Äiti, joka ajattelee pahaa omista lapsistaan heti ekana, ei hyvää
Onko muilla ollut? Kun rupesin miettimään, mikä ihme äidissäni oikein satuttaa, niin ettei siitä pääse yli, niin tuntuu, että tämä se on. Äiti, jonka kuuluisi olla omaa lastaan ensimmäisenä (ja viimeisenä) maailmassa puolustava henkilö uskoo pahaa omasta lapsestaan. Sehän on siis sama kuin uskoa pahaa itsestään.
Ihmettelen, millainen henkilö ei yritä hakea apua itselleen, jos havaitsee koko ajan uskovansa pahaa itsestään muiden syöttämänä, tai omasta lapsestaan? Ei todellakaan ole tervettä sellainen.
Lapselle eli minulle se on ollut elämässä ihan hirveän haitallista. Ylitseni on voinut kävellä ihan noin vain, koska minua on opetettu ajattelemaan pahaa itsestäni ja näkemään viattomuus ja hyvä toisissa.
Todella epäreilu asetelma, sillä jokaisen ihmisen tulisi kyetä puolustamaan itseään ja ei-jyräämään ja kävelemään kenenkään toisen yli. Hyi sika-oksennus, millaista kasvatusta olenkaan oikein saanut. Menenkö hieromaan tämän inhon äitini naamaan, vai mitä ihmettä oikein sen kanssa tekisin?
Kommentit (25)
Saa tuta vielä miltä se tuntuu, kun syytöntä vihataan ja syyttömästä ajatellaan pahaa. Sillä syytönhän äitini tietenkin typerään ja lastaan vahingoittavaan käytökseensä on, koska lie oppinut sen omassa kodissaan. Hänen virheensä vain oli siinä, ettei katkaissut kierrettä ja hakenut apua, vaan antoi MINUN kärsiä....
RATM: Bombtrack
(jos osasin laittaa linkin oikein)
Mutta minä en tarvitse ketään itsestään pahaa ajattelevaa nuijaa läheisekseni, sellaista itsestään pahaa ajattelevaa nuijaa, jonka on sen seurauksena, ettei ole opetellut ajattelemaan hyvää itsestään, pakko koko ajan kiusata ja haukkua muita ihmisiä näiden virheistä.
Minä voin etsiä lähelleni itsestään hyvää ajattelevia ihmisiä, ei sellaisia, kuin nämä alapeukuttajat täällä, vaan hyvää itsestään ajattelevia, koska sellaisilla ihmisillä ei ole myöskään mitään tarvetta alapeukuttaa ja ajatella pahaa minusta.
Ja sitten kun minä olen löytänyt sellaisia ihmisiä, minua ei enää satuta edes jos joku ajatteleekin itsestään pahaa ja koittaa sen seurauksena saada minustakin tuntumaan pahalta, enkä minä enää sen jälkeen koe tarvetta sanoa tällaisiakaan ihmisiä nuijiksi.
Ajatella, ettei kognitiivisen terapiasuunnan ihminen osannut auttaa... Sellaista lukkoon mennyttä ihmistä, joka ei osaa enää siksi ajatella hyvää itsestään, että muut hänen lähellään ovat ajatelleet hänestä pahaa. Surkeaa. Koitti saada minutkin pahan ajattelemisen itsestäni kautta oppimaan jotain hyvää itsestäni. Wrong. Eihän ihminen niin opi hyvää. Pitää hyvän ajattelemisen itsestä kautta oppia hyvää itsestään. Silloin näkee sen muissakin, automaattisesti.
Ajatella, että jollain 45-vuotiaalla on on ollut näin kurja lapsuus 70-luvulla.
Yksi tällainen lapsistaan ja muistakin pahaa ajatteleva äiti tulee mieleen.
Äitihullu alias käyttäjä3500
Eikö ap:n kannattaisi nukkua öisin, kun töissäkin käy?
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, että jollain 45-vuotiaalla on on ollut näin kurja lapsuus 70-luvulla.
