Elinluovutuskielto

Eiköhän Ap jo ole.

Jokainene ansaitsee toisen mahdollisuuden,jopa sinä. Taidat olla vähän lapsellinen?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä hiukan omituiselta, että ilman erillistä elinluovutuskieltoa oma keho voi kuoleman jälkeen olla käytännössä varaosalaatikko. Näin siis nyky-Suomessa? Miten mahtaa olla muualla, esimerkiksi muissa Pohjoismaissa tai USA:ssa?

Sama tilanne vaikka olisit tehnyt elinluovutuskiellon. Lakimuutostahan perusteltiin sillä että lääkärit eivät ehdi selvittää onko luovuttajaksi sopiva vainaja tehnyt elinluovutustestamenttia ja niinpä elimet jäivät ottamatta. Nyt sama tilanne toisin päin, lääkärit eivät ehdi selvittää onko vainaja kieltänyt elinluovutukset, niinpä kaikki varaosat riisutaan ja käytetään hyödyksi jokaikiseltä.

Omakanta-sivullakin kerrotaan että voit kyllä ottaa kantaa elinluovutukseen, mutta ainakaan toistaiseksi tämä tieto ei välity yhtään minnekään.

Mielenkiintoinen aihe!

Lisää kommentteja tähän aiheeseen!

En vain ymmärrä, miten se olisi minulta mitenkään pois, jos joku elimeni auttaisi jonkun toisen elämää sen jälkeen kun en itse sitä enää tarvitsisi. Elinluovutustilanteessahan olisin jokatapauksessa itse kuollut, ihan sama tulisivatko kaikki elimeni mukaan sinne arkkuun tai krematorioon vai ei. Vaan en muutenkaan ymmärrä, miten ihmiset eivät käsitä kuolemansa lopullisuutta; huolehditaan siitä millaiset hautajaiset itselle halutaan jne. Mitä väliä sillä on, kun ei niitä itse ole enää katsomassa? MIKÄÄN, mikä tapahtuu minun kuolemani jälkeen ei voi olla minulta pois tai minulle väärin tehty tms.

Mun puolesta, jos olen (aivo)kuollut, saa viedä kaikki. Suomessa ei haudata arkku auki, ja tuhkattavaksi haluan muutenkin, joten ei mitään väliä, millainen lihamöykky poltetaan tuhkaksi. En ymmärrä tuollaista alkukantaista ajatusta siitä, että ei voisi luovuttaa elimiään, jos kuolee. Mitä ihmeen väliä niillä on silloin enää?

(30-v. yliopistokoulutettu nainen Helsingin keskustasta)

sanni82 kirjoitti:

Mietin kovin mitä tuohon vastaisin? Vastaisinko, että se antaa kuolemallesi merkityksen? Vai vastaisinko,

että et ole 15 vuotat vanhempi jos tuota kysyt? Kysymys on outo, mutta varmaan siksi että annat toiselle sen mahdollisuuden mitä et itse saanut. Aloitin heti kun täytin 18 ja olen ollut elin luovuttaja yli 20 vuotta.

Haluaisin, että jos kuolen ja sinä tarvitset esim.aivot, niin saisit minulta.

Olet ollut elin  luovuttaja yli 20 vuotta, montako elintä olet luovuttanut?

Yleissivistyksesi on todella huonolla tolalla jos kuvittelet että aivoja voi elimenä luovuttaa muualle kuin tutkimuskäyttöön....

entä  ruumiin käyttö lääketieteen hyväksi jos ei erikseen kieletty

Hyvä aihe! Kysymyshän on itsemääräämisoikeudesta ja fyysisestä koskemattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kukaan edellä kirjoittaneista, mutta ainakin minulle elimeni ovat hyvin yksityinen asia ja koen niiden istuttamisen toiseen kehoon epämiellyttäväksi ja itsenäisyyttäni loukkaavaksi. Sama tunne on myös toisinpäin, eli en ole valmis ottamaan varaosia toiselta ihmiseltä. Olen jo niin vanha että voin sanoa tämän turvallisin mielin ja mikäli varaosatarve tulee niin olen mieluummin valmis kuolemaan vaikka tänä päivänä.

