Lue keskustelun säännöt.
Miksi rajoitat täysi-ikäisen lapsesi elämää?
26.02.2017 |
Et sinä siitä lapsesta välitä, omasta kontrollintarpeestasi vain.
Kommentit (29)
Millä tavalla vanhempi voi täysi-ikäisen lapsensa elämää rajoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan kuin on elätettäväni eli tämä 18-vuotias lukoilainen, niin kuunnellaan minun sääntöjäni.
Siksi!
Mutta ei mitään kotiintuloaikoja eikä muutenkaan varsinaisia rajoituksia ole. Kotitöihin pitää osallistua, ehkä sitäkin joku rajoituksena vapaudelle pitää.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän traumaa sinä purat?
Äititraumaa. :D Minun piti vielä pitkälle parikymppiseksi tehdä äidille tiliä menemisistäni ja hän ei mm. hyväksynyt sitä, että olin poikaystäväni luona yötä. Hän saattoi soitella minulle keskellä yötä ja tivata, missä olen.
Samanlaista käytöstä saa joskus lukea tältä palstalta (joku mm. kielsi lapseltaan abiristeilyn...) ja olisi kiva tietää, mistä tuollainen käytös kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla vanhempi voi täysi-ikäisen lapsensa elämää rajoittaa?
'
Ihan millä tavoin vain!
Jos ei miellytä, niin omilleen! Niin kauan kun elättää, voi myös määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän traumaa sinä purat?
Äititraumaa. :D Minun piti vielä pitkälle parikymppiseksi tehdä äidille tiliä menemisistäni ja hän ei mm. hyväksynyt sitä, että olin poikaystäväni luona yötä. Hän saattoi soitella minulle keskellä yötä ja tivata, missä olen.
Samanlaista käytöstä saa joskus lukea tältä palstalta (joku mm. kielsi lapseltaan abiristeilyn...) ja olisi kiva tietää, mistä tuollainen käytös kumpuaa.
Omaa pöljyyttä, jos lähtee tuollaiseen juoksutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän traumaa sinä purat?
Äititraumaa. :D Minun piti vielä pitkälle parikymppiseksi tehdä äidille tiliä menemisistäni ja hän ei mm. hyväksynyt sitä, että olin poikaystäväni luona yötä. Hän saattoi soitella minulle keskellä yötä ja tivata, missä olen.
Samanlaista käytöstä saa joskus lukea tältä palstalta (joku mm. kielsi lapseltaan abiristeilyn...) ja olisi kiva tietää, mistä tuollainen käytös kumpuaa.
No, minä voisin kuvitella, että jättäisin rahoittamatta jonkun huvituksen, jos ei olisi hoitanut esim. kouluaan kunnolla.
En näe muuten tarpeelliseksi valvoa täysi-ikäisen elämää, mutta en myöskään näe tarpeelliseksi rahoittaa huvejaan jos ei asioita hoideta kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla vanhempi voi täysi-ikäisen lapsensa elämää rajoittaa?
'
Ihan millä tavoin vain!
Jos ei miellytä, niin omilleen! Niin kauan kun elättää, voi myös määrätä.
Kyllä, mutta tämähän ei liity ikään mitenkään. Ihan sama minkä ikäinen luonasi elätettävänäsi asuu, on hän velvollinen talosi sääntöjä noudattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän traumaa sinä purat?
Äititraumaa. :D Minun piti vielä pitkälle parikymppiseksi tehdä äidille tiliä menemisistäni ja hän ei mm. hyväksynyt sitä, että olin poikaystäväni luona yötä. Hän saattoi soitella minulle keskellä yötä ja tivata, missä olen.
Samanlaista käytöstä saa joskus lukea tältä palstalta (joku mm. kielsi lapseltaan abiristeilyn...) ja olisi kiva tietää, mistä tuollainen käytös kumpuaa.
Tarkoitatko näitä abiristeilyjä, joihin vanhemmat ja opettajat eivät halua lähteä valvojiksi, niinpä valvojat etsitään tinderistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän traumaa sinä purat?
