Ystävä menossa naimisiin - mielestäni huono idea

Anna ihmisten tehdä omat virheensä, niistä he oppivat. Neuvova ystävä ei välttämättä avaa silmiä. Aviero ei ole mikään maailmanloppu.

Normaali parisuhde?. Jokaiselle tilanne on erilainen ja meillä oli miehen kanssa seuraavanlainen; tutustuminen toukokuussa, yhteenmuutto marraskuussa ja kihlat joulun jälkeen. Naimisiin seuraavana syksynä ja naimisissa oltu pian 10 vuotta.

Ei olla oltu noin nopeita mutta lähipiirissä kyllä löytyy nopeasti naimisiin menijöitä.

Komppaan kakkosta; avioero ei ole maailmanloppu.

Itselläni on tuttavapariskunta, joka meni yhteen todella nopeasti. Yhteinen asunto ostettiin parin kuukauden jälkeen jne ja ovat olleet onnellisesti yhdessä kohta kymmen vuotta. Ei ole vain yhtä tapaa rakentaa parisuhdetta.

Juu ei kuulu sulle, sorry nyt vaan. Itse sen on virheensä tehtävä. Sinä pidät suusi kiinni, iloitset hänen onnestaan, ja sitten jos kaikki romahtaa, oot tukena (etkä silloinkaan viisasele että kyllä tän tiesin...). Ja sitten, jos kaikki onnistuukin oikein hyvin, sulla on vielä ystävä joka luottaa sinuun. Nyt jos meet viisastelemaan ja oletkin väärässä, niin luottamus on mennyttä. Ja ystävyys.

En uskaltaisikaan enää yrittää puuttua asiaan. Olisin tehnyt sen ehkä aiemmassa vaiheessa, jos olisin tajunnut miten nopeasti asia etenee. Enkä ole tässä ilkeällä mielellä mukana! Vaan haluan että hyvä ystäväni ajattelisi asiat loppuun saakka. Ei tunnu hyvältä kun tuleva morsian ihmettelee että riidelläänkö parisuhteessa oikeasti tällä tavalla, tai hämmästelee että sulhasellahan on mielenterveysongelmia. Vaikka miten yrittäisin ajatella positiivisesti, niin en pysty! On niin selvää että häät ja sitoutuminen ovat tässä pääroolissa, ei juuri tämä mies.

ap

Noin joka toinen liitto päättyy eroon joka tapauksessa. Ihan sama vaikka alla olisi parisuhdetta 10 vuotta.

Kunhan nyt avioehdon tekevät, jos taloudellinen tilanne hyvin erilainen, niin ei se erokaan niin kova pala ole.

Tosi yleistä tuo salama eteneminen siinä kolmissakymmenissä. Kai se on se biologinen kello, joka tikittää?

