En kestä, taas se alkaa! Voimattomuus, haluttomuus, epämääräinen ahdistus, sotkuisuus... Ei näistä pääse ikinä eroon.

Positiivinen asenne ratkaisee.

Täällä toinen. Juuri nyt on menossa kamalan uuvuttava ja ahdistava kausi.Teen myös osa-aikatyötä ja olen ihan poikki sen jälkeen.Haluan vaan vetää peittoa korviin ja olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Positiivinen asenne ratkaisee.

Just! No sitähän mä en ole yrittänyt, en ikinä! Asenteeni on positiivinen näiden kausien ulkopuolella, niinä hyvinä kausina. Mutta silti näitä huonoja tulee, näiden aikana en onnistu pysymään positiivisena.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen. Juuri nyt on menossa kamalan uuvuttava ja ahdistava kausi.Teen myös osa-aikatyötä ja olen ihan poikki sen jälkeen.Haluan vaan vetää peittoa korviin ja olla kotona.

Näinpä. Mulla oli eilen ja tänään vapaapäivä. Olen ollut vain kotona, kaupasta kävin hakemassa vähän eineksiä koska on niitäkin parempi syödä kuin kynsiään. Helv... kun ei jaksa edes suihkussa käydä.

Ap

Masennuslääkitys voisi tasata tuota oloa. Suosittelisin käymään lääkärillä, mieluiten psykiatrilla.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkitys voisi tasata tuota oloa. Suosittelisin käymään lääkärillä, mieluiten psykiatrilla.

Samaa mietin että täytyy vissiin aloittaa uudelleen masennuslääkkeet.

T Toi 2

Itselläni vähän samanlaista. Minulla on helpottanut, kun olen hyväksynyt asian. Mitä sitten jos joskus tulee tuollaisia kausia? Niin kauan kun seuraukset ovat sen verran harmittomat kuin sotkuinen asunto ym.niin kyllä sitä pärjää. Koen eläväni ihan onnellisena. Mitään lääkkeitä en halua. Huonoinakin kausina pidän huolta itsestäni mutta en ota paineita siitä.

Elän ihan tismalleen samanlaista elämää. Olisin hyvin voinut kirjoittaa tuon tekstin. Teen myös suorittavaa osa-aikatyötä, joka on ihan jees. Opiskelen samalla, mutta suoritan kursseja todella hitaasti. En koe omaa pääainetta tarpeeksi haastavaksi tai mielekkääksi (kieli+kirjallisuus), ja olenkin ajatellut vaihtaa alaa. Tällä hetkellä tosin taistelen alakuloa vastaan, joka toinen päivä olen innoissani ja draivi päällä ja joka toinen päivä haluaisin vain luovuttaa. Masennuskausi on taas tulossa, ja jollen saa pidettyä huomiotani poissa alakulostani, en koskaan valmistu. Opinnot tuntuvat tällä hetkellä raskaalta taakalta, mutta en todellakaan halua pysytellä tässä nykyisessä osa-aikaisessa työssäni lopunikääni. 

Aloitan terapian aina syksyisin, mutta se etenee mielestäni tuskastuttavan hitaasti, enkä koe keskustelemisesta olevan mitään apua. Olen itse pohtinut, voisiko kyseessä olla jokin kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyyppi (esim. syklotymia) tai keskittymishäiriö, mutta psykologini eivät ole halukkaita tutkimaan näitä vaihtoehtoja. 

Näinpä. Mulla oli eilen ja tänään vapaapäivä. Olen ollut vain kotona, kaupasta kävin hakemassa vähän eineksiä koska on niitäkin parempi syödä kuin kynsiään. Helv... kun ei jaksa edes suihkussa käydä.

Ap[/quote]

Joo jaksaa just ja just ihan noi perusjutut mitkä on ihan pakko tehdä.Kamala tiskivuori keittiössä ja roskapussi haisee ja kylppärikin tarvii kipeästi kuurausta. En vaan jaksa. 

Onko sulla ap masennuslääkitystä? T toi2

Kuulostaa ihan minun elämältäni. En valitettavasti osaa auttaa, halusin vain sanoa että et ole yksin. Paljon voimia sinne!

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkitys voisi tasata tuota oloa. Suosittelisin käymään lääkärillä, mieluiten psykiatrilla.

Siinä on sitten se kolikon kääntöpuoli, että pitäisi luopua niistä hyvistäkin hetkistä. Lääkitys kun tosiaan tasoittaa KAIKEN, mitä nyt olen lukenut ja kuullut kokemuksia, niin en mä sitäkään haluaisi saatika uskaltaisi, kun pahimmillaan ne vaikutukset on vielä karmeampia kuin nämä masennuskaudet joista nyt kärsin. Ehkä jos nämä tästä pahentuvat ihan äärimmäisyyksiin niin sitten.

Ap

SAMA. Syön masennuslääkkeitä jo kolmatta vuotta, eli ei ne ainakaan mulla täysin auta, toisinku ylläoleva väitti.

Mutta joo, kuulostat ihan minulta. Ootko ap minkä ikäinen?

Elämä on perkele aaltoilua. Kehonne ja alitajuntanne ovat viisaampia kuin tietoinen minänne.

Nyt on aika hidastaa tahtia ja yksinkertaistaa arkea ja sisäänhengitellä rauhassa. Kyllä se olo siitä sitten taas lähtee laajenemaan, kun sen aika on ja oikea momentum löytyy.

Voi olla myös bipolaarinen eli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Oirekuvaan kuuluu juurikin nuo sinun mainitsemasi mania ja masennuskaudet. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on kuitenkin usein pitkäkestoinen, että en tiedä sitten...

