Lue keskustelun säännöt.
Miten " riehakkaasti" kommunikoitte oman lapsuudenperheenne jäsenien kanssa?
27.07.2007 |
Havahduin tähän vieraillessamme miehen sukulaisissa. Mieheni sukulaiset ovat seurallisia, puheliaita ja katsovat silmiin, jutustelevat ja höpöttelevät koko ajan keskenään. Minä taas olen muuten seurallinen, mutta perheenjäsenten kanssa (lapsuudenkoti) olen aika ilmeetön, katselemme vain vähän toisiamme silmiin ja puhumme rauhallisesti ja ehkä jonkun mielestä töykeästikin. Itse olen aina ajatellut, että se on luonnollista. Kotoisin olen POhjanmaalta. Nyt huomasin polttavani käämini miehen sukulaisiin, kun en jaksa tietyn ajan jälkeen enää sellaista iloista meininkiä.
Jos joku tajusi, hyvä.
Kommentit (4)
Meillä on taas iloista meininkiä, johon olen tottunut, mutta käsiksi käyminen ei ole kuulunut meidän perheen tapoihin. Ahdistaa halailla kaiken maailman mummoja ja tätejä, tullessa ja mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi sukulaiset kuulostavat minun lapsuuden perheeltäni. Meillä on aina kamalan hauskaa keskenämme. Etenkin veljiemme kanssa syntyy helposti " omaa kivaa" .
Kuulostaa ihan terveisiltä insesti-perheestä... Eikä tod. ole. :)
ASia kuulostaa kovin yksinkertaiselta, mutta ei ole sitä. Minä ahdistun kovasti miehen sukulaisissa ja pidemmät visiitit väsyttävät ja hermostuttavat minua. Ei millään jaksa koko ajan vastata kysymyksiin ja minulle jatkuva silmiin katsominen tuottaa vaikeuksia.
ap
Hieman samanlainen tilanne minulla. Lapsuudenkodissani vastaillaan ja puhutaan lyhyesti murahdellen, eipä kyllä pidemmästi kiinnostakaan.
Anoppi on taas rempseä ja yleensä heitän juttua samaan tahtiin.
Mutta aina ei jaksa. Oli esim. ihanaa viettää miehen kanssa kaksin aikaa miehen vanhempien mökillä, kun ei joku KOKO ajan säksättänyt ja höpöttänyt ja jauhanut paskaa jostakin ihmisestä....