Miksi sanotaan joka asiaan että meillä ei ole enää varaa... miten vielä 80-luvulla oli varaa?

Yksi tekijä varmaan idänkaupan hiipuminen.

Silloin ne rahat pysyivät suomessa ja niitä käytettiin ko. palveluihin, nykyään rahaa hassataan ulkomaille, vatkataan eliitin taskuihin ja valutetaan ulos suomesta.

Yksi tärkeä selittäjä on huoltosuhde, siis työtätekevien määrän suhde muuhun väestöön. 1980-luvulla suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä, eli veronmaksajia riitti. Vastaavasti vanhuksia oli puolet siitä mitä nykyään, ja 1970-luvun ikäluokat olivat pieniä, eli huollettavia lapsiakaan ei ollut liikaa. Oli paljon elättäjiä ja vähän elätettäviä nykytilanteeseen verrattuna.

Vaatimukset kovenevat. 80-luvulla lapset menivät siinä sivussa, keskoset olivat keskenmenoja, ei kuolleita vauvoja, lemmikit lopetettiin jos oli paha ongelma, vanhukset kuolivat eivätkä kituneet kymmentä vuotta laitoksessa... 

Julkisen sektorin työntekijöiden määrä on kasvanut noin 50 % 1980-luvulta lähtien. On siinä kustannettavaa.

Mä en kanssa ymmärrä. Tuntuu, että ihmiset on niin hirveän itsekeskeisiä ja vaativia, ettei mikään riitä eikä kelpaa. Kaikenlainen kateus ja elintasokilpailu vaan on lisääntynyt. 80-luvulla kyllä riitti ihan normaali eläminen useimmille. Nyt tuntuu, että lapsillekin pitää saada kuu taivaalta ja jos se ei onnistu, ei tehdä lapsia ollenkaan.

Entäpä vielä aikaisemmin. Esimerkiksi 60-luvulla maa  oli rutiköyhä, mutta rakennettiin ja ylläpidettiin sekä tiestöä että rautatieverkkoa. Esimerkiksi tiestö on päällystetty kokonaisuudessaan tuon jälkeen, mutta 90-luvun alussa alkaneen, ja jossain määrin edelleen jatkuvan, laman jälkeen ei ole ollut varaa edes tiestön välttämättömään kunnossapitoon.

Oliko 80-luvulla oikeasti varaa?

Mites kävi sille kaikelle velkarahalle jota ahneesti käytettiin? :DD

Eikö 80-90luvun taitteen lama ole enää muistissa?

Vierailija kirjoitti:

Yksi tärkeä selittäjä on huoltosuhde, siis työtätekevien määrän suhde muuhun väestöön. 1980-luvulla suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä, eli veronmaksajia riitti. Vastaavasti vanhuksia oli puolet siitä mitä nykyään, ja 1970-luvun ikäluokat olivat pieniä, eli huollettavia lapsiakaan ei ollut liikaa. Oli paljon elättäjiä ja vähän elätettäviä nykytilanteeseen verrattuna.

Eihän täällä ole nytkään kaikille työikäisille työpaikkoja, joten huoltosuhde ei paranisi vaikka väestörakenne olisi minkälainen.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä vielä aikaisemmin. Esimerkiksi 60-luvulla maa  oli rutiköyhä, mutta rakennettiin ja ylläpidettiin sekä tiestöä että rautatieverkkoa. Esimerkiksi tiestö on päällystetty kokonaisuudessaan tuon jälkeen, mutta 90-luvun alussa alkaneen, ja jossain määrin edelleen jatkuvan, laman jälkeen ei ole ollut varaa edes tiestön välttämättömään kunnossapitoon.

Silloin 1960-luvulla palkattiin paljon lapiomiehiä tietöihin. Vähemmän palkattiin projektikoordinaattoreita kunnantoimistoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tärkeä selittäjä on huoltosuhde, siis työtätekevien määrän suhde muuhun väestöön. 1980-luvulla suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä, eli veronmaksajia riitti. Vastaavasti vanhuksia oli puolet siitä mitä nykyään, ja 1970-luvun ikäluokat olivat pieniä, eli huollettavia lapsiakaan ei ollut liikaa. Oli paljon elättäjiä ja vähän elätettäviä nykytilanteeseen verrattuna.

Eihän täällä ole nytkään kaikille työikäisille työpaikkoja, joten huoltosuhde ei paranisi vaikka väestörakenne olisi minkälainen.

Ei todellakaan ole töitä kaikille. Yksi syy tähän on se, että 1980-luvulta tähän päivään Suomesta on kadonnut noin 600 000 sellaista työpaikkaa, joissa pärjäsi kun oli oppivelvollisuuden suorittanut, terve ja  työhaluinen. Nyt ne hommat hoituvat koneilla.

