Lue keskustelun säännöt.
Muuttaako uuden miehen kanssa yhteen vai ei (molemmilla lapsia ennestään)
27.02.2017 |
Tuossa otsikossa kysymys tulikin.
Ongelmia on mm. se, että lapsemme eivät tule kauhean hyvin toimeen keskenään. Ovat vain kovin, kovin erilaisia, ja konflikteja tulee väistämättä. Tuntuu, että jos pakotettaisiin heidät asumaan yhdessä, se olisi väärin.
Siis kyseessä vilkas, rajoista piittaamaton mieheni lapsi ja minun hiljaisemmat ja rauhalliset lapseni. (Kyseessä on myös se, että tämä ainokainen on saanut aina kaiken läpi, ei ole rajoja jne.) Pelkään mm. että mun lapset jäisivät aivan tämän villiviikarin varjoon (tai siis kärsisivät tilanteesta), kun eivät ole sen tyyppisiä, että itseään/tarpeitaan kovaan ääneen toisivat esille, toisin kuin miehen lapsi. En jaksaisi koko ajan olla hillitsemässä yhtä ja sparraamassa kahta, mulla on sellanen olo, että elämä olis väistämättä just tota.
Onko muilla tällasia ajatuksia? Otatteko/ette ota lapsia huomioon yhteenmuuttoa harkitessanne?
Kommentit (33)
Pitäkää omat kämpät ja käykää toisissanne silloin kun lapset ovat toisella vanhemmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missään tapauksessa ette muuta yhteen. Miettikää uudestaan muutaman vuoden päästä.
En todellakaaan edes harkitsisi muuttoa. Mielestäni tuo olisi todella väärin lapsia kohtaan, jopa ison riskin ottamista lasten tulevaisuuden kustannuksella. (Minulla on kokemusta hankalassa uusperheessä asumisesta teininä. Kaikki voimat menivät kotitilanteen kestämiseen, vaikka niitä olisi tarvittu kaverisuhteissa, koulunkäynnissä, elämän valinnoissa...).
Etköhän jo itse vastannut kysykseesi eli ei missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuuko lapsi siis vakituisesti isänsä luona? Minkä ikäisiä lapset ovat? Miten kauan olette olleet yhdessä ja asutteko samalla paikkakunnalla? Viettävätkö lapset paljon aikaa yhdessä ts. te perheenä? Nämäkin asiat ottaisin huomioon. Esimerkiksi "hankala" 5-vuotias ei ole sitä ikuisesti, "hankala" 12-vuotias voi olla toinen juttu. Viettämällä aikaa paljon perheenä, kaikki yhdessä näette varmaan parhaiten miten kemiat alkavat toimia vai alkavatko. Eiväthän sisaruksetkaan aina tulee 100% toimeen ja konflikteja on kaikissa perheissä toisinaan.
Juuri olen tuota itsekin miettinyt, kiva huomata, että samoilla linjoilla olette te vastaajatkin. Ollaan oltu siis yhdessä 2,5 vuotta kohta ja asutaan edelleen erillään. Tapaamme toisiamme lähinnä kun lapset ovat entisellä kumppanillamme.
Jotenkin muutenkin olen sitä mieltä, että ei oo tällaisissa tilanteissa välttämätöntä muuttaa yhteen, kyllä lasten etua pitää ajatella ja vahvasti, vaikka vanhemmat kuinka rakastuneita olisivat. Just noin olen sen itsekin miettinyt, että sitten kun ovat lapset aikuisia tai lähtevät kotoa esim. opiskelemaan muualle, voidaan miettiä yhteenmuuttoa.
Mua hämmästyttää kyllä se, miten nopeasti tällasia uusperheiden muodostamisia tehdään...oli mielenkiintoista kuulla myös 5 sinun kokemuksistasi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti kyselet edes tälläistä jos tilanne tuo? Sinun tärkein prioriteetti pitää olla omien lastesi etu. Kertoo todella paljon ihmisestä millaisia lapsia hänellä on, onko miehesi mielestä hänen lapsensa käytös ok? Näkeekö hän tilannetta niin että sinun lapsesi kärsisivät?
Älä herranenaika muuta!
