Miten eroon lapsen riippuvasta kaverista?
Hieman kielteiseltä kalskahtava aihe, myönnän, mutta alkaa olla meille ongelma.
Poikani (9 v.) on reilu ja kiva kaveri kaikkien kanssa ja ystäviä löytyy helposti. Olen kuitenkin ahdistunut eräästä toverista, joka suorastaan roikkuu pojassani. Hän on saanut poikani puhelinnumeron ja soittelee nyt jatkuvasti tälle milloin mistäkin syystä. Koulun jälkeen haluaa, että poikani tulee heille kylään tai hän tulee meille. Jollei poikani halua/on muuta menoa, kaveri kyselee tarkkaan, mitä ja missä ja miksi, kenen kanssa.
Jos tuo poika tulee meille leikkimään, hän ei meinaa millään ilveellä lähteä kotiinsa. Olen kehoittanut nätimmin ja lopulta suoraan painumaan kotiinsa. Järkyttävää, sillä tyyppi pistää m i n u l l e vastaan, kun ehdotan, että olisi jo aika lähteä kotiinkin, kun on ilta. En tod. jaksa muutenkaan mitään koulukavereita kotonani, kun tulen töistä.
Nyt poikani on alkanut kysellä minulta, mitä tuolle kaverille oikein voi enää sanoa, jos ei tahdo olla hänen kanssaan koulun jälkeen. Tuo "kaveri" kun laittaa poikani soittamaan minulle kysyäkseen, voiko mennä leikkimään kaverilleen/saako kaveri tulla meille ja "kamu" kuuntelee vieressä. Olen alkanut sanoa jyrkästi EI KÄY. Kaveri kyselee vieressä, että:"Eikse vois kuitenki..."
En tajua tuollaista vastaan vänkäämistä kaverin vanhemmille, omille nyt tietenkin, muttei vieraille. En ikinä olisi kehdannut valittaa vastaan kaverini äidille!!!
Tuo poika alkaa olla jo ongelma. Mitä teen?
Kommentit (17)
En tunne kaverin perhettä sen enempää, mitä nyt koulun tilaisuuksissa olen nähnyt ohimennen ja tiedän, missä asuvat. Kuulemma pelaa tietokoneella kaiken aikaa. Olen sanonut pojalleni, ettei sinne kannata mennä vain pelailemaan/katsomaan, kun kaveri pelaa.
Mutta miten tästä tyypistä pääsisi nätisti eroon? Poikani on selvästi aika ahdistunut. Koittaa keksiä kivoja (=loukkaamattomia) tekosyitä, millä saisi selitettyä miksei voi nyt olla "kaverin" kanssa koulun jälkeen. Nyt tuo tyyppi on alkanut soitella viikonloppuisinkin puhelimella ja kyselee jatkuvasti samaa.
No entä jos käsket poikasi sanoa, että olette nyt kotona vaikka sopineet, että hän saa olla kavereiden kanssa vaan esim. jonain tiettynä viikonpäivänä tms? Vänkääminen _ehkä_ loppuisi jossain vaiheessa, jos esim. poikasi sanoisi sille että olette sopineet että tästä lähtien hän saa nähdä kavereita vain maanantaisin - leikkisi sit kerran viikossa ja sillä selvä. Vai onko pojalla muita kavereita joita kuitenkin haluaisi nähdä?
Tai sit ihan coolisti puhelin äänettömälle, jos soittelu on jatkuvaa. Ja koulun jälkeen jos pyytää soittamaan sulle, niin poikasi täytyy sanoa ei.
Poika ei vastaa puheluihin ja tekstareihin. Ei tollasta oo pakko sietää.
Vierailija kirjoitti:
No entä jos käsket poikasi sanoa, että olette nyt kotona vaikka sopineet, että hän saa olla kavereiden kanssa vaan esim. jonain tiettynä viikonpäivänä tms? Vänkääminen _ehkä_ loppuisi jossain vaiheessa, jos esim. poikasi sanoisi sille että olette sopineet että tästä lähtien hän saa nähdä kavereita vain maanantaisin - leikkisi sit kerran viikossa ja sillä selvä. Vai onko pojalla muita kavereita joita kuitenkin haluaisi nähdä?
Tai sit ihan coolisti puhelin äänettömälle, jos soittelu on jatkuvaa. Ja koulun jälkeen jos pyytää soittamaan sulle, niin poikasi täytyy sanoa ei.
Tätä minäkin olen ajatellut, mutta koska niitä kavereita on muitakin, joiden kanssa poikani haluaisi olla, niin hieman vaikeaa. Ellei kutsu koko kaverilaumaa kylään maanantaisin... Tai vain sano, että Ahdistelija, juuri –sinun- päiväsi on maanantai. En kyllä haluaisi sitoutua niin tosissaan yhteen ihmiseen ja päivään, tuohan on kuin joku säännöllinen harrastus 8-/
AP ja nro 2 oli ap myös
Etkö voisi soittaa tälle pojan äidille, niin että hänen tehtävänään olisi selostaa pojalle, että tuollainen käytös ei sovi.
Meillä oli tuollaisia kavereita pojilla. Tein kai kkeni saadakseni heidät edes illalla kotiinsa Ei siinä auttanut muu kuin sanoa että nyt on sitten porttikielto meille. Onneksi pidin omieni puolta, näistä pojista toisella meni yläasteella jo kaikki vakavasti alamäkeä. Lopun voitte arvata.