No kyllä se vaikuttaa pitkälle elämään ja mitä hyvää siitä seuraa? Äitini ei myönnä tehneensä virheitä äitinä, tällaistako sitten pitäisi kutsua ihan oikein toimituksi? Itseni siis sopii jatkaa sitä lapsillenikin, koska on ihan oikein? Ajatella pahaa lähtökohtaisesti muista ja muiden tekemisistä, vain siksi, että itse uskoo niin, vaikkei siinä ole siteeksikään totta eikä päätä eikä häntää? Saako sulle siis tehdä niin ja estää sinulta puolustautuminen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Yksi tällainen lapsistaan ja muistakin pahaa ajatteleva äiti tulee mieleen.
Äitihullu alias käyttäjä3500
Minun täytyy nyt oppia siitä eroon, kun ensin kovalla työllä ylipäätään havaitsen, että siitähän tässä omassa pahoinvoinnissakin on kysymys! Arvaa vaan sainko mä siihen apua äidiltäni? En todellakaan. Eli aivan itse on pitänyt ymmärtää, mistä paha olo kumpuaa. Tai terapian avulla tietty, mutta kun on niin paskojakin terapeutteja, että sä hukkaat siellä 6 vuotta ja luulet saaneesi apuakin...
ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n kannattaisi nukkua öisin, kun töissäkin käy?
En viitsi joka yö ottaa väsyttävää lääkettä, niin välillä tulee valvottua. Ihan hyvin sitä jaksaa kun ottaa takaisin jossain kohtaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n kannattaisi nukkua öisin, kun töissäkin käy?
En viitsi joka yö ottaa väsyttävää lääkettä, niin välillä tulee valvottua. Ihan hyvin sitä jaksaa kun ottaa takaisin jossain kohtaa.
ap
No hyvä. Mutta eikö se kerro sinulle jotain, että lähinnä yksinäsi keskustelet? Olet kertonut nämä asiat ainakin 50 kertaa täällä, eikä ainakaan minulla ole sinulle antaa mitään apua. Tunnetko, että tuosta jatkuvasta kirjoittamisesta on sinulle apua? Tai siitä, että ihmiset provosoituvat ja alkavat haukkua sinua? Vaikea uskoa, että siitä olisi sinulle apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n kannattaisi nukkua öisin, kun töissäkin käy?
En viitsi joka yö ottaa väsyttävää lääkettä, niin välillä tulee valvottua. Ihan hyvin sitä jaksaa kun ottaa takaisin jossain kohtaa.
apNo hyvä. Mutta eikö se kerro sinulle jotain, että lähinnä yksinäsi keskustelet? Olet kertonut nämä asiat ainakin 50 kertaa täällä, eikä ainakaan minulla ole sinulle antaa mitään apua. Tunnetko, että tuosta jatkuvasta kirjoittamisesta on sinulle apua? Tai siitä, että ihmiset provosoituvat ja alkavat haukkua sinua? Vaikea uskoa, että siitä olisi sinulle apua.
Kyllä koen että se auttaa ja ihmettelisin, jos jollain ei olisi samanlaisia kokemuksia, mutta ei vain vielä ymmärrä, mikä itseä vaivaa. Ja äitinikin aikoinaan aina provosoitui minusta yrittämättänikin, mutta ei sitten kyennyt keskustelemaan siitä. Täällä sentään näiltä provosoitujilta irtoaa heistä itsestään enemmän tietoa, joka auttaa minua asettamaan heidät oikealle paikalle suhteessa minuun. Eli kannattaako heidänlaisiaan todella kuunnella, onko heillä minut itseni kun tunnen minulle jokin pointti, vai ei. Hehän eivät tunne minua niin hyvin kuin itse kuitenkin tiedän mistä tulen ja millainen olen, joten he kyllä saattavat kokea että heillä on pointti, ja haluan kuulla sen, mikä se on. Sen jälkeen kuten sanoin arvioin itse, onko siinä mieltä. Kuin äitinikin kanssa sillä erotuksella, ettei äiti paljastanut perusteitaan mielipiteilleen juurikaan. Oli vain "uskottava", että hän on oikeassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n kannattaisi nukkua öisin, kun töissäkin käy?