Äititraumaa. :D Minun piti vielä pitkälle parikymppiseksi tehdä äidille tiliä menemisistäni ja hän ei mm. hyväksynyt sitä, että olin poikaystäväni luona yötä. Hän saattoi soitella minulle keskellä yötä ja tivata, missä olen.
Samanlaista käytöstä saa joskus lukea tältä palstalta (joku mm. kielsi lapseltaan abiristeilyn...) ja olisi kiva tietää, mistä tuollainen käytös kumpuaa.
Omaa pöljyyttä, jos lähtee tuollaiseen juoksutukseen.
No toki, mutta selitäpä se sille ikänsä alistetulle juuri ja juuri parikymppiselle, joka ei ole koskaan saanut olla mistään eri mieltä. Ajan myötä kyllä sain rohkeutta rajoittaa toisen kontrollointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän traumaa sinä purat?
Äititraumaa. :D Minun piti vielä pitkälle parikymppiseksi tehdä äidille tiliä menemisistäni ja hän ei mm. hyväksynyt sitä, että olin poikaystäväni luona yötä. Hän saattoi soitella minulle keskellä yötä ja tivata, missä olen.
Samanlaista käytöstä saa joskus lukea tältä palstalta (joku mm. kielsi lapseltaan abiristeilyn...) ja olisi kiva tietää, mistä tuollainen käytös kumpuaa.
Omaa pöljyyttä, jos lähtee tuollaiseen juoksutukseen.
Niin, on se hienoa, ettet sä ole tarvinnut tukea missään, etkä odottanut sitä saavasi. MUTTA ehkä joku toinen on erilainen kuin sinä ja mitä tekee hänen äitinsä? Ei tu, vaan rajoittaa. MIETi, että ehkä sä olet vain onnekas, ettei sulla ole sellaista elämää, eja mieti, että ehket sinä itse ole siinä mihinkään "ollut ryhtymättä". Mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän traumaa sinä purat?
Äititraumaa. :D Minun piti vielä pitkälle parikymppiseksi tehdä äidille tiliä menemisistäni ja hän ei mm. hyväksynyt sitä, että olin poikaystäväni luona yötä. Hän saattoi soitella minulle keskellä yötä ja tivata, missä olen.
Samanlaista käytöstä saa joskus lukea tältä palstalta (joku mm. kielsi lapseltaan abiristeilyn...) ja olisi kiva tietää, mistä tuollainen käytös kumpuaa.
No, minä voisin kuvitella, että jättäisin rahoittamatta jonkun huvituksen, jos ei olisi hoitanut esim. kouluaan kunnolla.
En näe muuten tarpeelliseksi valvoa täysi-ikäisen elämää, mutta en myöskään näe tarpeelliseksi rahoittaa huvejaan jos ei asioita hoideta kunnolla.
Eihän tuo ole rajoittamista. Ethän sä edes TAJUA, mitä RAJOITTAMINEN tarkoittaa.
En rajoita täysi-ikäisen lapseni elämää yhtään sen enempää kuin hän minun.
Mikäli hän käyttää asuntoani tai rahavarantojani tai aikaani hän rajoittaa elämääni aika merkittävästi. Jolloin minulla käsittääkseni on oikeus laittaa ehtoja.
Mikäli hän on itsenäinen ja omillaan niin ok. Ei puututa toistemme asioihin. Minun asuntoni on minun ja rahani ja aikani niinikään. Bye-bye. Saanpahan vihdoinkin käyttää aikani ja omaisuuteni miten haluan iankaikkisen passaamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän traumaa sinä purat?
Äititraumaa. :D Minun piti vielä pitkälle parikymppiseksi tehdä äidille tiliä menemisistäni ja hän ei mm. hyväksynyt sitä, että olin poikaystäväni luona yötä. Hän saattoi soitella minulle keskellä yötä ja tivata, missä olen.
Samanlaista käytöstä saa joskus lukea tältä palstalta (joku mm. kielsi lapseltaan abiristeilyn...) ja olisi kiva tietää, mistä tuollainen käytös kumpuaa.
Omaa pöljyyttä, jos lähtee tuollaiseen juoksutukseen.