Toiset lapset tuntuisivat vaan viihtyvän enemmän samanikäisten seurassa. Sitten on lapsia jotka haluavat sulkeutua huoneeseensa ja pelata tietokoneella yksin.
Minä enemmän patistaisin ap:n poikaa olemaan muiden seurassa kuin välttelemään ihmiskontakteja. Tuossa iässä on tärkeää olla jatkuvasti kellon ympäri poikaporukassa, muuten jää ulkopuolelle.
Minä ymmärrän itse miten rasittavaa tuo on mutta onneksi omat vanhemmat sinnikkäästi pakottivat minut leikkimään "takiaisen" kanssa.
Hyvässä kuin pahassa on aina kaikkea siltä väliltä.
Kiitos takiaiselle niistä vuosista ja kiitos erityisesti kaikesta mitä opin takiaiselta. Lepää rauhassa kaveri.
Tavallaan se kaveri otti elämästä kaiken irti lyhyen elämänsä aikana. Hän menehtyi 14 vuotiaana syöpään. Toivottavasti toin iloa hänen lyhyeen elämään. Hänen vanhempansa sanoivat että toin paljon iloa "takiaisen" elämään.
Eli minullakin oli tässä elämässä tarkoitus.
kamalaa miten vanhemmat hylkii sosiaalisia ihmisiä ympäriltään ja kaventaa täten oman lapsensa suhteita ulkomaailmaan.
Eikö poika tai sinä voi sanoa kaverille, että voi olla yhdessä esim pari tuntia illassa, mutta sitten pitää lähteä kotiin, koska läksyt tai sauna tms. Ja että haluaa nähdä välillä muitakin kavereita että kyllästyy jos aina vain yhden ja saman kanssa on. Jos ei suoraan sano, niin ei toinen välttämättä tajua, jos itse viihtyy sun pojan seurassa.
No minusta tuo on ihan normaalia käytöstä lapselta. Sinun pitää vaan aikuisena nyt opastaa lapsia, miten toimia.
Meillä onmyös tuollainen kaveri. Aloimme rajoittamaan kyläilyjä todella paljon. Meille ei sovi juuri koskaan kyläilyt puolin eikä toisin. Joskus harvakseltaan sopii ja silloinkin on tarkasti rajattu aika max 2tuntia. Ei ahdistele enää kovin usein.
Kamala ketju. Mää on näitä WT-ongelmia taas, curling...
Mikään ei tuntuisi olevan hyvä. Jos kaveri on niin on liikaa ja jos ei ole kaveria niin nyyh.
Itselläni oli lapsuudessa tällainen autoritäärinen kaveri, joka manipuloi ja eristi muista kavereista. Tunki joskus mm perheen juhannusreissulle jankuttamalla niin kauan, että pääsi mukaan. Olen jälkeenpäin kokenut, että kaveri rajoitti sosiaalista elämääni paljon, jotenkin silloin sitä ei tajunnut eikä osannut rajata. Jos lapsesi sanoo, ettei halua olla tämän kaverin kanssa niin tue kaikin keinoin. Ketjussa on esitetty hyviä tapoja. Tuollaiset kaverit rajoittavat kaveripiiriä ajan kanssa. Voimia taisteluun!
Tässä on hyviä vinkkejä jo tullutkin.
Eli soitat vanhemmille ja sanot että pojastasi tuntuu pahalta kun toinen on liikaa yhteyksissä ja tarrautyu. Samalla voit kertoa kuinka vieras intti sinulle vastaan ja käyttytyi huonosti.
Toinen vaihtoehto on sanoa pojalle itselleen suoraan, että hän käyttäytyy epäkohteliaasati ja sen pitää loppua. Olen itse huomannut, että auttaa kun puhutaan oikeista faktoista - tyyliin: olet viikon sisään soittanut xx kertaa, viestitellyt yy kertaan ja joka kerta ehdotat tapaamista. Se on liian usein.
Sovi takiaisen kanssa, että on sinun poikasi vuoro ehdottaa tapaamista .
Jos annat luvan tulla teille ilmoita että kotiin pitää lähteä klo 17. ja kun aika lähenee niin sanot että vartin päästä lähdet kotiin. Älä sano josko voisit lähteä vaan sano, nyt sinun on aika mennä kotiin. Ole jämäkkä. Jos utelee minne olette menossa tms. niin sanot että se on teidän perheen sisäinen asia. Älä vastaa jos puhelut ärsyttää, pidä puhein äänettömällä. Jos kysyy miksi ette vastannut sano että et huomannut puhelimen olleen äänettömällä.
Mä opetan samanlaiselle tyypille jatkuvasti käytöstapoja, miten käyttäydytään ruokapöydässä, miten käydään vessassa, mihin aikaan soitetaan jne. Saa käydä meillä aika harvoin mutta on alkanut oppia miten meillä käyttäydytään. Se on vähän semmoista koko kylä kasvattaa tämän hepun kanssa. Ihan mukava lapsi mutta kotona kaksi onnetonta kasvattajaa vanhempana.
Luultavasti kaverilla on kotona asiat niin huonosti, että tekee mitä tahansa ettei tarvitsisi mennä kotiin. Huonompi juttu.