Lue keskustelun säännöt.
18-40 vuotias nainen: voisitko alkaa seurustelemaan nuoren kaljuuntuvan miehen kanssa?
11.02.2017 |
Hävettäisikö se sinua tai voisitko viehättyä edes tällaisesta miehestä seksuaalisesti?
Kommentit (47)
En näe mitään ongelmaa asiassa, jos mies on muuten mukava ja tulisin hänen kanssa juttuun. :) kukapa meistä täydellinen olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mutta sitten pitäisi kyllä muuten olla aika hyvännäköinen. Komea naama ja riittävästi pituutta
Naikkonen kirjoitti:
Ehkä mutta sitten pitäisi kyllä muuten olla aika hyvännäköinen. Komea naama ja riittävästi pituutta
Olen nuori päältä kaljuuntunut lyhyt mies :D taitaa olla loppuelämäni aika yksinäistä naisista
Kyllä voisin, itse asiassa olen kolmisen vuotta jo seurustellutkin! Mies on luonteeltaan niin ihana, että yksi heikko kohta ulkonäössä ei haittaa. Ja ulkoisen olemuksen suhteenkin kaljuuntumista tasapainottaa sopivan hiustyylin löytäminen (eli jos mahdollista, kannattaa suosia kampausta, joka ei ainakaan korostaisi kaljuuntuvia alueita; miehelläni auttoi esim. jakauksen paikan muuttaminen) ja siisti mutta runsas parta. ;) Mieheni on siis nyt 23.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut ihastunut kaljuun, joten en oikeastaan tiedä voisinko ihastua. Veikkaan että kyllä, mutta miehen pitäisi varmaan miellyttää ulkoisesti muuten erityisen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin, mitä ihmeen väliä hiuksilla on? Kunhan mies on sujut asian kanssa, ei yritä kasvattaa niitä viimeisiä haivenia viimeiseen asti vaan hyväksyy asian. Ei se ulkonäkö vaan se asenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin, koska en ole pinnallinen. Ulkonäkö on ihan toissijainen asia. Toki luonteen pitäisi olla miellyttävä ja pitäisi olla kemiaa jne.
Tapasin tällaisen miehen kymmenen vuotta sitten, totesin hänet aarteeksi ja naimisissa ollaan. Tukalla tai sen harvenemisella ei ollut asian kanssa tekemistä. Eipä mulla muutenkaan ulkonäkö ole merkannut paljon, vaikka tietysti ulkoinen olemus täytyy olla viehättävä ja kiinnostava, ettei tarvitse kaveriasteelle jäädä. Mutta kun tutustuu ja tulee tunteita, tavallinenkin mies alkaa näyttää erityisen kiinnostavalta ja siksi pelkkään ulkonäköön on turha ns. "hirttäytyä" ennen kuin tutustuu kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin. Elin pitkään parisuhteessa miehen kanssa, joka oli kaljuuntunut jo nuorena. Mies piti peruukkia, joka kiinnitettiin liimalla hänen päähänsä kerran kuussa. Hiukset olivat aivan aidonnäköiset, ja aitoa hiusta ne olivatkin, eivät vain mieheni omat. Hämmästyin, kun mieheni kertoi asiasta, en olisi ikinä uskonut. Minulle olisi kyllä ollut sama, onko miehelläni hiuksia vai ei. Tuohon hiusoperaatioon meni aika paljon rahaa, etenkin silloin, kun peruukkeja piti kerran vuodessa uusia. Ehdotin miehelleni, että olisi vain lopettanut niiden käytön vähitellen, mutta hän ei halunnut. Erosimme myöhemmin muista syistä, mutta tällä hiusasialla ei ollut siihen osaa eikä arpaa. Olisin varmasti kiinnostunut miehestäni vähätukkaisempanakin. Olen aikaisemminkin ollut kiinnostunut kaljuista miehistä ja ylipäätään kaikennäköisistä miehistä. Kyllä ne ovat ihan muita asioita, jotka ratkaisevat sen, vetääkö joku puoleensa vai ei.
Voisin!
Puolisoni on kaljuuntuva mies. 25-vuotiaana häneen ihastuin ja yhä ollaan yhdessä.
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai, riippuu tietenkin kuinka nuoren koska en halua itseäni nuorempaa. Olen 23
Olen kylläkin avoliitossa ja ajelen miehen pään kaljuksi tasaisin väliajoin
Vierailija kirjoitti:
Voisin, mitä ihmeen väliä hiuksilla on? Kunhan mies on sujut asian kanssa, ei yritä kasvattaa niitä viimeisiä haivenia viimeiseen asti vaan hyväksyy asian. Ei se ulkonäkö vaan se asenne!
Harmi että noin ajattelevat vain vanhemmat naiset. Nuoret pinnallisempia.
Joo miksei, en minä ulkonäön kanssa ala seurustelemaan.
Jos miehellä ei ole ainuttakaan muuta ominaisuutta kuin kaljuuntuminen ja nuoruus (suhteellinen käsite ja ohimenevä tila), niin en voisi. Mutta jos kaljuunutuva nuorukainen olisi älykäs, sivistynyt, huumorintajuinen, tilanteentajuinen, hyvä keskustelija, niin mikä ettei!
Kuten Henry Miller viisaasti sanoi: "kun nainen menee selälleen, hän menee korviensa välistä". Eli aivot ovat sekä seksissä että parinmuodostuksessa kaikkein tärkein ruumiinosa. Ei siis päänahan karvatupet vaan se, mikä niiden alla on.
Seurustelin aikoinaan viisi vuotta. Oli vieläpä minua lyhyempi! Tultiin hyvin juttuun ja seksi oli todella hyvää. Valitettavasti suhde kariutui hänen itsetunto-ongelmiinsa.
Etkö sä ole jo ihan tarpeeks purkanut tuota kaljuuntumistraumaasi tänne? Parinvalinnassa merkkaa muutkin asiat kuin mitä päälaella on. Kehitä luonnettasi, se on pariutumisesi esteenä.
En koska en pidä hiuksettomista miehistä ja nuorena kaljuuntuminen on outoa ja epäkiihottavaa