Etä-äitejä paikalla?

Minä olen tavallaan etä-äiti, koska lapseni on kirjoilla isänsä luona. Asumme kuitenkin vain 10 min ajomatkan päässä toisistamme ja tapaan lastani kahtena iltana viikossa, ja hän viettää luonani joka toisen viikonlopun, ja melkein kaikki loma-aikani tietysti.

Päädyimme tähän, koska lapsi oli syntymästään saakka "isän lapsi" ja viihtyi hänen kanssaan paremmin kuin minun kanssani. Lisäksi lapsen isällä on paljon paremmat tulot kuin minulla, ja hän tekee töitä usein kotoa käsin. Näin lapsi ei joudu olemaan paljonkaan yksin esim. koulun jälkeen.

Asia oli minulle erotessamme henkisesti vaikea, ja minun oli vaikea hyväksyä, että näin olisi parempi. Analysoin kuitenkin tarkasti, mitkä syyt tekivät minulle siitä vaikeaa, ja lopputulos oli se. että ainoastaan toisten ihmisten mahdolliset mielipiteet olivat se negatiivinen asia. Tiesin kuitenkin isän olevan lapselle ihan yhtä hyvä jollei parempi vanhempi kuin minä, ja tiesin, että saan tavata lasta ja olla hänen elämässään läsnä niin paljon kuin haluan. 

Päätin olla vähät välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä ja kas kummaa, en ole kuullut yhtään mitään negatiivista kenenkään suusta. Päin vastoin, ihmiset tuntuvat ihailevan toimivaa yhteishuoltajuuttamme.