Huudatteko lapsillenne?
Huusin lapselleni, ei ollut eka kerta toki, mutta paha mielihän siitä aina tulee. On vaan tosi rasittava, kyseessä on 6-vuotias jolla paljon uhmaa, muutenkin alkanut "aukomaan päätään" kuin joku pikkumurkku. Valvoin koko viime viikon nuoremman ollessa kipeä ja loppu vaan pinna jatkuvaan epäkiitollisuuteen, valittamiseen Kaikesta, marinaan ja märinään.
Juteltiin jälkeen päin toki syistä miksi käyttäytyy näin ja onko jotain mielen päällä. Ehkä se isoksi kasvaminen jännittää.
Mutta kun aina ei vaan jotenkin jaksa. Yhtään hyvää päivää ei ole kuluneeseen viikkoon mahtunut vaikka mitä tehty yhdessä.
Olenko ainoa?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
En huuda, koska ei ole tarvetta huutaa, lapseni ei koskaan korota ääntään tai muutenkaan valita mistään. Tosin en tiedä huutaisinko jos hekin huutaisivat, luultavasti.
Ei minunkaan lapsi huuda. Valittaa ja kitisee vaan kokoajan teki mitä tahansa. Ap
Huudan. Ja jos se ei tehoa, tukkapöllyä tulee kanssa!
Viimeksi huusin "ruoka on valmista". Huudan vain jos se on kuulemisen kannalta oleellista. Muussa tapauksessa en. Huutaminen ei tee viestistä ymmärrettävää, ja se lisää aggressiota tilanteeseen. Aikuisen tehtävä on näyttää mallia hyvästä käytöksestä ja opettaa rauhoittumista, harkitsemista, keskustelua ja kuuntelua. Tähän kannattaa panostaa, vaikka vaatiikin kärsivällisyyttä. Itseään kiittää viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi tulee teini-ikään eikä ole "huudettavissa kumoon" kuten uhmaikäinen.
Jos lapselle pitää saada joku asia menemään perille, kannattaa puhua asialliseen sävyyn. Pienelläkin lapsella on paljon kykyä ymmärtää. Joskus jopa äänenvoimakkuuden madaltaminen on hyvä veto, koska se pakottaa toisen hiljentymään että kuulee. Tiukkaan sävyyn voi sanoa ja puhua asiaa. Lässyttämään en kannusta. Ymmärrän että pinnan pettäminen on inhimillistä, mutta huutamalla vain pahentaa tilanteita. Menkää toiseen huoneeseen vetämään henkeä jos ei muu auta.
En ole koskaan tälläistä taitoa oppinut. Se kuulostaisi varmaan melko naurettavalta. :D
teillä voi olla huutava-perhe. On lapsi siis oppinut äidiltään😀
Tuttava huutaa ihan sikana. Aina tietää kaiken ja määräilee kaikkia. Tyttö kärsii - on hiljainen. Pojalle voi huutaa kun on tullut äitiinsä.
Kyllä mä joskus ääneni korotan. Yleensä siinä vaiheessa kun alkaa tosi sikamaista touhua alle kouluikäisillä veljeksillä (3 kpl) olla. Onneksi osaavat käyttäytyä ihmisten ilmoilla. Kotona on toisinaan 3. maailmansota käynnissä.
Mutta tehoaa kyllä kun ei tarvi jatkuvasti meuhkata..
Kun lapset olivat pieniä, niin olin ikävä kyllä aika herkkä huutamaan. Nyt teini-ikäisiä enkä ole huutanut varmaan pariin vuoteen enää. Minä olen kasvanut ihmisenä näiden lasteni kanssa?
Huudan tai puhun kovaäänisesti päivittäin. En koe sitä ongelmaksi ja perheessämme muutkin huutavat ja puhumme paljon kaikesta:)
En huuda, koska ei ole tarvetta huutaa, lapseni ei koskaan korota ääntään tai muutenkaan valita mistään. Tosin en tiedä huutaisinko jos hekin huutaisivat, luultavasti.