Kun ei halua sitoutua mihinkään.

Tunnistaako kukaan muu itsensä tällaisesta? Sitoutuminen pitkäksi aikaa asioihin tuntuu epämiellyttävältä. Pitkä määräaikaisuus työpaikoissa epäilyttää, kun ei halua luvata olla samassa työssä paria vuotta. Vakituisessa työssä taas koko ajan ajattelee että pian saatan lähteä pois, on tavallaan henkisesti toinen jalka oven välissä. On mukavempi asua vuokralla kuin omistusasunnossa, koska vuokra-asunnosta pääsee kuukaudessa eroon ja omistusasunnoista taas ei nykyään tiedä että venyykö myyntiaika pahimmillaan vuoteen. Naimisiinmeno epäilyttää, vaikka takana on pitkä hyvä suhde, jossa rakastaa eikä missään nimessä halua erota, mutta se tuntuu niin isolta sitoumukselta. Lapsia ei haluaisi ehkä saada, koska lapseen pitää sitoutua ainakin 18 vuodeksi. Ylipäätään sitoutuminen siis ajatuksena jo on epämiellyttävä, vaikkei oikein osaa sanoa miksi.. Jotenkin se samaan asiaan lupautuminen on siinä se ahdistava asia. Kuitenkin olen ihmisenä luotettava, parisuhde on pitkä, en ole edes harkinnut pettämistä, takana on vain pitkiä työsuhteita ja pitkiä ystävyyksiä, koti on ollut aina samalla paikkakunnalla. Mistä tämä voisi johtua? Miksi en halua sitoutua, vaikka näköjään kuitenkin sitoudun. Mutta en haluaisi luvata mitään mistään edes kahden kuukauden päähän.
N35