Toki masennuksesi ja väsymyksesi voivat johtua myös monesta muusta asiasta. Esimerkiksi burn out, vitamiinien puute, ruokavalio ja monet muut asiat vaikuttavat mielialaan. Suosittelen ottamaan rohkeasti yhteyttä lääkärin, he osaavat neuvoa miten toimia, vaikka ei olisikaan kyse mistään vakavemmasta. Tsemppiä! :)

Mietin voisiko olla hormonaalista tai liittyä ruokaan ja suoliston kuntoon. Oletko löytänyt mitään ns yhdistävää tekijää, mikä voisi laukaista huonon jakson? Toki on tutkittu että masennus on ihan normaalia. Toiset kärsii siitä enemmän kuin toiset. Itseäkin väsyttää välillä aivan jumalattoman paljon! Saan juuri ja juuri pidettyä perushygieniastani huolta mutta kaikki muu jää kyllä tekemättä. Minulla on pieni lapsi ja poden toisinaan huonoa omatuntoa kun en meinaa jaksaa hymyillä enkä leikkiä.

Hei AP!

Se on elämää se. Minulla on elämästä mennyt jo 20 vuotta siihen.

Välistä tuntuu, että HEI elämähän on ihan kivaa ja tästä tulee jotain... Sitten sairastuu itse somaattisesti joutuu leikkauspöydälle, äiti kuolee, isä kuolee...

Joutuu sairaseläkkeelle. Läsnä aina yksinäisyys, pelkoa ja ahdistus.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni vähän samanlaista. Minulla on helpottanut, kun olen hyväksynyt asian. Mitä sitten jos joskus tulee tuollaisia kausia? Niin kauan kun seuraukset ovat sen verran harmittomat kuin sotkuinen asunto ym.niin kyllä sitä pärjää. Koen eläväni ihan onnellisena. Mitään lääkkeitä en halua. Huonoinakin kausina pidän huolta itsestäni mutta en ota paineita siitä.

Tähän asti minäkin olen juuri noin elänyt, että otan nämä masennukset kun näitä tulee, mutta kauheaa tämä on. Pahimmillaan on toistaiseksi seurannut se että opinnot jämähtivät ja voi olla etten niitä sitten loppuun asti saa tehtyäkään elikkä eipä sitten tutkintoa eikä niitä nykyistä kummempia töitä ole tiedossa, jos en nykyisestä saa kokoaikatyösopimusta niin sitten alkaa tulla taloushuolia. En vielä lukioaikaan kärsinyt tällaisesta mutta n. 20-vuotiaasta alkaen pahenevina jaksoina! Taisi yliopisto olla liian iso pala minulle pureskeltavaksi, mutta nyt on jo myöhäistä yrittää muuallekaan hakeutua, koska ei ole enää taloudellisesti eikä älyllisesti mahdollista ja jaksaminenkin ihan nollissa suurimman osan vuodesta.

Ap

Lisään vielä edelliseen, että masennuslääkkeiden popsimiseen ei kannata kaikissa tilanteissa ryhtyä heti toimimaan. Myös terapia on nimittäin lääkkeiden ohella hyvin auttava ja ajatuksia herättävä. Toki kaikki ovat yksilöllisiä.

Ootko taiteellinen ihminen?

Sulla saattaa olla myös jonkinasteinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se voi oireilla myös niin, että ei tule sellaisia varsinaisia manioita. Ts. ihmisen todellisuudentaju säilyy vaikka välillä menee vähän lujempaa. On olemassa ns. tyypin II kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa saattaa tulla lievänä "hypomania" esim. että välillä tuhlaa rahaa vähän liian vauhdikkaasti, mutta ei siinä määrin että saisi elämänsä sotkettua... Joillakin tuo kaksisuuntainen ilmenee lähinnä vaan masennuksina, joiden välillä saattaa olla ihan normaali.

Toinen vaihtoehto on se, että väsytät itsesi aika ajoin. Ja jos sitä omaa väsymystä ei tunnista niin sitten iskee masennus, että on pakko hiljentää tahtia. Aina sitä omaa ylikuormittumista ei nimittäin tajua ennen kuin on liian myöhäistä.

Sama ongelma ollut, nyt tosin on jo muutaman vuoden (!) ollut helpompaa. Mulla on auttanut se, että olen opetellut olemaan lempeänpi itselleni. Samoin olen opetellut tunnistamaan ne merkit, milloin pahempi kausi on tuloillaan... ja löysään tahtia heti. Aiemmin jotenkin tappelin sitä vastaan ja uuvutin itseni, kun yritin olla reipas ja aikaansaava. Ja siinä kohdassa kun päätän löysätä, en enää ajattele, että "kyllä joku muu ei väsyisi näin helposti", vaan hyväksyn sen, että minä väsyn. Ihan sama vaikka muut jaksaa enemmän, mun on kunnioitettava omia jaksamisen rajojani. Ja sitten huonoinakin kausina yritän tehdä jotain, mutta teen sen lempeästi... ennen haukuin itseäni juuri niin, että "Olenpa surkea, kun en edes suihkuun jaksa mennä". Nyt ajattelen, että "Jaksoinpa kuitenkin pestä kasvot" tai "Jaksoinpa tänään kammata hiukset, huomenna ehkä jaksan ne." Eli olen niin aktiivinen kun sillä hetkellä kykenen. Näin olen siis saanut tasattua näitä jaksoja ja lyhennettyä niiden kestoa, kahteen vuoteen on mahtunut vain yksi kokonainen paha viikko ja muut on jääneet päivään tai kahteen...