Miten saa anopin ymmärtämään
että meidän perheemme ei koskaan, missään olosuhteissa ryhdy hänen omaishoitajakseen?
Kommentit (44)
Kyllä se sitten ymmärtää, kun hetki oikeasti on käsillä. Sitä ennen teidän ei kannata asiaa murehtia.
No kerro juuri noilla sanoilla. Mielellään miehesi suusta. Problem solved.
Sitä ennen kannattaa varmistaa mieheltä, että hän on samaa mieltä eikä muuta näkemystään äitinsä voinnin heiketessä. Monella ei ole sydäntä nähdä omaa äitiään heitteillä jos itsellä olisi resursseja auttaa (edes silloin kun vaimo polkee jalkaa ja huutaa kurkku suorana eitä). Samalla voitte keskustella siitä, miten hoidatte jatkossa sukuloimiset ja muut koska eihän tuosta tilanteesta oikein hymyssä suin molemmat osapuolet poistu. Jos oma äitisi/isäsi on elossa, mieti myös että auttamisenhalusi / auttamatta jättämisen halusi pysyy tasapuolisena. Varmista myös, että sinulla on rahaa ja resursseja tarpeeksi jos onnettomuus tai sairaus vammauttaa sinut tai perheenjäsenesi etkä selviä ilman ulkopuolista apua. Perheeltä sitä tuskin pystyy jatkossa pyytämään.
Joillakin vanhuksilla ei ole ymmärrystä siitä että ajat ovat peruuttamattomasti muuttuneet; jotkut 50-luvun agraariyhteisön mallit eivät ole miltään osin siirrettävissä 2010-luvun kaupunkilaisten nelikymppisten elämään.
Meillä käly tajusi vuosi sitten, että äidin hoito ns. laitoksessa maksaa niin paljon, että he eivät saakaan mitään perintöä. Syttyi kunnon riita samantien siitä, onko heillä oikeus saada ennakkoperintöä vai äidillä oikeus hoitoon.
Kyllä sukulaisita kuuluu pitää huolta ja varsinkin nykyään kun yhteiskunta ei ole enää samassa mallissa kuin joskus 80-luvulla.
Miksi se tuollaista olettaa? Onko poika joskus luvannut jotain?
Mutta älä sinä työnnä nokkaasi asiaaa, annan miehen hoitaa tuollaiset puhumiset äitinsä kanssa.
En ole perinnöistä kiinnostunut ja minut on sitä paitsi testamentissa rajattu sen ulkopuolelle. Ihan sama siis kannaltani, mihin anopin rahat menevät. Jokin kristillisellä arvopohjalla toimiva yksityinen hoitolaitos lienee paras vaihtoehto. Menevät rahat hyvään tarkoitukseen.
Miksi hänen pitäisi saada se ymmärtämään etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sukulaisita kuuluu pitää huolta ja varsinkin nykyään kun yhteiskunta ei ole enää samassa mallissa kuin joskus 80-luvulla.
Kuuluisi pitää huolta. Vaan on meilläkin mielenkiintoinen tilanne edessä, kun ei olla väleissä. Anoppi ei ole pojastaan välittänyt, vähätellyt ja ivannut kylläkin. Miten sellaisesta ihmisestä voi huolehtia ilman korvatulppia.
Miksi anopin tarvitsee se ymmärtää?
Meillä on ihan selvää että appiukosta en ikinä tule pitämään huolta, on ollut jo vuosia niin ilkeä ja inhottava minulle. Itse olen kohtelias hänelle, mutta miehelle olen sanonut että appiukkoa en ala hoitaa ja jos anoppi kuolee ensin, en enää suostu edes kyläilemään siellä.
Anopin voin tarvittaessa ottaa vaikka meille asumaan.
Mutta olen myös sanonut miehelle että saa toki hoitaa isänsä asioita/isäänsä tarpeen mukaan, kyläillä jne, kunhan se ei koske mua tai lapsia (joille appi on myös väliin todella inhottava). Vanhempi on useimmiten aikuiselle lapsellekin rakas ja vaikka mua oikeasti loukkaa se, että mies "antaa" isänsä olla mulle niin törkeä, en koskaan estäisi miestä olemasta tekemisissä vanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se tuollaista olettaa? Onko poika joskus luvannut jotain?
Mutta älä sinä työnnä nokkaasi asiaaa, annan miehen hoitaa tuollaiset puhumiset äitinsä kanssa.
Heidän suvussaan ollut tapana hoitaa vanhukset itse. Siksi olettaa perinteen jatkuvan. Maaseudulla asuessa tämä on helppo järjestää. Kerrostalokolmiossa kaupungissa muistisairaan ja leikki-ikäisen tarpeiden yhteen sovittaminen vanhempien töiden ohella ei toimi.
Kumpi on velvollisuus hoitaa: anoppi vai oma lapsi. Lain mukaan oma lapsi. Lain mukaan toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
No kerro juuri noilla sanoilla. Mielellään miehesi suusta. Problem solved.