Silloin kaikki tuottoisat firmat esim. paperitehtaat pyöri kotimaassa kotimaisella voimalla. Syntymäkaupungissani Varkaudessa paperimiehet (isäni myös) oli kaupungin kermaa korkeine tuloineen. Eri homma joka alalla nykyään kun ahneet ihmiset myy kaiken ulkomaille pienempien kustannusten perässä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tärkeä selittäjä on huoltosuhde, siis työtätekevien määrän suhde muuhun väestöön. 1980-luvulla suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä, eli veronmaksajia riitti. Vastaavasti vanhuksia oli puolet siitä mitä nykyään, ja 1970-luvun ikäluokat olivat pieniä, eli huollettavia lapsiakaan ei ollut liikaa. Oli paljon elättäjiä ja vähän elätettäviä nykytilanteeseen verrattuna.

Vielä dramaattisemmin huoltosuhteeseen vaikuttaa se että sadattuhannet siitä työikäisten joukosta, joiden pitäisi elättää muita, onkin elätettävänä. Tähän taas on kaksi pääsyytä. Vihreillä ympäristölaeilla vähäpäästöinen länsimainen teollisuus ajettiin Kiinaan ja Intiaan, mistä luonto kiittaa savusumuina. Lisäksi sosiaaliturvasta tuli saavutettu etu ja yhteiskunta elättää kaikki jotka eivät saa töitä, tai eivät halua käydä töissä ja vielä hoitaa heidän lapsensakin.

Vierailija kirjoitti:

Oliko 80-luvulla oikeasti varaa?

Mites kävi sille kaikelle velkarahalle jota ahneesti käytettiin? :DD

Eikö 80-90luvun taitteen lama ole enää muistissa?

Hyvä pointti. 80-luvulla oli kuulemma joissain kouluissa ihan työ ja tuska saada kaikki määrärahat käytettyä vuoden aikana, ostettiin ties mitä ylimääräisiä mööpeleitä, ettei jäänyt raha käyttämättä jne. Eli vaikka moni asia oli paremmin kuin nykyisin, oltiin aika sokeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tärkeä selittäjä on huoltosuhde, siis työtätekevien määrän suhde muuhun väestöön. 1980-luvulla suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä, eli veronmaksajia riitti. Vastaavasti vanhuksia oli puolet siitä mitä nykyään, ja 1970-luvun ikäluokat olivat pieniä, eli huollettavia lapsiakaan ei ollut liikaa. Oli paljon elättäjiä ja vähän elätettäviä nykytilanteeseen verrattuna.

Eihän täällä ole nytkään kaikille työikäisille työpaikkoja, joten huoltosuhde ei paranisi vaikka väestörakenne olisi minkälainen.

Ei todellakaan ole töitä kaikille. Yksi syy tähän on se, että 1980-luvulta tähän päivään Suomesta on kadonnut noin 600 000 sellaista työpaikkaa, joissa pärjäsi kun oli oppivelvollisuuden suorittanut, terve ja  työhaluinen. Nyt ne hommat hoituvat koneilla.

Joo, nyt ollaan syvästi huolissaan, jos jokainen ei halua käydä vähintään ammattikorkeakoulua, vaikkei niitä töitä ole kaikille. Mutta paljonko se kaikki turha koulutus maksaa?

80-luvulla myös luotiin hyvä pohja 90-luvun alun hurjalle talouslamalle. Sekä yritykset että yksityiset kansalaiset ottivat paljon lainoja, koska sekä ulkomailta luotonhakeminen, että kotimaassa pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui 80-luvulla. Tästä johtuen syntyi nopeasti velkarahoituksella suuriakin omaisuuksia. Se, että oli varaa, oli siis näennäistä varakkuutta, kupla joka puhkesi varsinkin markan pakkodevalvoinnin jälkeen loppuvuodesta 1991.

Vierailija kirjoitti:

Oliko 80-luvulla oikeasti varaa?

Mites kävi sille kaikelle velkarahalle jota ahneesti käytettiin? :DD

Eikö 80-90luvun taitteen lama ole enää muistissa?

Muisteleppa tarkemmin. Ahon-Viinasen katastrofihallituksen aloittaessa 1991 Suomi oli käytännössä velaton maa.

2 juttua lisäksi:

- 80-luvulla oli Nokian nousukausi.

- Paperia tarvittiin paljon enemmän kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kaikki tuottoisat firmat esim. paperitehtaat pyöri kotimaassa kotimaisella voimalla. Syntymäkaupungissani Varkaudessa paperimiehet (isäni myös) oli kaupungin kermaa korkeine tuloineen. Eri homma joka alalla nykyään kun ahneet ihmiset myy kaiken ulkomaille pienempien kustannusten perässä.

Miksi paperimiehille oli ok olla ahneita mutta ei omistajille? Paperiliitolta tunnetusti ei joustoa löydy mutta etuja kahmittiin keinoja kaihtamatta niin ettei kädet riittäneet.

Valitettavasti 1980-luvun hyvinä vuosina oli varaa rakentaa myös sellainen menoautomaatti, että laman tullessa sen kanssa oltiin pahasti suossa. Silloinkin nousukautta luultiin pysyväksi, mutta NL:n romahdus yhdistyneenä länsimaiden taantumaan teki kamalaa jälkeä yrityskentällä ja varsinkin pankeissa.