Jos nainen on liian kauan kotona, hänen maailmankuvansa vääristyy.

Mikä tässä on ongelma? Onko kotona olevat äidit sinulle ongelma? Varmaankin "maailmankuva vääristyy" - mutta kuka sinä olet tuomitsemaan ja arvioimaan toisten maailmankuvia. Miten määrittelet maailmankuvan "vääristymisen"? Mikä on mielestäsi oikea, ei-vääristynyt maailmankuva.

Olen tavannut pitkään työelämässä olleita naisia, jotka elävät hekin omassa kuplassaan. Onko se vääristymää vai ei, en osaa sanoa. Henkinen kapea-alaistuminen ei mielestäni katso aikaa tai paikkaa. Moni työssäoleva ei mieti maailmankuviansa, sen "vääristymiä" tai muita muotoja sen ihmeemmin. Ikääntyminen muuttaa ajattelua toki, mutta henkista vireyttä on mahdollista ylläpitää, jos haluaa. Toki tiedän, että kaikkinainen "vire" on vaudikkaampi, kun on työssä, ja sen lisäksi on hoidettava kaupassakäynnit, yms. Yhtä en vain tajua: Suomessa ei hyväksytä erilaista elämän virettä, esim. sitä, että elämässä ei kaipaa suurta vauhtia, tykkää rauhallisesta kotielämästä, on tyytyväinen vähään.

Nämä ei ehkä koskaan halunneetkaan sinne töihin? Tiedän äitejä, jotka ovat olleet vuosia kotona ja ovat kyllä työllistyneet. Tämä toki riippuu alasta ja asuinpaikasta miten helposti se onnistuu. Mutta totta kyllä, tiedän näitä mammoja ja valitettavasti opettajana se ikävästi näkyy niin, että nuoret eivät osaa tehdä omatoimisesti oikein mitään kun äiti passaa ja koulussa ei tartte kuunnella, kun äiti auttaa (tekee puolesta) läksyissä  ja ihmettely on sitten kovaa, kun kokeessa ei oikein enää pärjätäkään. Että kyllä se on niille lapsillekin hyväksi, että äideillä ei ole liikaa aikaa lapsilleen. Sama koskee toki myös isejä, mutta ei ole omalle kohdalle liian paapovaa isää vielä tullut. Kaikki kotiäidit/ työttömät  eivät kuitenkaan syyllisty samaan. Iso osa on kuitenkin ihan fiksuja, jotka auttavat kyllä ja huolehtivat, mutta ymmärtävät mikä ero on auttamisella ja puolesta tekemisellä. Masentuneet ovat sitten erikseen, tämä juttu ei koske heitä.

Voi voi, kyllä kaikkien pitäisi tuhlata elämänsä siihen että on päivät pitkät töissä ja mieluusti tekee vielä ylitöitä VAIKKA rahaa olisi muutenkin, Muttakun niin nyt kuuluu tehdä! Sitten kuuluu valittaa miten arki on niin hektistä eikä ehdi joogaamaan. Onnellinen ei ainakaan saa olla, se on ihan Vääristynyttä.

Mun mies on ollut kotona yli 25 vuotta. Tosin ei hoitamassa lapsia, vaan pyörittää yritystoimintaa pihapiirissä. Enpä ole tajunnut, että maailmankuvansa on kovin pikkuruinen siitä syystä, ettei hänellä ole 8 tunnin työpäivää matkoineen. Taidan laittaa viestiä Lontooseen ja ilmoittaa, että heti pois sieltä markkinointireissulta, sinulla on aivan liian vääristynyt maailmankuva, että voisit saada jotain aikaan.

Tuskinpa tämä on sukupuolisidonnaista. Eiköhän sama arkielämän vääristyminen tapahdu mysö pitkäaikaistyöttömille miehille?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ollut kotona yli 25 vuotta. Tosin ei hoitamassa lapsia, vaan pyörittää yritystoimintaa pihapiirissä. Enpä ole tajunnut, että maailmankuvansa on kovin pikkuruinen siitä syystä, ettei hänellä ole 8 tunnin työpäivää matkoineen. Taidan laittaa viestiä Lontooseen ja ilmoittaa, että heti pois sieltä markkinointireissulta, sinulla on aivan liian vääristynyt maailmankuva, että voisit saada jotain aikaan.

Hih, mielensäpahoittaja ilmestyi.

Niin, tässä aloituksessa olikin kyse siitä että ihminen pyörittää firmaa pihapiirissä. Eiku..?

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa tämä on sukupuolisidonnaista. Eiköhän sama arkielämän vääristyminen tapahdu mysö pitkäaikaistyöttömille miehille?

Tai nuorille, jotka eivät pääse mihinkään opiskelemaan.

Opettajat tuntevat kummastusta, jos äiti auttaa lasta läksyissä ja tämä on sitten isokin ongelma? Miksi opettajat ei ikinä ihmettele niitä perheitä, joissa lapsista ei välitetä lainkaan, kotitehtävät on tekemättä eikä kokeissa menestytä? Isompi ongelma ne ovat kuin nuoret, joista joku aikuinen välittää.

