Te joilla ei ole elämänmittaista suhdetta elossa olevaan (ei alkkis tms) äitiinne, katsotteko, että se on äitinne vika?
Siis jos olette katkaisseet välit. Oliko vika äidissänne, vai teissä itsessänne? Alkkikset poisluin sen takia, että alkoholismi on sairaus.
Kommentit (50)
Jokaiselle ihmiselle pystyy olemaan ystävällinen jos haluaa. On siis vain omaa huonouttanne katkaista välit ja syyttää siitä äitiänne. Te niitä huonoja olette, lapsellisia, epäaikuismaisia.
Vierailija kirjoitti:
No katson, että syy ja ongelma on hänessä, mutta toisaalta pidän erittäin todennäköisenä, että hänellä on joku mielenterveydellinen ongelma. Hän katkaisi itse välit.
Miten niin "joku mielenterveydellinen ongelma"? Millainen?
Kukaan muu ei myönnä että syyttää äitiään välirikosta.
Mun äiti oli sairas sekakäyttäjä ja kyllä mä sen hautajaisetkin hoidin. Äiti on aina äiti, vaikka suhde olis miten vaikea.
En ole katkaissut välejä, mutta äitiäni ei kiinnostanut pitää yhteyttä. Pari kertaa ajoin pari sataa kilsaa tapaamaan sovitusti äitiäni, mutta hän ei ollutkaan kotona vaan baarissa kaljoittelemassa. Jätin kukat ja viestin pöydälle käynnistäni. Ei ottanut koskaan yhteyttä. Kuoli sitten toistakymmentä vuotta myöhemmin alkoholidementiaan hoivakodissa.
Vika on meissä molemmissa, mutta minun vikani johtuvat siitä, miten hän minut kasvatti. Hänen vikansa taas johtuvat siitä, miten hänen äitinsä hänet kasvatti.
Ja siis tietysti minussa on myös vikoja, jotka eivät ole hänen vikansa, mutta ne viat minussa, jotka ovat vaikuttaneet väleihimme, ovat kaikki hänen kasvatuksensa hedelmiä.
Alkoholistit ja muut sairauden takia huonot äidit piti jättää nyt tällä kertaa ketjun ulkopuolelle.
Minun äitini on häiriintynyt narsisti. Vaarallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vika on meissä molemmissa, mutta minun vikani johtuvat siitä, miten hän minut kasvatti. Hänen vikansa taas johtuvat siitä, miten hänen äitinsä hänet kasvatti.
Ja siis tietysti minussa on myös vikoja, jotka eivät ole hänen vikansa, mutta ne viat minussa, jotka ovat vaikuttaneet väleihimme, ovat kaikki hänen kasvatuksensa hedelmiä.
Näin juuri. Sama kokemus minulla.
Lisäksi äitisi ei kestänyt nähdä niitä itseaiheuttamiaan (omia) vikojaan sinussa?
ap
Äitini on narsisti. En voinut altistaa lapsiani sille manipuloinnille ja valehtelulle. Onhan tämä ikävää, että emme voi olla hänen kanssaan tekemisissä. Isäni on narsistin uhri ja tukee kaikkia niitä valheita, mitä äitini ihmisille syöttää, jopa niitä, missä valehdellaan hänestä. Liian sairasta menoa. Vanhempani ovat omasta mielestään parempaa väkeä ja katsovat kaikkia hieman alaspäin. Tämä itsensä ylentäminenkään ei perustu yhtään mihinkään esim. saavutukseen ?!?! He vain ovat niin hyviä ja hienoja, että muille voi olla ilkeitä!
Vierailija kirjoitti:
Äitini on narsisti. En voinut altistaa lapsiani sille manipuloinnille ja valehtelulle. Onhan tämä ikävää, että emme voi olla hänen kanssaan tekemisissä. Isäni on narsistin uhri ja tukee kaikkia niitä valheita, mitä äitini ihmisille syöttää, jopa niitä, missä valehdellaan hänestä. Liian sairasta menoa. Vanhempani ovat omasta mielestään parempaa väkeä ja katsovat kaikkia hieman alaspäin. Tämä itsensä ylentäminenkään ei perustu yhtään mihinkään esim. saavutukseen ?!?! He vain ovat niin hyviä ja hienoja, että muille voi olla ilkeitä!
Täysin kuin olisi mun näppikseltä lähtenyt, paitsi narsisti on isäni.
Vierailija kirjoitti:
Vika on meissä molemmissa, mutta minun vikani johtuvat siitä, miten hän minut kasvatti. Hänen vikansa taas johtuvat siitä, miten hänen äitinsä hänet kasvatti.
Ja siis tietysti minussa on myös vikoja, jotka eivät ole hänen vikansa, mutta ne viat minussa, jotka ovat vaikuttaneet väleihimme, ovat kaikki hänen kasvatuksensa hedelmiä.
Näin meilläkin. Lainattu kirjoitti hyvin!