Kuulehan aloittaja, anna ystäväsi tehdä omat virheensä. Ei ole sinun asiasi puuttua hänen elämään ja neuvoa miten kannattaa tehdä. Olet tietenkin hänen tukenaan ja kerrot oman mielipiteesi JOS hän sitä kaipaa ja kysyy. Mieti asiaa siitä näkökulmasta, että mitä sinä ajattelisit, jos sinun ystäväsi alkaisi arvostella valintojasi? Että joku mitä sinä teet ei ole oikein. Minua ainakin sellainen ärsyttää. Ei ole muiden ihmisten asia kertoa miten toisen kannattaa elää. Sinä voit miettiä ystäväsi kanssa yhdessä hänen valintaansa hänen toiveestaan. Se, että sinä menet tyrkyttämään mielipiteitäsi ja neuvojasi toiselle, saa yleensä hänet vain ottamaan sinuun etäisyyttä. Ymmärrän kyllä, että olet huolissasi. Nyt sinä et kuitenkaan voi mitään muuta kuin olla hänen tukenaan tulevia häitä varten ja niiden jälkeen. Jos ja kun hän kertoo parisuhdehuolistaan voit silloin kertoa, että sinusta heidän suhteessaan on huolestuttavia piirteitä. En kuitenkaan alkaisi neuvomaan miten kannattaa edetä. Se ratkaisu  täytyy olla ystäväsi omissa käsissä. Ihmiset kun ei tykkää, että heille tyrkytetään neuvoja, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Kuulehan aloittaja, anna ystäväsi tehdä omat virheensä. Ei ole sinun asiasi puuttua hänen elämään ja neuvoa miten kannattaa tehdä. Olet tietenkin hänen tukenaan ja kerrot oman mielipiteesi JOS hän sitä kaipaa ja kysyy. Mieti asiaa siitä näkökulmasta, että mitä sinä ajattelisit, jos sinun ystäväsi alkaisi arvostella valintojasi? Että joku mitä sinä teet ei ole oikein. Minua ainakin sellainen ärsyttää. Ei ole muiden ihmisten asia kertoa miten toisen kannattaa elää. Sinä voit miettiä ystäväsi kanssa yhdessä hänen valintaansa hänen toiveestaan. Se, että sinä menet tyrkyttämään mielipiteitäsi ja neuvojasi toiselle, saa yleensä hänet vain ottamaan sinuun etäisyyttä. Ymmärrän kyllä, että olet huolissasi. Nyt sinä et kuitenkaan voi mitään muuta kuin olla hänen tukenaan tulevia häitä varten ja niiden jälkeen. Jos ja kun hän kertoo parisuhdehuolistaan voit silloin kertoa, että sinusta heidän suhteessaan on huolestuttavia piirteitä. En kuitenkaan alkaisi neuvomaan miten kannattaa edetä. Se ratkaisu  täytyy olla ystäväsi omissa käsissä. Ihmiset kun ei tykkää, että heille tyrkytetään neuvoja, eikö?

Kuvaamallasi tavalla on varmaan toimittava. Ja enhän minä ole selvänäkijä, voi heidän suhteensa tietenkin onnistuakin. Mutta olen seurannut tätä ystävää vuosia, ja nähnyt miten hänelle on kehittynyt pienoinen pakkomielle naimisiin pääsemisestä. Näen nämä häät vain kaiken tuon jatkumona. En voi puuttua asiaan, mutta olen silti huolestunut...

ap

Minun ystävällä homma meni samalla tavalla. Löysi lähes kolmekymppisenä ensimmäisen miesystävän, ja heti alussa puhui lapsen tekemisestä, ja naimisiinmenosta. Onneksi he vain sitten muuttivat yhteen, eikä mies (poikanen vasta) suostunut lapseen eikä naimisiin. Ihmettelin miten ystäväni jaksoi syöttää ja juottaa kotonaan makaavaa työtöntä, kuunnella kuinka pääsykokeisiin ei viitsitä lukea eikä mitään muutakaan tehdä elämän eteen. Luojan kiitos mies löysi toisen naisen ja jätti ystäväni.

Sen jälkeen tosin homma on mennyt todella surulliseksi. Kuka tahansa mies todellakin kelpaa. Naimisiin on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Abortissakin on kipaistu kun "suhde" loppuikin, eli ei oikeastaan edes alkanut. Olen joutunut irtisanomaan välimme, koska terve järki ei perille mene, enkä pysty katsomaan tuollaista elämänsä tuohoamista vierestä.

Tästä nyt ei sinänsä taida olla mitään apua ap:lle. Paitsi että muillakin on tällaista. Kyllä vain itse puhuisin ystävälle järkeä, jos hän vain kuuntelee. On todella vastuutonta ja itsekästä esim. tehdä lapsi ihan vain siksi että on kateellinen kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulehan aloittaja, anna ystäväsi tehdä omat virheensä. Ei ole sinun asiasi puuttua hänen elämään ja neuvoa miten kannattaa tehdä. Olet tietenkin hänen tukenaan ja kerrot oman mielipiteesi JOS hän sitä kaipaa ja kysyy. Mieti asiaa siitä näkökulmasta, että mitä sinä ajattelisit, jos sinun ystäväsi alkaisi arvostella valintojasi? Että joku mitä sinä teet ei ole oikein. Minua ainakin sellainen ärsyttää. Ei ole muiden ihmisten asia kertoa miten toisen kannattaa elää. Sinä voit miettiä ystäväsi kanssa yhdessä hänen valintaansa hänen toiveestaan. Se, että sinä menet tyrkyttämään mielipiteitäsi ja neuvojasi toiselle, saa yleensä hänet vain ottamaan sinuun etäisyyttä. Ymmärrän kyllä, että olet huolissasi. Nyt sinä et kuitenkaan voi mitään muuta kuin olla hänen tukenaan tulevia häitä varten ja niiden jälkeen. Jos ja kun hän kertoo parisuhdehuolistaan voit silloin kertoa, että sinusta heidän suhteessaan on huolestuttavia piirteitä. En kuitenkaan alkaisi neuvomaan miten kannattaa edetä. Se ratkaisu  täytyy olla ystäväsi omissa käsissä. Ihmiset kun ei tykkää, että heille tyrkytetään neuvoja, eikö?