Minusta maailmankuva vääristyy, kun on sen 8 h töissä.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, kyllä kaikkien pitäisi tuhlata elämänsä siihen että on päivät pitkät töissä ja mieluusti tekee vielä ylitöitä VAIKKA rahaa olisi muutenkin, Muttakun niin nyt kuuluu tehdä! Sitten kuuluu valittaa miten arki on niin hektistä eikä ehdi joogaamaan. Onnellinen ei ainakaan saa olla, se on ihan Vääristynyttä.

Ne työssäkäyvät maksavat sinunkin sosiaaliturvasi. VAIKKA sinä luulet että raha tulee taivaasta.

Kun olin töissä, minulla oli tunne, että elän keinotekoista epäelämää toimistossa tietokoneen ääressä istuen.

Kotiäidin homman koin olevan paljon aidompaa ja enemmän kiinni elämässä. Ja alkoi huuimata pieniä asioita srjessa, jotka ovat tärkeitä, mitä ei kiireessä huomaa.

Joskus mietin, että ehkä olisi kaikkein 'aidointa' elää jossain maatilalla omavaraisesti. Mökillä nimittäin on vielä suora kosketus luontoon ja elää lähes dymbioosissa säätilan kanssa.

Vähiten oikeaa elämää on mielessäsi se toimiston loisteputkielämä koneen ääressä istuen.

Mitä ap sinä teet työksesi? Mitä sinä pidät oikeana elämänä?

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa tämä on sukupuolisidonnaista. Eiköhän sama arkielämän vääristyminen tapahdu mysö pitkäaikaistyöttömille miehille?

Työttömät tms. harvemmin taitavat teeskennellä tekevänsä jotain tärkeääkin "työtä" kotona ollessaan?

Jos lapsi ei osaa läksyjä tehdä kotona ilman suurempaa apua, on opettaja jättänyt tekemättä työnsä, eli ei ole koulussa opettanut. Ihme vääristynyt ajatusmaailma sekin, että vanhempien pitää osallistua kouluaineiden opetukseen, se on sitten sitä kotiopetusta ja ihan eri asia.

Mulla esikoinen pärjäsi aina koulussa hyvin, joskus jos tuli oikein kinkkinen juttu läksyissä, niin sanoin että kysypä opettajalta huomenna koulussa. Jotkut pikkujutut toki saatoin neuvoa, silloin harvoin kun niitä tuli, ja toki tarpeen vaatiessa kuulustelin kokeita varten. 

Minä en muista että olisin kouluaikoina koskaan kysynyt vanhemmilta läksyihin apua, eipä käynyt mielessäkään että äiti olisi vieressä kyylännyt kun teen läksyjä.

Mikä se on oikea maailmankuva sinulle? Olipa asenteellisia luuloja. Vai että maataan kotona. Kotona tuskin kukaan haluaa maata. Ehkä kirjoittaa kirjaa. Nuo "kotona makaavien tenavien äidit" eivät itsekään ehdi joogaamaan kanssasi.

Vai on maailmankuva vääriswtynty? Kotona ollessa näkee kirkkaammin, mitä se olisi lapsille, jos ei olisi kotona. Juurikin se 8 tunnin työpäivä työmatkoineen kaikkineen. Luuletko, ettei yläasteikäinen enää tarvitse läsnäoloasi? Sitä hän olisi tarvinnut jo päiväkoti-ikäisenä. Et edes näe, miten se vaikuttaa lapseesi. Katsot vain, mitä lapsesi saa aikaa, mitä suorittaa. Kuinka korkelle pääsee yhteiskunnan tittelikisoissa. Muusta et tiedä, etkä edes ehtisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa tämä on sukupuolisidonnaista. Eiköhän sama arkielämän vääristyminen tapahdu mysö pitkäaikaistyöttömille miehille?

Työttömät tms. harvemmin taitavat teeskennellä tekevänsä jotain tärkeääkin "työtä" kotona ollessaan?

Miksi ihmeessä kotitöiden tekeminen olisi jotain työnteon teeskentelyä? Ja kyllä mun tuntemani työttömät niitä kotitöitä tekevät. Kyse oli siitä, että ainoastaan kotiäidit jotenkin vieraantuisivat normiarjesta. Kyllä se käy kaikille, jotka ovat ulkona työelämästä riittävän kauan.  

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei osaa läksyjä tehdä kotona ilman suurempaa apua, on opettaja jättänyt tekemättä työnsä, eli ei ole koulussa opettanut. Ihme vääristynyt ajatusmaailma sekin, että vanhempien pitää osallistua kouluaineiden opetukseen, se on sitten sitä kotiopetusta ja ihan eri asia.

Mulla esikoinen pärjäsi aina koulussa hyvin, joskus jos tuli oikein kinkkinen juttu läksyissä, niin sanoin että kysypä opettajalta huomenna koulussa. Jotkut pikkujutut toki saatoin neuvoa, silloin harvoin kun niitä tuli, ja toki tarpeen vaatiessa kuulustelin kokeita varten. 