En katkaissut välejä kostomielessä, näpäyttääkseni äitiä tms. Katkaisin ne suojellakseni itseäni ja omaa perhettäni. En enää kestänyt ja oma pää alkoi kärsiä. Edelleen olen pahoillani välirikosta ja haluaisin, että voisimme olla tekemisissä. Joskus on äitiä ikävä, mutta en tiedä, se on ehkä enemmän ikävää sellaista äitiä kohtaan, jota ei koskaan ollut. Ymmärrän kyllä hänen syynsä ja hän varmasti yritti parhaansa. Mutta niin minäkin. Tässä ei vain käynyt parhain päin kuten olisi toivonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on meissä molemmissa, mutta minun vikani johtuvat siitä, miten hän minut kasvatti. Hänen vikansa taas johtuvat siitä, miten hänen äitinsä hänet kasvatti.
Ja siis tietysti minussa on myös vikoja, jotka eivät ole hänen vikansa, mutta ne viat minussa, jotka ovat vaikuttaneet väleihimme, ovat kaikki hänen kasvatuksensa hedelmiä.
Näin meilläkin. Lainattu kirjoitti hyvin!
En katkaissut välejä kostomielessä, näpäyttääkseni äitiä tms. Katkaisin ne suojellakseni itseäni ja omaa perhettäni. En enää kestänyt ja oma pää alkoi kärsiä. Edelleen olen pahoillani välirikosta ja haluaisin, että voisimme olla tekemisissä. Joskus on äitiä ikävä, mutta en tiedä, se on ehkä enemmän ikävää sellaista äitiä kohtaan, jota ei koskaan ollut. Ymmärrän kyllä hänen syynsä ja hän varmasti yritti parhaansa. Mutta niin minäkin. Tässä ei vain käynyt parhain päin kuten olisi toivonut.
Ymmärrät kun toinen on ollut sinulle paha, että sai olla, koska siihen oli syy? Saako ihminen olla paha jos hänellä on syy? Miten se sinun vointisi sitten, siitä ei väliä? Onko kellekään sun voinnillasi väliä, vai uskottiinko äitisi hyvyyteen?
Olenko katkera? Olen! Meillä isä oli alkoholisti. Itse olin 11v kun pyysin äidiltäni, muutetaan pois ja jätetään isä selviämään yksin ei me lapset haluta tätä menoa katsella.
Mun mielestä äidin kuuluu suojella lapsiaan narsisti alkkis isältä.
Kun olin 17v muutin pois ja samalla katkaisin välini äitiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika on meissä molemmissa, mutta minun vikani johtuvat siitä, miten hän minut kasvatti. Hänen vikansa taas johtuvat siitä, miten hänen äitinsä hänet kasvatti.
Ja siis tietysti minussa on myös vikoja, jotka eivät ole hänen vikansa, mutta ne viat minussa, jotka ovat vaikuttaneet väleihimme, ovat kaikki hänen kasvatuksensa hedelmiä.
Näin meilläkin. Lainattu kirjoitti hyvin!
En katkaissut välejä kostomielessä, näpäyttääkseni äitiä tms. Katkaisin ne suojellakseni itseäni ja omaa perhettäni. En enää kestänyt ja oma pää alkoi kärsiä. Edelleen olen pahoillani välirikosta ja haluaisin, että voisimme olla tekemisissä. Joskus on äitiä ikävä, mutta en tiedä, se on ehkä enemmän ikävää sellaista äitiä kohtaan, jota ei koskaan ollut. Ymmärrän kyllä hänen syynsä ja hän varmasti yritti parhaansa. Mutta niin minäkin. Tässä ei vain käynyt parhain päin kuten olisi toivonut.
Ai niin, luulen vahvasti, että meillä äidillä on jonkinlainen alkoholiongelma. Omasta mielestään ei tietenkään ole, mutta mm. minä ja miehensä ollaan oltu vähän huolissamme.
13
Vierailija kirjoitti:
Olenko katkera? Olen! Meillä isä oli alkoholisti. Itse olin 11v kun pyysin äidiltäni, muutetaan pois ja jätetään isä selviämään yksin ei me lapset haluta tätä menoa katsella.
Mun mielestä äidin kuuluu suojella lapsiaan narsisti alkkis isältä.
Kun olin 17v muutin pois ja samalla katkaisin välini äitiini.
Siis äitini ei eronnut meidän lasten pyynnöstä huolimatta.
Mun äiti sai muut, itsensä ja minut uskomaan omaan hyvyyteensä, mutta sanoi, että minä olen paha. Tosin muille ei uskaltanut sitä sanoa, ettei kukaan alkaisi epäillä mitään, siis hänen kasvatusmetodejaan tai arviointikykyään, mutta hänelle riitti, kun tiesin syövän tarttuneen minuun, eli että siis hänen oma lapsensa uskoi olevansa paha ja uskomaan äidin hyvyyteen. En tiedä miten saan ne molemmat uskot pois päästäni???
ap
Äitihullun jankkaus taas käynnissä
Vierailija kirjoitti:
Äitihullun jankkaus taas käynnissä
Niin? No voitko kertoa, mikä aloituksessani on pielessä??? Jos sä et tajua, mikä on ongelma, niin miksi sä et ole vain hiljaa? Onko pakko haukkua?? Vaikutat ihan sairaalta itsekin.
No katson, että syy ja ongelma on hänessä, mutta toisaalta pidän erittäin todennäköisenä, että hänellä on joku mielenterveydellinen ongelma. Hän katkaisi itse välit.