Kuinka monella teistä on taustalla ihan normaali lapsuus ja normaali perhe, mikä se normaali nyt on, mutta kuitenkin.

rahat oli jossain vaiheessa tosi tiukilla vanhemmilla mutta kyllä meillä aina kuitenkin oli ruokaa pöydässä ja siistit vaatteet päällä.



teininä ihan hävetti oma perhe kun oli niin " tylsä ja tavallinen" mutta nyt sitä osaa tietysti olla iloinen onnellisesta lapsuudesta :)

Hyvä koti, ihanat vanhemmat, hyvät välit sisaruksiin. Oltiin keskiluokkaisia. Alkoholia ei käytetty, juhlapyhät vietettiin suvun kesken, vanhemmat kävi töissä jne. jne. Niin normaalia kun vaan voi olla..



Silti mulla oli todella vaikea nuoruus.. Murrosikä siis. Varastelin, join ja sekoilin. Pari kymppisenä alkoi masennus, liika alkoholinkäyttö ja viiltely.



Nyt olen normaali 3 lapsen äiti. :)

yläasteella ollessani vanhemmilla oli kriisi



olen sairastanut depressiota.

Oli äiti, isä, minä ja sisarukset. Omakotitalo, suuri piha omenapuineen ja marjapensaineen. Oli koira ja jumalaisen ihanat isovanhemmat asui naapurissa. Naapurustossa asui paljon ikäisiäni lapsia. Oli kesämökki ja purjevene, laskettelureissut talvisin ja kaupunkilomat kesäisin.

Sitten keskellä pahinta murrosikää vanhemmat erosi ja koko idylli hajosi, kaikki rupesi päin persettä menemään.

Nykyään välit kaikkiin perheenjäseniin ovat kyllä lämpimät.

minkäänlaista alkoholi/ihmissuhdeongelmaa. Kaikki ovat (vielä) ekassa avioliitossaan...





Hyväosaisuus on myös periytyvää.

Lapsuuteni vietin yhdessä äitini, isäni ja sisareni kanssa. Alkoholi ei ollut ongelma, sitä käytettiin kotona, mutta vain satunnaisesti eikä koskaan liikaa. Meitä ei pahoinpidelty eikä käytetty muutenkaan hyväksi. Vanhemmat asettivat meille kunnon rajat ja antoivat reilusti rakkautta.



Nyt yritän samaa omassa kodissani oman lapseni ja mieheni kanssa. Välit vanhempiini ja sisareeni ovat edelleen kunnossa. Isovanhemmat ovat meillä tukena ja apuna, jos sitä tarvitaan, aivan kuin omat isovanhempanikin olivat apuna minun lapsuudessani.