En viitsi joka yö ottaa väsyttävää lääkettä, niin välillä tulee valvottua. Ihan hyvin sitä jaksaa kun ottaa takaisin jossain kohtaa.
apNo hyvä. Mutta eikö se kerro sinulle jotain, että lähinnä yksinäsi keskustelet? Olet kertonut nämä asiat ainakin 50 kertaa täällä, eikä ainakaan minulla ole sinulle antaa mitään apua. Tunnetko, että tuosta jatkuvasta kirjoittamisesta on sinulle apua? Tai siitä, että ihmiset provosoituvat ja alkavat haukkua sinua? Vaikea uskoa, että siitä olisi sinulle apua.
Kyllä koen että se auttaa ja ihmettelisin, jos jollain ei olisi samanlaisia kokemuksia, mutta ei vain vielä ymmärrä, mikä itseä vaivaa. Ja äitinikin aikoinaan aina provosoitui minusta yrittämättänikin, mutta ei sitten kyennyt keskustelemaan siitä. Täällä sentään näiltä provosoitujilta irtoaa heistä itsestään enemmän tietoa, joka auttaa minua asettamaan heidät oikealle paikalle suhteessa minuun. Eli kannattaako heidänlaisiaan todella kuunnella, onko heillä minut itseni kun tunnen minulle jokin pointti, vai ei. Hehän eivät tunne minua niin hyvin kuin itse kuitenkin tiedän mistä tulen ja millainen olen, joten he kyllä saattavat kokea että heillä on pointti, ja haluan kuulla sen, mikä se on. Sen jälkeen kuten sanoin arvioin itse, onko siinä mieltä. Kuin äitinikin kanssa sillä erotuksella, ettei äiti paljastanut perusteitaan mielipiteilleen juurikaan. Oli vain "uskottava", että hän on oikeassa.
ap
Minun aivoni ovat kyllä vielä jossain puoliunessa, en kyllä ymmärtänyt tästä yhtään mitään. :) Mutta toivotan sinulle hyvää päivää!
Ihmisethän provosoituivat aikoinaan siitä, kun kysyin, että mitä mä teen, kun äitini änkeää meille kutsuen vierastakin mukaansa, vaikka olen ilmoittanut äidille, että en enää halua olla yhteydessä.
Ihmisten piti siinäkin päästä haukkumaan minua. Miksi ottaisin mitenkään tosissani sellaisten ihmisten kommentteja? Mitä minä siinä aiheessa, mistä kysymys oli, tein väärin?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap:n kannattaisi nukkua öisin, kun töissäkin käy?
En viitsi joka yö ottaa väsyttävää lääkettä, niin välillä tulee valvottua. Ihan hyvin sitä jaksaa kun ottaa takaisin jossain kohtaa.
apNo hyvä. Mutta eikö se kerro sinulle jotain, että lähinnä yksinäsi keskustelet? Olet kertonut nämä asiat ainakin 50 kertaa täällä, eikä ainakaan minulla ole sinulle antaa mitään apua. Tunnetko, että tuosta jatkuvasta kirjoittamisesta on sinulle apua? Tai siitä, että ihmiset provosoituvat ja alkavat haukkua sinua? Vaikea uskoa, että siitä olisi sinulle apua.
Kyllä koen että se auttaa ja ihmettelisin, jos jollain ei olisi samanlaisia kokemuksia, mutta ei vain vielä ymmärrä, mikä itseä vaivaa. Ja äitinikin aikoinaan aina provosoitui minusta yrittämättänikin, mutta ei sitten kyennyt keskustelemaan siitä. Täällä sentään näiltä provosoitujilta irtoaa heistä itsestään enemmän tietoa, joka auttaa minua asettamaan heidät oikealle paikalle suhteessa minuun. Eli kannattaako heidänlaisiaan todella kuunnella, onko heillä minut itseni kun tunnen minulle jokin pointti, vai ei. Hehän eivät tunne minua niin hyvin kuin itse kuitenkin tiedän mistä tulen ja millainen olen, joten he kyllä saattavat kokea että heillä on pointti, ja haluan kuulla sen, mikä se on. Sen jälkeen kuten sanoin arvioin itse, onko siinä mieltä. Kuin äitinikin kanssa sillä erotuksella, ettei äiti paljastanut perusteitaan mielipiteilleen juurikaan. Oli vain "uskottava", että hän on oikeassa.
apMinun aivoni ovat kyllä vielä jossain puoliunessa, en kyllä ymmärtänyt tästä yhtään mitään. :) Mutta toivotan sinulle hyvää päivää!
