Vaihtaisitko työpaikkaa, jos uudessa pienempi palkka, mutta vähemmän vastuuta?
Uudessa työmatka vaatii myös kakkosauton hankkimista.
Plussaa se, että jäisi voimia elää myös vapaa-ajalla.
Kommentit (17)
En, oikeasti vapaa-aika vähenee kun käytät sen työmatkoihin
En, naiset tekevät just tollasia tyhmyyksiä
En vaihtais huonompaan mistä tulee vielä lisäkuluja. Mieti paljonko se kakkosauto vie rahaa vuodessa...järki hoi?
No en! Mutta rivien välistä kuulostat työuupuneelta joka kaipaa vähemmän stressaavaa työtä... mieti mikä sulle on tärkeintä.
Olen tehnyt juuri noin, siirryin johtotehtävistä rivivirkamieheksi, ja sain sekä työajat että vastuun vain omista tekemisistä. Kannatti.
Vaihtaisin nykyisen tehtäväni vähemmän vastuulliseen, jos voisin uudessa keskittyä lattiatason tekemiseen. En usko, että niin kävisi, vaan päätyisin edelleen vetämään tiimiä, mutta pienemmällä palkalla ja ilman ilman muodollista päätösvaltaa. Hankalampaa se vain olisi. Vastuuta on vaikea välttää.
En. Saan nyt nettona 2200 ja olen meistä se paremmin tienaava, jonka palkka mahdollistaa nykyisen elintasomme. Jos tuloni tuosta pienenisivät, pitäisi varmaan muuttaa omakotitalosta johonkin kerrostaloon kuuntelemaan naapureiden mekkalointia ja kärsimään tupakansavusta, hissin kolinasta, putkien ja rakentaiden kautta tunkevista luteista ja torakoista jne. Ei kiitos.
Riippuu tilanteesta. Voisin tehdä jos voisin perustella itselleni, mitä saan tilalle. Esimerkiksi itse haluaisin adiantuntijatason työtä, jossa olisi suht säännölliset työsäajat eikä niin että päivät venyvät ja työtä jatketaan kotonakin. Työssä itsessään ei ole vikaa.
Miten niin vaatii kakkosauton hankintaa? Työmatkat voi kulkea esimerkiksi polkupyörällä, kuten minä itse asiassa teenkin ja matka on hieman yli 20 km suuntaansa.
Pienemmälle palkalle en silti vapaaehtoisesti suostu vaan jokaiseen työpaikan vaihtoon on liittynyt palkan paraneminen. Poikkeuksena ehkä siirtyminen pääkaupunkiseudulta jonnekin mukavaan pikkukaupunkiin, jolloin palkan lasku saattaisi olla perusteltua jos asumiskulujen pieneneminen kuittaisi sen korkojen kera.
Luultavasti vaihtaisin. Jokainen tarvitsee omat voimavaransa, ei ole hyväksi stressaantua ja ahdistua yikuormittavan työtaakan takia.
No riippuu mistä roikkuu.
Kakkosauton hankkiminen (kuluineen) aika kallis homma sekin. Jos palkka kovin paljon pienempi, ja muutenkin tiukkaa, niin ei kiva. Työpäivän pituuttakin (matkoineen) kannattaa miettiä.
Itse pitkään menin vain isompia vastuita kohti. En todellakaan palkan vuoksi (vaikka se aina nousikin) vaan koska halusin tehdä sitä haastavampaa työtä, haastaa itsenikin, katsoa mihin muijasta on.
Kun sitten elämä heitti eteen isoimman haasteen, sairauden, joka vaikeuttaa elämääni todella paljon ja todennäköisesti lyhentää elämääni, silloin hakeuduin työhön jossa vähemmän vastuita (ja pienempi palkka) (mutta kakkosautoa ei tarvinnut hankkia sentään, kun se oli jo valmiiksi.).
Mä vaihdoin ja kannatti. Tosin nyt yks työntekijä on omasta päästään päättänyt, että sen duuneista osa kuuluis mulle...niinkuin pomon selän takana.Pomo ei ole hyväksynyt koko asiaa.
Kehui tämä idiootti vielä, kuinka on jättänyt hommat tekemättä.
No, mun sopimus loppuu sopivasti kuukauden päästä, niin voin haistattaa laillisesti pitkät.
Ei tarvitse tuollaisten nilkkien pillin mukaan todellakaan hyppiä....mikäli pomo ei saa sitä aisoihin...
Laskisin mielelläni palkkaani ja vastuutani, ja vaikkapa silti tekisin saman verran tunteja. Olisipahan aikaa tehdä työt joskus loppuunkin ilman, että joka kerta kuuntelee puhuttelun projektin yli menevistä tunneista. Ongelmana on tässä se, että Suomen TES ei salli tämän kaltaista sopimusta :) Minun siis pitäisi varmaan perustaa toiminimi ja laskuttaa nykyistä työntantajaa, että saisin tehdä työtehtävät kuten haluan.
Toki kävisi myös se, että sekä työtuntejani vähennettäisiin samalla kuin palkkoja. Vaikkapa niinkin että toisena päivänä teen 12 tuntia ja toisena 3.
En ainakaan tällä hetkellä kun velkaa on se 300 kiloa ja pari pientä lasta elätettävänä. Ehkä velattomana on varaa downshiftata.
Joku miettii että miksi näin päin, niin se juna odottaa asemalla 30-40 vuotiaana ja jos ei hyppää kyytiin se menee ohi.
Teinkin juuri noin. Ei suurta vastuuta, pienempi palkka, illat vapaat aina. Mutta työpä onkin erittäin raskasta fyysisesti, jopa niin että olen ihan poikki joka ikinen ilta. Makaan vain koko illan.
Riippuisi elämäntilanteesta. Saattaisin vaihtaakin jos elämä sillä hetkellä vaativaa, haluaisin enemmän vapauksia kuin vaativa työ antaa, en suoriutuisi siitä vaativammasta työstä kunnialla...