No toki, mutta selitäpä se sille ikänsä alistetulle juuri ja juuri parikymppiselle, joka ei ole koskaan saanut olla mistään eri mieltä. Ajan myötä kyllä sain rohkeutta rajoittaa toisen kontrollointia.
Mulla jatkoi äidin jälkeen alistamista kaveri. Äidin tuella sekin. Menin terpiaan, terapeutti ei edes tajunnut, mitä apua olisin kaivannut. Vitun huonostikoulutettu ääliö. Meni vielä kaksikymmentä vuotta hukkaan, ennen kuin lapsia saatuani aloin sanoa, että perkele minua ei rajoita kukaan! Ja sain uuden terapeutin jne.
Vierailija kirjoitti:
En rajoita täysi-ikäisen lapseni elämää yhtään sen enempää kuin hän minun.
Mikäli hän käyttää asuntoani tai rahavarantojani tai aikaani hän rajoittaa elämääni aika merkittävästi. Jolloin minulla käsittääkseni on oikeus laittaa ehtoja.
Mikäli hän on itsenäinen ja omillaan niin ok. Ei puututa toistemme asioihin. Minun asuntoni on minun ja rahani ja aikani niinikään. Bye-bye. Saanpahan vihdoinkin käyttää aikani ja omaisuuteni miten haluan iankaikkisen passaamisen jälkeen.
Ai siis sinultakaan ei tukea heru. Hyi saatana millainen "äiti".
Mun mielestä, jos lapsi asuu kotona, vanhemmalla on velvollisuus olla huolissaan lapsesta. Ainakin, jos tästä välittää. Mä en tiedä mikä juttu se on, mutta jos lapsi asuu kotona, niin se on lapsi, vaikka se ois 30. Mä asuin 32 vuotiaaksi kotona, ja mulla oli vakava sairaus. Mun äiti oli tosi huolissaan. Nyt kun terveydentila on parempi, niin ja asun yksin. Aika kaukanakin kotona, niin saattaa mennä 2-3 päivää, ettei äiti soittele.
Myös mun sisarus asu kotona 32-vuotiaaksi. Hällä ei ollut mitään "syytä" kuin raha. Eli terveydellisiä ongelmia ei ollut. Äiti huolehti tästäkin. Mutta ei ehkä niin paljoa. Tää mun sisarus asuu lähellä äitiä ja heillä on tosi läheiset välit. Kuitenkin asuvat erillään.
Mun isä taasen, soittelee kerran vuoteen ja useimmiten haukkuu. SItä ei kiinnosta mikä mun terveys on, näenkö nälkää ja voinko esim. henkisesti hyvin. Ennemmin otan sen välittävän ja "kontrolloivan" vanhemman, joka aidosti susta välittää.
Mä en tiedä, mutta uskon, että oon ihan samallainen jos joskus hommaan lapsia. En osaa nyt paremmin perustella mut oisko tässä aatteita. Joku voi kokee tän varmaa ahistavana?!
Saa rajoittaa, jos kodissa on myös ala-/yläasteikäisiä tai vielä nuorempia. Ei siinä järjestetä kavereille kaljabailuja.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla vanhempi voi täysi-ikäisen lapsensa elämää rajoittaa?
Meillä tämä oli menemisien rajoittamista, en voinut lähteä kavereiden kanssa festareille tai mökkireissuille. Piti hoitaa lemmikkejä (joille oli tarjolla 4 muutakin kykenevää hoitajaa taloudessa), siivota kun nuorempien sisarusten ei tarvinnut ja kotiintuloajat olivat tiukat. Usein siivosin vielä 23 jälkeenkin, koska ei ollut tarpeeksi puhdasta (siivousneurootikko, hammasharjat ja topsipuikot käytössä). Ymmärrän, että talon sääntöjä tulee kunnioittaa kun asuu siellä ja saa ruoan (jonka usein itse valmistaa muulle perheelle).