Entä jos itse tai läheisesi tarvitsee elinsiirron ja kuolisi muuten? Muuttuuko kanta?

Minusta jokaisen elinsiirtoa tarvitsevan pitäisi olla itse irrottamassa hengityskoneesta se, jolta saa munaiset, maksan, sydämen tms. Silloin varmaan tajuaisi aika selkeästi, miten on toisen ansiosta jatkoajalla, tavallaan vienyt toiselta viimeiset hetket.

Onpa täällä ajatusmaailmaltaan keskiaikaista porukkaa. Huh huh.

T. hoitaja

Mihin sä niitä kuolemasi jälkeen tarviit?

Mä en ymmärrä ihmisiä, joilla ei ole mitään estettä luovuttaa elimiä (kuoleman jälkeen), verta, kantasoluja etc., eivät luovuta niitä, mutta ovat itse valmiita tarvitessaan vastaanottamaan niitä. Kertoo kyseisistä ihmisistä aika paljon? Valmiita ottamaan, mutta ei antamaan?

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Minulla ei ole varmaa kantaa elinluovutukseen. Yleensä olen varma kannanmuodostamisessa eettisiin asioihin, mutta tämä on poikkeus. Jokin tökkii ajatuksessa elinluovutuksesta... Toisaalta haluan myötävaikuttaa elämän jatkuvuuteen...

Tämä nykyinen säädös, että pitää erikseen kieltää, jos ei halua elimiään luovuttaa, on minusta huono verrattuna aiempaan, jossa piti erikseen ilmoittaa, jos oli halukas luovuttamaan.

Aika harvalla olisi h-hetkellä mukana sitä elinluovutuskorttia ja varmaan aika harva tajuaa kirjoitella Omakantaan tuota. Varmaan vastustajat ovat tässä asiassa "fanaattisempia" ja tajuavat pitää huolta oikeudestaan kieltäytyä.

Olet ihan oikeassa. Nykyinen systeemi on perustellumpi käytännön syistä.

Osittainen elinluovutus olisi kyllä hyvä. Voisin luovuttaa munuaiset ja maksan sekä sarveiskalvot.

En missään nimessä anna suostumustani ruumiini tieteelliseen käyttöön luovuttamiselle.

Monilla tuntuu olevan käsitys, että elinluovuttajien elämää jotenkin lyhennettäisiin jotta saadaan ne elimet käyttöön. Se ei todellakaan mene niin. Elimiä otetaan aivokuolleilta ja heidän elämänsä on täysin hengityskoneen varassa. Sillä hetkellä kun hengityskone sammutetaan, heidän hengityksensä pysähtyy ja hyvin pian siitä myös sydän ja sitä kautta koko elimistö. Kun ihminen on aivokuollut, ei ole mahdollisuutta että siitä enää noustaan ja se hengityskone sammutetaan joka tapauksessa aivokuoleman toteamisen jälkeen ja ihminen kuolee. Se että joku on hengityskoneessa tajuttomana ei todellakaan ole sama kuin aivokuolema eikä silloin mitään elimiä lähdetä irrottamaan.

Elimiä ei myöskään Suomessa myydä, eikä niitä nyt noin vain voi kenelle tahansa antaa. Luovuttajan ja saajan veriryhmän pitää olla yhteensopivat ja lasten kohdalla myös koko pitää olla sopiva.

Muistakaa, että elimet revitään teiltä irti vielä ollessanne elossa.

Kuolleelta niiden ottamisesta ei ole mitään hyötyä, eikä niitä voidä hyödyntää.

Tämä tuntuu olevan monelle täysi yllätys mitä he eivät suostu uskomaan.