Minä en muista että olisin kouluaikoina koskaan kysynyt vanhemmilta läksyihin apua, eipä käynyt mielessäkään että äiti olisi vieressä kyylännyt kun teen läksyjä.

Eli oppimisessa ei ole ihmisten välillä minkäänlaisia eroja? Kun opettaja opettaa, kaikki lapset oppivat samalla tavalla ja osaavat yhtä paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, kyllä kaikkien pitäisi tuhlata elämänsä siihen että on päivät pitkät töissä ja mieluusti tekee vielä ylitöitä VAIKKA rahaa olisi muutenkin, Muttakun niin nyt kuuluu tehdä! Sitten kuuluu valittaa miten arki on niin hektistä eikä ehdi joogaamaan. Onnellinen ei ainakaan saa olla, se on ihan Vääristynyttä.

Ne työssäkäyvät maksavat sinunkin sosiaaliturvasi. VAIKKA sinä luulet että raha tulee taivaasta.

Kuule minä olen töissä ja ainut tuki minkä saan on lapsilisä. Jps olisi rahaa en todellakaan kävisi töissä, vain siksi että jotakuta harmittaa kun kaikkien ei tarvitse.

Jos ei ole lapsen tai lasten kanssa kotona, ei tule koskaan ymmärtämään, kuinka paljon ja pitkälle lapsi tarvitsee syliäsi, hellyyttäsi, huomiotasi, huolenpitoasi, läsnäoloasi, rakkauttasi. Työssäkäyvän maailmakuva vääristyy omien lasten suhteen (ja tietenkin samalla myös kotonaolevien äitien/isien suhteen). Sitä mitä ei tiedä eikä näe, sitä ei ole.

Kotonaoleva kuitenkin näkee myös työssäkäyvien tilanteen, jo oman puolison ja muiden sekä yhteiskunnan kautta. Pitkää päivää työssäkäyvä ei välttämättä tiedä lainkaan, mitä lapselle kuuluu, vaikka luuleekin tietävänsä. On vain ylpeä siitä, kuinka "itsenäinen ja pärjäävä, vahva" oma lapsi on, vaikka lapsen sisin huutaa syliä ja aikaa. Kasvaessaan ei lapsikaan välttämätttä tiedosta asiaa kuin vasta vanhempana, kun on aikaa pysähtyä miettimään, Tai jos järjestää aikaa olla omien lastensa kanssa kotona ja läsnä, kun lapset ovat lapsia.

Kotiäideissä ja -isissä on älykkäitä ja vähemmän älykkäitä. Voihan olla, että joukossa on joku, joka ei tajua mistään mitään (paitsi joogasta?).

Vierailija kirjoitti:

Mikä se on oikea maailmankuva sinulle? Olipa asenteellisia luuloja. Vai että maataan kotona. Kotona tuskin kukaan haluaa maata. Ehkä kirjoittaa kirjaa. Nuo "kotona makaavien tenavien äidit" eivät itsekään ehdi joogaamaan kanssasi.

Vai on maailmankuva vääriswtynty? Kotona ollessa näkee kirkkaammin, mitä se olisi lapsille, jos ei olisi kotona. Juurikin se 8 tunnin työpäivä työmatkoineen kaikkineen. Luuletko, ettei yläasteikäinen enää tarvitse läsnäoloasi? Sitä hän olisi tarvinnut jo päiväkoti-ikäisenä. Et edes näe, miten se vaikuttaa lapseesi. Katsot vain, mitä lapsesi saa aikaa, mitä suorittaa. Kuinka korkelle pääsee yhteiskunnan tittelikisoissa. Muusta et tiedä, etkä edes ehtisikään.

Malliesimerkki ap:n kuvaamasta vääristymästä... lapset sitä ja lapset tätä... oliko joskus aika, jolloin  lapsen olivat osa elämää, ei sen keskipiste? Mun lapsuudessani työssäkäyvien vanhempien lapsena ja oman lapseni elämässä näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa tämä on sukupuolisidonnaista. Eiköhän sama arkielämän vääristyminen tapahdu mysö pitkäaikaistyöttömille miehille?

Työttömät tms. harvemmin taitavat teeskennellä tekevänsä jotain tärkeääkin "työtä" kotona ollessaan?

Miksi ihmeessä kotitöiden tekeminen olisi jotain työnteon teeskentelyä? Ja kyllä mun tuntemani työttömät niitä kotitöitä tekevät. Kyse oli siitä, että ainoastaan kotiäidit jotenkin vieraantuisivat normiarjesta. Kyllä se käy kaikille, jotka ovat ulkona työelämästä riittävän kauan.  

Jos sinun joku tuttzavasi on mielestäsi vieraantunut normiarjesta eli ei mielestäsi ymmärrä sinua, et voi tehdä siitä mitään päätelmiä muiden puolesta. Et voi myöskään päättää mikä on normiarki.