Kuvaamallasi tavalla on varmaan toimittava. Ja enhän minä ole selvänäkijä, voi heidän suhteensa tietenkin onnistuakin. Mutta olen seurannut tätä ystävää vuosia, ja nähnyt miten hänelle on kehittynyt pienoinen pakkomielle naimisiin pääsemisestä. Näen nämä häät vain kaiken tuon jatkumona. En voi puuttua asiaan, mutta olen silti huolestunut...

ap

Jos ystävälläsi todella on pakkomielteisiä ajatuksia naimisiinmenosta - ja sitoutumisesta + huono itsetunto, niin siihen auttaa vain terapia ja terapiaan ei voi ketään pakottaa.  Eli vaikka olisit varoittanut, niin ystäväsi olisi sen mielessään kääntänyt kateudeksi hänen tilannettaan kohtaan.

Mitä mielenterveysongelmiin tulee, lääkityksen ollessa kohdillaan potilas voi elää suhteellisen normaalia elämää esimerkiksi skitsofreniassa tai kaksisuuntaisessa.

Minun hyvä ystäväni meni muutama vuosi sitten naimisiin, ja tiesin alusta saakka että kyseisestä vaimoehdokkaasta ei seuraa hyvää, olihan pannut puolen kaveripiirini kanssa. Mieli teki sanoa, että mieti nyt vielä sitä naimisiinmenoa, mutta olin hiljaa. Naimisissa olivat peräti viisi kuukautta, ennen kuin ero tuli. Olen vähän sitä mieltä silti, että ei ole toisten asia puuttua. Toisaalta voihan sitä vähän yrittää varovaisesti puhua asiasta, että olet huolissasi hänestä ystävänä ja et halua hänelle pettymyksiä. Toinen voi siitä tosin vetää herneen nokkaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulehan aloittaja, anna ystäväsi tehdä omat virheensä. Ei ole sinun asiasi puuttua hänen elämään ja neuvoa miten kannattaa tehdä. Olet tietenkin hänen tukenaan ja kerrot oman mielipiteesi JOS hän sitä kaipaa ja kysyy. Mieti asiaa siitä näkökulmasta, että mitä sinä ajattelisit, jos sinun ystäväsi alkaisi arvostella valintojasi? Että joku mitä sinä teet ei ole oikein. Minua ainakin sellainen ärsyttää. Ei ole muiden ihmisten asia kertoa miten toisen kannattaa elää. Sinä voit miettiä ystäväsi kanssa yhdessä hänen valintaansa hänen toiveestaan. Se, että sinä menet tyrkyttämään mielipiteitäsi ja neuvojasi toiselle, saa yleensä hänet vain ottamaan sinuun etäisyyttä. Ymmärrän kyllä, että olet huolissasi. Nyt sinä et kuitenkaan voi mitään muuta kuin olla hänen tukenaan tulevia häitä varten ja niiden jälkeen. Jos ja kun hän kertoo parisuhdehuolistaan voit silloin kertoa, että sinusta heidän suhteessaan on huolestuttavia piirteitä. En kuitenkaan alkaisi neuvomaan miten kannattaa edetä. Se ratkaisu  täytyy olla ystäväsi omissa käsissä. Ihmiset kun ei tykkää, että heille tyrkytetään neuvoja, eikö?

