Olen surullinen

Aloita siitä että muutat toiselle paikkakunnalle. 

Emme voi muuttaa vielä, asun vanhempieni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Emme voi muuttaa vielä, asun vanhempieni kanssa.

Minkä ikäinen olet? Jos olet jo 16, voit ihan hyvin muuttaa yksinäsi, jos vanhempasi suostuvat. Järjestelykysymys.

Ei kaikki sinua vihaa, en minä, eikä moni muukaan.

m

Olen 15.

Pyydä koulun vaihtoa. Jos olet yläkoulussa kerron sinulle minkä aikuiset tietävät: yläkouluaika voi olla kamalaa ajoittain, kaikille. Niin oli minullakin, kolme tuskallista vuotta. Kun menin toiseen kouluun lukioon elämäni muuttui täysin. Fiksummat koulukaverit, minut otettiin mukaan yhteisiin menoihin. Nyt aikuisena tiedän, että tuo aika on ohimenevää. Sinnittele, etsi ratkaisua, puhu vanhemmillesi. Selviät aivan varmasti. :)

Minun ei ole enää järkeä vaihtaa koulua, koska olen nyt 9.luokalla. Tätä helvettiä on jatkunut eskarista asti, tuntuu todella pahalta. Opettajat eivät oikein voi puuttua juoruiluun ja nettikiusaamiseen. Vihaan itseäni, en uskalla enää edes mennä lenkille tai käydä kaupassa. Elämäni on pilalla.

Oletko voinut puhua asiasta jollekulle läheiselle, esim. vanhemmalle tai sisarukselle? Yritä ensimmäiseksi löytää joku, jolle kertoa tapahtumista.

Muistuta itseäsi, että olet arvokas ihminen riippumatta siitä miten jotkut kohtelevat sinua. Älä maksa pahaa pahalla, niin osoitat olevasi juoruilijoiden ja muiden kiusaajiesi yläpuolella, ja ajan mittaan muut saattavat ymmärtää sen.

On mahdollista, että koet tilanteen liioiteltuna. En sano, että näin varmuudella on, mutta kannattaa pitää mielessä tämä mahdollisuus. Henkinen pahoinvointi saattaa sävyttää havaintojen ja kokemusten tulkintaa, jolloin kaikki näyttää vielä pahemmalta kuin onkaan.

Olen yrittänyt itsemurhaa usein pienempänä, koska tuntui hirveältä että koko koulu uskoo ennemmin kiusaajia kuin minua. Enkä uskalla hakea apuakaan, pelkään heidänkin vihaavan minua.

Saattaa olla, että alan jo kuvitellakin kaikenlaista. Ala-asteella koko koulu kiusasi minua, kyseessä siis pieni kyläkoulu. Minun pitäisi kyllä hakea apua, mutta se tuntuu vaikealta. Vanhemmat sanovat, ettei kannata välittää. Eivät siis ole auttaneet muuten.

Nettikiusaajat ovat tyhmiä ja ongelmaisia ihmisiä. Älä lue viestejä ollenkaan. Nettikiusaaja kiusaa ketä vain, jos ei sinua niin sitten jotakuta toista, pahaa oloaan purkaakseen. He putoavat ysin jälkeen todellisuuteen, sinulla on edessä koko hyvä elämä.

Mitä suunnitelmia sinulla on peruskoulun jälkeen? Suorita opinnot niin hyvin kun voit ja hae kouluun, josta on hyötyä sinulle. Mieti nyt vain itseäsi, itsesi kannalta.

Minä olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin kun olin ikäisesi. Myös minua kiusattiin koulussa ja olin tosi yksinäinen. Peruskoulun jälkeen pidin välivuoden ja mietin, mitä haluan ja sain vähän etäisyyttä kaikkeen pahaan.

