Mieheni ei taida pitää masennustani sairautena

Puhuessamme eilen ennen nukahtamista sanoin ettei hänen perheensä tunnu välittävän omien lastensa mahdollisista mielenterveys ongelmista. Hän sitten sanoi että heidät kaikki on kasvatettu olemaan "vahvoja". Että pallit pitäisi kasvattaa ja elämässä voi olla pahempiakin kommelluksia kuin pään sisäiset asiat. Heistä on naurettavaa kuunnella lääkäreiden hössötystä masennuksesta yms.

Tässä kohtaa minä hiljenin. Sen verran kerkesin sanoa, että meidätkin penskoina kasvatettiin olemaan "vahvoja". Tunnen oloni hieman huijatuksi... Olen koko masennukseni ajan epäillyt hänen vähättelevän sairauttani, mutta tuo oli asiaan varmennus. En taida pystyä enään puhumaan siihen liittyvistä asioista hänelle... oli kamalaa kertoa itsemurha yrityksestäni...ja silloin hän oli olevinaan ymmärtäväinen. Olen valitettavasti raskaana ja aika pitkälläkin vielä... Toissapäivänä hänen valittaessa koirankarvoista tuumasin hänelle että ehkäpä hän valitsi väärän perheen? Ja hän vain sanoi sitten että vissin. Tästä pahoittaessani mieleni hän sitten yritti korjata, että "mutta hyvän perheen". Siis häh? Oliko sen tarkoitus parantaa tilannetta?

Eli karvoista on tullut yhtäkkiä ongelma...hän on asunut kanssani jo hyvän tovin...ja naimisiinkin mentiin niin että minulla oli useampi karvakasa omistuksessa... Tuo masennus homma tosin surettaa... en voi puhua asioista siihen liittyen kenenkään muun perheenjäseneni kanssa koska he vähättelevät asiaa. Ja nyt suurin "tuki" onkin valhe ja tuntuu että minut on huijjattu elämään ihmisen kanssa joka ei ole todellinen.