Kuvaamallasi tavalla on varmaan toimittava. Ja enhän minä ole selvänäkijä, voi heidän suhteensa tietenkin onnistuakin. Mutta olen seurannut tätä ystävää vuosia, ja nähnyt miten hänelle on kehittynyt pienoinen pakkomielle naimisiin pääsemisestä. Näen nämä häät vain kaiken tuon jatkumona. En voi puuttua asiaan, mutta olen silti huolestunut...

ap

Jos ystävälläsi todella on pakkomielteisiä ajatuksia naimisiinmenosta - ja sitoutumisesta + huono itsetunto, niin siihen auttaa vain terapia ja terapiaan ei voi ketään pakottaa.  Eli vaikka olisit varoittanut, niin ystäväsi olisi sen mielessään kääntänyt kateudeksi hänen tilannettaan kohtaan.

Mitä mielenterveysongelmiin tulee, lääkityksen ollessa kohdillaan potilas voi elää suhteellisen normaalia elämää esimerkiksi skitsofreniassa tai kaksisuuntaisessa.

En tarkoittanut mollata mielenterveysongelmaisia! Tarkoitin vain, että on huono merkki sekin että ystäväni vasta kuulee näistäkin asioista vaikka hääpäivä on jo lyöty lukkoon.

ap

Kyllähän tuo vähän erikoiselta vaikuttaa, jos tuollainen vauhti on päällä. Yhdessä pitäisi aina asua ennen suurempaa sitoutumista. Ihmisestä paljastuu sillä tavalla niin paljon.

Et silti voi oikein tehdä asialle mitään, tai ystävyytenne on lievästi sanottuna vaakalaudalla. Kuten joku sanoi, ei avioero ole maailmanloppu.

Ehkä ystävälläsi on vain elämänhallinta viturallaan ja tämä on merkki siitä. Irrottaudu sinä ystävästäsi ja anna hänen elää pilalla olevaa elämäänsä.

Huolesi vaikuttaa aidolta mutta älä turhaan mieti onko toinen onnellinen vai ei, sehän on hänen elämäänsä. Kyllä onnettomistakin tilanteista oppii ja jos ei opi niin se on oma valinta.

Voit yrittää auttaa ystävääsi kertomalla mielipiteesi ja ulkopuolisen mielipiteen asiasta. Mutta varaudu siihen, että hyvin todennäköisesti saat haukut ja solvaukset niskaasi.

Toinen vaihtoehto on se, että pelkäät pahinta, toivot parasta ja olet ystäväsi tukena koko ajan. Tosiaan, hänen pitää ehkä itse oppia virheensä ja käydä tämä oppikoulu läpi. Ja tulevaisuudessa "minä tiesin, että näin tulee käymään" ei sitten ole sitä tukemista.

Jos päätät kertoa huolistasi ystävällesi, niin ole myös valmis perääntymään. Kaikki sodat ei ole kaikkia varten.

Tiedän pariskunnan, jotka menivät naimisiin kahden viikon päästä ensimmäisestä tapaamisesta. Ja vauva syntyi 9kk myöhemmin. Ovat olleet yhdessä jo melkein 40v.

Mieheni isovanhemmat ovat myös olleet yhdessä jo yli 50v. Eivät hekään kauaa olleet yhdessä kun saivat jo lapsen ja menivät naimisiin.

Taidat olla kateellinen kaverille kun hän pääsee naimisiin, mutta itse virut vielä kihlauksen löysässä hirressä etkä voi huoletta lihottaa itseäsi.

Eihän tuossa avioliitossa suuria onnistumisen mahdollisuuksia ole. Toisaalta, tämä voi olla ystäväsi paras mahdollisuus parisuhteeseen. Jos molemmat jaksavat yrittää ja tehdä töitä, ehkä suhde voi toimia. Valitettavasti kuulostaa siltä, että ystävällesi on vaaleanpunaiset lasit silmillä.

Ottamatta kantaa ap:n huolestuneisuuteen, tuli mieleen sellainenkin "skenaario", jos kyseessä olisi ns. täydellinen mies. Ja täydellinen "match". 

Herättäisiköhän sellainen ap:ssa mietintöjä. Ihan vain sen takia, että aika usein juuri ne parit jotka eroaa, niin niistä sanotaan, että "ei olisi ikinä uskonut että he eroavat, hehän olivat niin onnellisia yhdessä".