Kertokaa että epätoivoisinkin avioliitto on pelastettavissa...

Muslimit usein hankkii toisen vaimon perheeseen. Ristityillä ei ole kai todistettavasti onnistunut.

Jos vene vuotaa, niin se ei tilkitsemällä korjaannu kuin hetkeksi.

Jos jokin on jossain vaiheessa mennyt vikaan, niin vika todennäköisesti on myös mahdollista korjata takaisin tai paremmaksi. Mieti aikaa, jolloin asiat olivat hyvin tähän verrattuna. Miettikää yhdessä, voisiko suhteen muuttaa takaisin samaan muotoonsa.

En ala kertoa tuollaisia valeita. Joskus vaan ei enää kannata vääntää väkisin. Elämä on aivan liian lyhyt siihen että kärsitään onnettomassa ja huonossa parisuhteessa. Miettikää nyt oikein vakavasti sitä, että onko se oikeasti sen arvoista? Mitä iloa siitä on, että voitte 20 vuoden päästä sanoa, että ollaan oltu aviossa, mutta tapeltu puoli elämää ja kumpikaan ei oikeasti ole halunnut olla toisen kanssa enää. Onko sitten taivaspaikka taattu, vai mikä se palkinto siitä kärsimyksestä on?

Kaikki voi muuttua. Kaikki naisia syrjivissä muslimi maissa eläneetkin miehet muuttuu suvaitsevaisiksi, niin kai nyt se sunkin mies voi muuttua. Siis jos se haluaa muuttua, kuten muslimitkin.

Ei kaikkea voi pelastaa.

Kyllä se onnistuu, haluan uskoa, kunhan molemmat haluavat panostaa parisuhteeseensa.

Itse tein sen virheen, että liian kauan yritin yksin. Luulin, että se riittää kun toinen haluaa pelastaa parisuhteen. Ei se riittänyt, koska ryhdyin miellyttämään mutta mies siirsi rajaa koko ajan. Ei askeleen puolikastakaan vastaantuloa.

Tai ehkä siihen olisi voinut kuitenkin laskea sen, että menimme perheneuvolaan puimaan parisuhdettamme. Siellä oli pakko avata silmät ja tajuta, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi.

Joskus ei ole muuta suuntaa kuin ero. Vaikka sitä ei halua.

Oltiin avioliittoleirillä 8v sitten. Siellä toiset kertoi selvinneensä pettämisistä ja vaikka mistä. Mutta vaimoa ei huvittanut edes yrittää :(

Yhden avioliittokirjan takakannessa sanottiin, että keinot on lopulta aika yksinkertaisia - ja toisaalta meidän olis kannattanu ja pitäny 1) nähdä vaivaa asian eteen 2) käydä hakemassa ulkopuolista apua, mutta kun toinen välinpitämättömyyttään ei viittiny oikeastaan edes yrittää. Tästä varmaan ymmärrät, että kyllä molempien olis syytä suostua tarvittaviin toimiin - vaikka just muistelemalla miten ennen tehtiin silloin kun homma toimi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkea voi pelastaa.

Mutta kaiken voi yrittää pelastaa.

Ap, en usko, että teillä on TODELLA kurja jama, vaikka siltä tuntuisi. Tuskin olisitte muuten viihtyneet noin kauaa yhdessä. Jos tahtoa riittää, riittää keinojakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkea voi pelastaa.

Mutta kaiken voi yrittää pelastaa.

Ja pitääkin yrittää. Ikävä totuus vaan on, että kuollutta ei voi elvyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se onnistuu, haluan uskoa, kunhan molemmat haluavat panostaa parisuhteeseensa.

Itse tein sen virheen, että liian kauan yritin yksin. Luulin, että se riittää kun toinen haluaa pelastaa parisuhteen. Ei se riittänyt, koska ryhdyin miellyttämään mutta mies siirsi rajaa koko ajan. Ei askeleen puolikastakaan vastaantuloa.

Tai ehkä siihen olisi voinut kuitenkin laskea sen, että menimme perheneuvolaan puimaan parisuhdettamme. Siellä oli pakko avata silmät ja tajuta, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi.

Joskus ei ole muuta suuntaa kuin ero. Vaikka sitä ei halua.

Juuri näin! Suhteen pelastamiseen tarvitaan, että kaksi yrittää tosissaan, ei yksi. Vaikka itse ponnistelisi kuinka, ei vältämättä synny mitään hyvää kierrettä, sillä hyvän tekeminen ei vaan tartu kaikkiin.

Parempi avioliitto ry:n lehdessä on usein tarinoita pariskunnista, joilla on ollut ihan epätoivoinen tilanne jo (asuneet vuosikausia eri puolella taloa, ero vireillä, palattu eron jälkeen uudestaan yhteen ... ).

http://parempiavioliitto.fi

Mikään kaikille toimiva taikakeino nuo avioliittoleirit ja avioliittotyö ei tietenkään ole.

Millaisia ongelmia teillä on? Oma parisuhteeni oli pohjamudissa ensimmäisen puolen vuoden jälkeen kun kerroin masennuksestani ja siitä etten tiedä pystynkö työskentelemään kokopäiväisesti koskaan. Poikaystäväni sitten sanoi, ettei halua joutua elättämään minua ja haluaa, että toinenkin tienaa kunnolla. Pari viikkoa oli yhtä itkemistä minulla, mutta halusimme molemmat jatkaa yhdessä ja nyt parin vuoden jälkeen menee todella hyvin.

Eli tarinan opetus oli, että todella huonoista ajoistakin voi suhde parantua pysyvästi hyväksi ainakin meillä :) Olen tosin jaksanut opiskella paremmin, koska poikaystävä on tehnyt minut onnellisemmaksi, eli ongelma on osittain korjaantunut.