Usein rajoittaminen tapahtui ihan vain rajoittamisen halusta. Kävin lukiota tuohon aikaan, eikä minulla olisi ollut varaa maksaa koulunkäyntiäni saati asumistani itse (en saanut opintotukea vanhempien tulojen takia ja kesätyöt eivät tuottaneet tarpeeksi). Ei käynyt mielessäkään, että esimerkiksi sossu olisi elättänyt. Kelasta olisin saanut 250€ asumistukea, joka harvoin riittäisi edes soluhuoneeseen.
Esimerkkitarina: Lähdin bussilla läheiseen kaupunkiin harrastukseeni (2 km bussipysäkille ja toiselta pysäkiltä 1,5 km harrastuspaikkaan) ja bussissa ollessani äiti soittaa, että koira on pissannut sisällä sanomalehdelle ja minun tulee se siivota (vaikka hän oli paikalla ja minä menossa harrastukseeni). Pitkän väännön jälkeen lähdin seuraavalla bussilla takaisin kotiin, kävelin 3,5 km ja siivosin yhden sanomalehden sivun ja pyyhin lattian.
Käyttäydyin kunnolla ja vanhempia kunnioittaen, en kapinoinut teini-iässä enkä pistänyt kunnolla vastaan käskyille. Toin koulusta mukanani hyviä todistuksia, minulla oli kavereita ja kävin tunnollisesti harrastuksissa sekä vapaaehtoistoiminnassa, eli olin kaikin puolin erittäin kunnollinen lapsi ja nuori. Pääsin onneksi suoraan lukiosta yliopistoon ja pystyin muuttamaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla vanhempi voi täysi-ikäisen lapsensa elämää rajoittaa?
Meillä tämä oli menemisien rajoittamista, en voinut lähteä kavereiden kanssa festareille tai mökkireissuille. Piti hoitaa lemmikkejä (joille oli tarjolla 4 muutakin kykenevää hoitajaa taloudessa), siivota kun nuorempien sisarusten ei tarvinnut ja kotiintuloajat olivat tiukat. Usein siivosin vielä 23 jälkeenkin, koska ei ollut tarpeeksi puhdasta (siivousneurootikko, hammasharjat ja topsipuikot käytössä). Ymmärrän, että talon sääntöjä tulee kunnioittaa kun asuu siellä ja saa ruoan (jonka usein itse valmistaa muulle perheelle).
Usein rajoittaminen tapahtui ihan vain rajoittamisen halusta. Kävin lukiota tuohon aikaan, eikä minulla olisi ollut varaa maksaa koulunkäyntiäni saati asumistani itse (en saanut opintotukea vanhempien tulojen takia ja kesätyöt eivät tuottaneet tarpeeksi). Ei käynyt mielessäkään, että esimerkiksi sossu olisi elättänyt. Kelasta olisin saanut 250€ asumistukea, joka harvoin riittäisi edes soluhuoneeseen.
Esimerkkitarina: Lähdin bussilla läheiseen kaupunkiin harrastukseeni (2 km bussipysäkille ja toiselta pysäkiltä 1,5 km harrastuspaikkaan) ja bussissa ollessani äiti soittaa, että koira on pissannut sisällä sanomalehdelle ja minun tulee se siivota (vaikka hän oli paikalla ja minä menossa harrastukseeni). Pitkän väännön jälkeen lähdin seuraavalla bussilla takaisin kotiin, kävelin 3,5 km ja siivosin yhden sanomalehden sivun ja pyyhin lattian.
Käyttäydyin kunnolla ja vanhempia kunnioittaen, en kapinoinut teini-iässä enkä pistänyt kunnolla vastaan käskyille. Toin koulusta mukanani hyviä todistuksia, minulla oli kavereita ja kävin tunnollisesti harrastuksissa sekä vapaaehtoistoiminnassa, eli olin kaikin puolin erittäin kunnollinen lapsi ja nuori. Pääsin onneksi suoraan lukiosta yliopistoon ja pystyin muuttamaan pois.
Mitä siitä olisi seurannut, jos et olisi mennyt siivoamaan sitä pissaa? Eikö tehnyt koskaan mieli vähän kiusata äitiä, ja sanoa, että työnnä nokkasi siihen? Ja sanoakin niin? Mitä ois seurannut? Jos lyömistä, niin miksi et uhannut lasulla?
Mitähän traumaa sinä purat?