälkeen tietysti pitää toimi nopeasti, sillä elinten kunto heikkenee tunti tunnilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kukaan edellä kirjoittaneista, mutta ainakin minulle elimeni ovat hyvin yksityinen asia ja koen niiden istuttamisen toiseen kehoon epämiellyttäväksi ja itsenäisyyttäni loukkaavaksi. Sama tunne on myös toisinpäin, eli en ole valmis ottamaan varaosia toiselta ihmiseltä. Olen jo niin vanha että voin sanoa tämän turvallisin mielin ja mikäli varaosatarve tulee niin olen mieluummin valmis kuolemaan vaikka tänä päivänä.

Entä jos itse tai läheisesi tarvitsee elinsiirron ja kuolisi muuten? Muuttuuko kanta?

En ole tuo jota lainasit, mutta minä sanoisin, että ei muutu. Jos minulta hajoaa jokin kriittinen elin ja sen takia kuolen, niin sitten on tullut minun aika lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa minun puolestani elimeni voi antaa käyttöön kuoltuani, mutta toisaalta mielestäni ihmisiä on jo ihan liikaa, joten ei tarvitse minusta käyttää varaosia muille.

Ihmisiä ei ole kaikkialla liikaa.

Sanos nyt yksikin esimerkki missä ihmisiä on liian vähän?