9, tuo on mielenkiintoinen pointti.
En oikeastaan tiedä mitä ajatella tässä kohtaa. Miehen ex-avovaimo on narsistin piirteitä oleva, melkoisen aggressiivinen ja itsekeskeinen tapaus. Kaiken pitäisi aina mennä kuten hän haluaa. Mies on sitten sitävastoin rauhallinen ja ystävällinen.
Mietin et miten paljon kumpikin vanhempi lapsen kehitykseen vaikuttaa? Ja kertooko se välittämättä juuri tästä vanhemmasta millainen lapsi on? No siinä mielessä kyllä, että on tuollaisen naisen valinnut lapsensa äidiksi, se on totta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo täältä myös vahva ei.
Kirjoituksesta vieläpä paistaa se läpi että pidät omia lapsiasi parempina kuin miehesi lasta - tuohan on ihan normaalia, vaikka ei välttämättä oikein.
Ja siis mulla on joskus hieman sellainen "outo lintu" -olo, kun emme ole itse asiassa edes harkinneet yhteenmuuttoa oikeasti missään vaiheessa. OIlaan ajateltu, että ihan hyvä, että molemmilla on omat huushollit.
Tuntuu, että eronneiden "pitäisi" muodostaa uusperheitä alkaessaan uudestaan seurustella. Jotenkin meitäkin tunnutaan välillä ihmettelevän - miksette muuta yhteen? Koska muutatte yhteen?
Miksei voi olla yhdessä ja asua eri osoitteissa? Voihan sitä olla hyvinkin sitoutunut ja vaikka naimisissakin, vaikka eri osoitteissa asutaankin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä parempina minun lapsiani - erilaisia lapset ovat kyllä.
Ymmärrän, että jos lasta on kasvatettu ilman rajoja, että mitä siitä seuraa.
Ap
OT: On se kumma, että puolison exä on niin usein narsisti... XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä: minun lapset suht. Vaativia,kuitenkin normaaleja :) olen heidän ainut huoltaja..
Miehen lapset käyvät silloin tällöin, tuntuvat vierailta, vertaan naapurin lapsiin. Lapsilla hyvät välit.
Kerron tämän siksi että näkisit uusperheitä olevan monenlaisia.. :)
Arkena minä vastaan pääasiassa omista lapsista. Mies ottaa jonkun verran vastuuta lapsistani. Miehen lapset kun vierailee otan heistä yhtä paljon vastuuta kuin Ottasin naapurin lapsesta joka yökylässä..
No tässä tapauksessa on kyllä ihan todisteita asiasta, joten kyllä joskus tämä on täyttä totta. Jouduin melkein tekemään mm. naisesta rikosilmoituksen, kun suunnilleen kävi päälleni tilanteessa, jossa ekaa kertaa näin hänet. Tervehdin häntä kohteliaasti ja nainen alko suoltaan solvauksia, haukkumaan, ja käski painua helvettiin. Tilanne oli todella uhkaava, nainen riehui ihan täysillä - vielä selvin päin ja lapsensa kuullen. Oli se nyt jossain määrin outoa käytöstä, en nyt itse ole koskaan eksäni uuden naisystävän kanssa noin toiminut.
Ja huom. tämä nainen on se, joka petti heidän suhteessaan, ja olivat olleet erossa jo aika kauan ennen kuin me rupesimme olemaan yhdessä. En siis todellakaan ole mikään syy heidän eroonsa vaan olivat olleet eronneet jo kauan aikaa ennen kuin minä tulin kuvioihin. Myös miehen sukulaiset ovat kertoneet naisesta miten vaikea tapaus on.
Valitettavasti hänellä oli tosi vaikea lapsuus/nuoruus, joka on jättänyt häneen jälkensä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
9, tuo on mielenkiintoinen pointti.
En oikeastaan tiedä mitä ajatella tässä kohtaa. Miehen ex-avovaimo on narsistin piirteitä oleva, melkoisen aggressiivinen ja itsekeskeinen tapaus. Kaiken pitäisi aina mennä kuten hän haluaa. Mies on sitten sitävastoin rauhallinen ja ystävällinen.