Sitä ennen kannattaa varmistaa mieheltä, että hän on samaa mieltä eikä muuta näkemystään äitinsä voinnin heiketessä. Monella ei ole sydäntä nähdä omaa äitiään heitteillä jos itsellä olisi resursseja auttaa (edes silloin kun vaimo polkee jalkaa ja huutaa kurkku suorana eitä). Samalla voitte keskustella siitä, miten hoidatte jatkossa sukuloimiset ja muut koska eihän tuosta tilanteesta oikein hymyssä suin molemmat osapuolet poistu. Jos oma äitisi/isäsi on elossa, mieti myös että auttamisenhalusi / auttamatta jättämisen halusi pysyy tasapuolisena. Varmista myös, että sinulla on rahaa ja resursseja tarpeeksi jos onnettomuus tai sairaus vammauttaa sinut tai perheenjäsenesi etkä selviä ilman ulkopuolista apua. Perheeltä sitä tuskin pystyy jatkossa pyytämään.
Omaishoitajana olo ja avun saaminen on eri asia. Anoppi voi tietty odottaa saavansa apua ja reilua sitä on antaakin omien mahdollisuuksien ja voimien mukaan... omaishoitajana sä et vaan anna tarvittaessa apua, vaan enemmän oot hänen apunsa 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on velvollisuus hoitaa: anoppi vai oma lapsi. Lain mukaan oma lapsi. Lain mukaan toimitaan.
Olen anoppi, enkä oleta saavani hoitoa lapsiltani, vaikka hoidankin heidän lapsilaumaansa viitenä päivänä viikossa ilmaiseksi.
Ehkä laitan sitten laskun, kun alan tarvita hoitoa, niin voin palkata vieraan hoitamaan itseäni:DD
siitäs saatte!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on velvollisuus hoitaa: anoppi vai oma lapsi. Lain mukaan oma lapsi. Lain mukaan toimitaan.
Olen anoppi, enkä oleta saavani hoitoa lapsiltani, vaikka hoidankin heidän lapsilaumaansa viitenä päivänä viikossa ilmaiseksi.
Ehkä laitan sitten laskun, kun alan tarvita hoitoa, niin voin palkata vieraan hoitamaan itseäni:DD
siitäs saatte!!!!
Minun anoppini ei ole koskaan hoitanut kenenkään lapsia, ei edes omaansa, jonka hoidon ulkoisti omalle äidilleen. Eri asteista "hoitoa" ja palvelua hän sen sijaan on tarvinnut viimeiset 20 vuotta, omasta mielestään 'vanhus' hän on ollut 50-vuotiaasta lähtien.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä käly tajusi vuosi sitten, että äidin hoito ns. laitoksessa maksaa niin paljon, että he eivät saakaan mitään perintöä. Syttyi kunnon riita samantien siitä, onko heillä oikeus saada ennakkoperintöä vai äidillä oikeus hoitoon.
Meilläkin veljeni ja käly kävivät kunnon riidan, kun äitini halusi myydä kesämökin, jotta voisi ostaa itselleen palveluita, sitä ennen veljeni perhe oli käyttänyt vuosikausia mökkiä kuin omaansa, maksamatta edes mökin ylläpitokustannuksia.
Ennen mökin myymistä, äitini hankki kahden lääkärin todistuksen terveydentilasta ja oikeuskelpoisyydesta ja nakkasi meidän lasten eteen, siinä meillä muilla lapsilla oli naurussa pitelemistä, kun katsoimme veljeni ja kälyn naamataulua. Sukumme pilaa jopa heidän lapsensa elämän, kälyni huusi kurkkusuorana.
Todennäköisesti ap. huoli on aiheeton, jos anopilla on omaisuutta, sillä hän voi laittaa varallisuuden rahaksi ja ostaa palveluita, eikä se ole halpaa lystiä esim. lämmin ateriapalvelu maksaa lähes 10€/ateria, kunnallinen sairaanhoito tai kylvettäjä 38€/h.
Sehän on kaikki sun miehesi tulevasta perinnöstä pois. Asunto vaatii jatkuvaa huolenpitoa, jos sitä ei kukaan tee, arvo romahtaa.
Jos omaiset eivät auta arkisissa asioissa, vanhus ostaa ne kunnallisena palveluina, jotka maksavat maltaita.
Miksi ihmeessä murehtia asioita ja maalata pahansuopaisuutta jo etukäteen? Saako siitä jotakin mielihyvää ja iloa elämään?
Voihan olla, ettei anoppisi edes tarvitse ketään omaishoitajaksi ja kuolee hyvinvoivana seisovilta jaloiltaan, näin lähtevät monet tästä maailmasta, iästä riippumatta, oli nuori tai vanha.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on kaikki sun miehesi tulevasta perinnöstä pois. Asunto vaatii jatkuvaa huolenpitoa, jos sitä ei kukaan tee, arvo romahtaa.
Jos omaiset eivät auta arkisissa asioissa, vanhus ostaa ne kunnallisena palveluina, jotka maksavat maltaita.
Niin on ja ei haittaa. Kaikki ihmiset eivät ole rahan perään.
Ap
Ö