Sitten kun menin lukioon, sainkin elämäni ensimmäiset koulukaverit, ja yhdestä tuli hyvä, pitkäaikainen ystävä. Sitten lähdin opiskelemaan yliopistoon ja sieltä vaihdon kautta maailmalle. Nyt asun ulkomailla mieheni kanssa. Meillä on täällä työ, perhe, ystävät. Suomessa on mulla yhä suku ja muutama ystävä.

Meni monta vuotta, mutta sain ystäviä, rakkautta. Ei elämäni vieläkään ole täydellistä enkä ole unohtanut lapsuuttani ja hukkaan menneitä vuosia masennuksen kourissa, mutta ne tunteet voi käydä läpi ja ohjata sen energian johonkin hyvään, taiteeseen, hyväntekeväisyyteen.

Olet vielä hyvin nuori, voit tehdä elämälläsi mitä haluat. On ymmärrettävää, että olet surullinen ja sinulla on oikeus ollakin. Toivottavasti sinulla on joki läheinen, jolle puhua, tai päiväkirja tai unia lle, jolle kertoa surut. Älä kuitenkaan anna kiusaajien ja vähättelijöiden päättää elämäsi lopullista suuntaa. Kiusaaminen on heidän vikansa, se kertoo ongelmista heidän sisällään, ei sinun.

Minua kiusattiin paljon yläasteella mutta sinnittelin sen vaan loppuun. Sitten alkaa oikeesti vapaus,voit opiskella missä vain,koska kukaa ei tunne sua,jos meet johonki uuteen paikkaa ja kouluun.

Voit pitää vaikka välivuoden. Paljon voimia sulle,kiusaajilla on omat ongelmansa,hyvin usein ovat sinulle vaan kateelisia jostain asiasta.

Oletkohan lapseni? Tiedän, että 15-vuotiaallani on koulussa vaikeaa. Tiedän, että hän on joutunut eskarista asti aina jonkun hampaisiin. Olemme puuttuneet asioihin niin eskarissa, alakoulussa kuin yläkoulussakin ja kerran vaihtaneet jopa kouluakin. Puuttumisten yhteydessä tilanne on aina hetkeksi parantunut, mutta jäänyt silti jäytämään jollain lailla ja usein johtanut syrjimiseen (porukasta pois sulkemiseen).

Koen järkyttävän isoa tuskaa lapseni puolesta joka kerran kun hän lähtee kouluun. Tiedän että hän kärsii siellä, mutten tiedä mitään mitä voisi enää tehdä! Yritän kannustaa häntä sillä, että todennäköisesti lukiossa helpottaa. Sieltä yleensä pahimmat pölöt karsiutuvat pois.

Yritä jaksaa kultaseni vielä muutama kuukausi! Olet hieno ja arvokas ihminen ja ääliöt, jotka sinua nyt kiusaavat, tulevat muistamaan ja katumaan sitä loppuelämänsä. Uuden ympäristön/koulun myötä tapaat uusia ihmisiä ja voi olla, että juuri sinä tulet olemaan jollekin vielä se paras ja rakas ystävä. Muista, että sinussa ei ole mitään vikaa! 

Jos olosi on kauhean tukala, soita paikkakuntasi nuorisoneuvolaan tai pyydä vanhempiasi soittamaan. Nuorisoneuvolasta saa keskusteluapua, joka voi helpottaa oloasi. Koulua tai kuraattoreita ei tarvita tähän, voit omalla ajallasi yksityisesti ja kenenkään tietämättä hakea apua, jonka avulla saat enemmän toivoa elämääsi.

Kaikkea hyvää ja jaksamista toivoen isolla halauksella äiti (jos en sinun, niin jonkun muun joka on samanlaisessa tilanteessa)

Kiitos ihanista vastauksista :3 Yritän lukioon musiikkilinjalle peruskoulun jälkeen, jos sieltä löytyisi sitten uusia samanhenkisiä kavereita. Tiedän, että vika on kiusaajissa eikä minussa, mutta se on saanut välillä miettimään, onko minussa jokin vialla.