Joo, kiitos, samoin sulle!
ap
Että olisin todellakin kaivannut äidin poissapitämiseen tukea tai karkotusvinkkejä, niin ihmiset alkavat haukkua minua. Ei sellaisia voi kauhean järkevinä pitää, siis tyyliin että "hei, kuuntelenpa todella, mitä tällä tyypillä on sanottavaa ja koitan ottaa oppia". Kun ihan päin persettä "neuvoo" tai käsittää koko tilanteen.
ap
Minun äidilläni on ollut ja on edelleen noita piirteitä. Ne ovat olleet minulle haitallisia, mutta on onneksi ollut suojaavia asioita myös, esimerkiksi isä, joka on ollut minun kanssani paljon. Äidilläkin on ollut hyvät hetkensä, mutta muun muassa piti minua lapsena ilkeänä, kylmänä ja kovana. Vasta aikuisena olen tajunnut, että se on äitini, joka on kylmä ja kova. Nyt kun perheellämme on ollut raskasta koko alkuvuosi, pysyttelee hyvissä voimissa ja eläkkeellä oleva äitini visusti hiljaa ja etäällä. Kun jouduin leikkaukseen, ja kuopus oli vielä pieni, eli apu olisi ollut tarpeen, varasi äitini ulkomaanmatkan. Näitä juttuja voisi jatkaa ja jatkaa. Hän ei siis ole tukenani henkisesti eikä fyysisesti. Maailma pyörii hänen napansa ympärillään. Ikävä kyllä isäni kärsii äidin käytöksestä myös, mutta on alistunut kynnysmatoksi. Minä en sitä enää ole, siksi äitini pitää etäisyyttä. Kun olin lapsi, saattoi pitää viikkojen mykkäkoulua esimerkiksi sanottuani yhden kirosanan alun, en edes koko sanaa. Tai mistä vaan rangaistakseen. Kaikesta tuosta on muun muassa jäänyt kiltin tytön syndrooma ja toisten miellyttämisen tarve, joista pyristelen eroon. Omia lapsiani olen mielestäni osannut kannustaa ja tukea. Olen ainoa lapsi, joten sisaruksista en saa tukea.
Just toi, että oma äiti pitää ilkeänä ja pahana ja jotenkin irstaana hieman, jopa. Mä en vain tajua, että mitä vittua? Miksi joku ihan pokalla on, että "olenpas synnyttänyt ilkeän lapsen"? Mitä ih-mettä se ihminen siitä "saa"? Kun itse ajattelisin, että mieluummin on oikein uskoa kaikista hyvää.
Myönnän, että itsekin ajattelen ihmisistä pahaa, mutta se on mielestäni vain vastareaktio sille, että millaisena minua on pidetty ja kun tietäisin, ettei sille ole mitään perustaa, en minä ole sellaista ja sellainen, miten minun äitini sanoo, mutta minulla ei ollut ketään sanomassa, ettei se ole totta! Tai samoin kuin sinullakin 21 minulla oli kiva isä, joka oli kanssani, mutta vain kerran viikossa, koska vanhempani olivat eronneet. Se ei ilmeisesti riittänyt auttamaan etten usko äitini vaurioittavia ajatuksia. Olen etsinyt sitä vikaa itsestäni 20 vuotta eli puolet elämästäni ja koko aikuisikäni, mutta narsistikäsitteen oivaltaminen äidistäni on parhaiten auttamassa irti ajatuksesta, että minussa olisi jotain vikaa. Ei, kyllä se (pääasiassa) oli äidissä.
ap
Hieron äidin naamaan vielä hänen vihansa minua, täysin viatonta lasta kohtaan.