Mietin et miten paljon kumpikin vanhempi lapsen kehitykseen vaikuttaa? Ja kertooko se välittämättä juuri tästä vanhemmasta millainen lapsi on? No siinä mielessä kyllä, että on tuollaisen naisen valinnut lapsensa äidiksi, se on totta.
Ap
Taidat olla aika sinisilmäinen. Miksi lapsesta on tullut sellainen? Miksi se olisi vain äidin vika? Taitaa olla vikaa siinä sun miehessäkin, että ei ole osannut kasvattaa lastaan. Miksi lapsella ei ole rajoja, ollessaan isällä? Avaa silmät, äläkä nyt ainakaan muuta yhtään miehen kanssa, joka ei ole osannut kasvattaa lastaan. Millainen isä kuvittelet hänen olevan sinun lapsellesi?
Voi ap, kirjoitit viestissäsi nro 16 tavalla, joka olisi voinut olla suoraan omasta suustani.
Tiedän 14 v uusperheellisenä olleena (olemme asuneet saman katon alla), että jos äidin kodissa on erilaiset toiminta- ja kasvatustavat kuin isän, tilanne on melkoisen raskas, ollut ainakin itselleni, samoin lapselle. Jos minulla olisi 14 vuotta sitten ollut enemmän järkeä päässäni, en missään nimessä olisi muuttanut miehen kanssa yhteen vaan olisin halunnut, että pitäisimme omat asunnot ja tapaisimme aina silloin, kun kivalta tuntuu ja ehditään, niin kaksin kuin lastenkin kanssa.
Ap, sinun tapauksessasi en missään nimessä muuttaisi yhteen, ja sitä mitä ilmeisimmin olet ajatellutkin. Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi.
En tuu koskaan ymmärtämään vanhempia jotka edes harkitsevat yhteenmuuttoa tommosessa tilanteessa.
Mulla on kokemusta siitä, kun meidät pakotettiin asumaan lapsina yhdessä äitini ja hänen miehensä kanssa. Mies vihasi meitä heti alusta, eikä asiaa helpottanut se, että vanhempieni eron syynä oli alunperin se kun äitini petti isääni tämän kyseisen miehen kanssa.
Helvetilliset 6 vuotta..
Näkisin tän tilanteen vähän samana, ihan sama vaikka kaikki oliskin lapsia. Jos toisen kanssa ei tule toimeen, eläminen on todella raskasta.
17, emme ole aikeissa hankkia yhteisiä lapsia. Tämäkin on sitten mielenkiintoinen juttu...pariskunnan täytyisi totta kai uusperhekuvioissakin hankkia vielä ainakin yksi yhteinenkin lapsi. Ajattelen siitä niin, että voi olla, että on huonompi juttu olemassa oleville lapsille, jos tästä pariskunnan yhteisestä tulisikin varsinainen silmäterä; onhan tämä lapsi juuri heidän "rakkautensa hedelmä". Se ei ole kivaa muille lapsille, vaikka sanotaankin toisaalta, että yhteinen lapsi yhdistäisi uusperhettä.
18, kiitos mielipiteestäsi, samoin 19. Uskon, että monasti lapset kärsivät näistä yhteenmuuttamisista, vaikka esim. lehdissä annetaan usein kovin auvoinen kuva uusperheistä. Lapsia täytyisi kuitenkin ajatella näissä kuvioissa kun aikuiset pohtivat yhteenmuuttamista, ottaa heidät huomioon.
Sydän meinaa kyllä välillä särkyä, kun lukee/kuulee sellaisia juttuja, joissa on äiti muuttanut 1 kk erosta uuden miehen kanssa asumaan toiseen kaupunkiin ja raahannut lapset sinne. Lapset itkevät isälleen, etteivät halua asua äidin uuden miesystävän luona. Milloin on äiti muuttanut uuden miehen perässä satojen kilometrien päähän...jne. Eikö lastensuojelu voisi näissä tapauksissa puuttua tilanteisiin? Eri asia on tietenkin, jos lasten isä on alkoholisti, väkivaltainen tms. Sellaisissa tapauksissa esim. muuton toiselle alueelle tietenkin voi ymmärtää.
T. Ap
Ihan selvä EI.