Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä menossa naimisiin - mielestäni huono idea
08.01.2017 |
Rakas ystäväni on kokenut jo vuosien ajan ahdistusta siitä, että hän on vastentahtoisesti ollut kaveriporukan ikisinkku. Emme me muutkaan tosin naimisissa ole, mutta kaikki ovat pitkissä parisuhteissa, osa kihloissa. Itse olen aina sanonut, että ystävääni vaivaa vain huono itsetunto ja sen kautta liiallinen itseensä keskittyminen. Terve itsetunto on vetoavaa, ja myös muihin ihmisiin on hyvä osata kiinnittää huomiota. Aina ei voi keskittyä vain itseensä ja (kuviteltuihin) vikoihinsa.
Sitten tuli pelastus taivaasta: Tinder. Löytyi vuoden 2016 aikana lähes 30 vuoden iässä se ensimmäinen miesystävä, melko reilusti nuorempi mies. Mies, joka vaikutti alkuun hyvältä tyypiltä. Kihlaus tapahtui pikavauhdilla ja häät ovat muutaman kuukauden päästä. Kirkko on varattu, mekko ostettu ja kaikki valmiina.
Paitsi että. Normaalissa parisuhteessa rytmi on se, että ensin rakastutaan ja siitä ehkä 1-2 vuoden päästä ensihuuma kaikkoaa ja rakastuminen vaihtuu rakastamiseksi, mikäli toisesta on paljastunut sellainen ihminen jonka kanssa todella haluaa olla. Ystäväni ei ole todellakaan antanut tälle prosessille tarpeeksi aikaa. Nyt, vähän ennen häitä, ovat alkaneet kokea ensimmäisiä riitojaan. Yhdessä eivät ole vielä asuneetkaan. On selvinnyt, että miehellä on mielialalääkityksiä päällä jne. Siitä huolimatta päämäärä on selkeä: häät ja naimisiin meno ovat tärkeintä kaikessa. Ihan kuin ystäväni ei ajattelisi yhtään mitään muuta, asiasta on tullut pakkomielle.
Tilanne on minun silmiini kauhea. Pariskunta ei ole edes asunut yhdessä, eivät tunne toistensa ns. todellista minää vielä ollenkaan! En tiedä mitä tekisin tai sanoisin. Vai onko tämä vain toinen tapa edetä, ja kaikki voi päätyä parhain päinkin. Itse olen niin harkitsevainen ihminen että tällainen kauhistuttaa aidosti. Olisinpa osannut jo aiemmin keskustella ystävän kanssa siitä, että onko ajoitus nyt oikeasti loppuun saakka harkittu. Mutta niin nopeasti tuli tämä vaihe, jossa kaikki valmistelut häitä varten jo tehty, etten ole päässyt tarpeeksi nopeasti kärryille.
Odotan saavani lähinnä sellaisia vastauksia, että kuka minä olen puuttumaan muiden ihmisten elämään ja miksi kuvittelen tietäväni parhaiten. Ymmärrän tämänkin näkökulman, mutta uskon tuntevani ystäväni, ja uskon myös näkeväni aika selvästi mitä hänen parisuhteessaan on tapahtumassa. Siksi uskallan sanoa jokseenkin itsevarmasti, että hän on tekemässä virheen. Vai onko?
Kommentit (25)
Avioero ei ole iso juttu nykyään. Kuten jo useaan kertaan sanottu, niin ihmiste pitää tehdä mat virheensä. Eikö sitä voi ulkopuolinen tietää että miten nuo parisuhde kahden ihmisen välillä toimii. Toiset pariskunnat riitelevät tulisesti mutta vastapainona saattavat leppyä nopeasti ja rakastaa vahvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni tuli raskaaksi 23 vuotiaana. Päätti tehdä abortin, kun mikään ei ollut pysyvää, satunnainen poikaystävä, yliopisto juuri alkanut, halusi mennä ulkomaille vaihtoon. Ja teki kaiken sen.
On kaikki nämä vuodet ollut yksin ja nyt on käynyt ostamassa spermaa. Itselle 40 v lahjaksi.
Aina kaikki ei käy miten suunnittelee
Vaihdapa ap näkökulmaa. Sanot, että ystäväsi ja hänen miesystävänsä eivät ole asuneet edes vielä yhdessä. Kysypä vaikka vanhemmiltasi, kauanko seurustelivat ennen kihlautumista ja häitä. Ja kauanko asuivat yhdessä ennen avioitumista? Ei se ole mikään sääntö, että ensin pitää asua yhdessä tietty aika. Olen luultavasti vanhempiesi ikäpolvea, ehkä vähän vanhempikin, ja minun nuoruudessani ei todellakaan asuttu yhdessä, pois lukien ne muutamat susiparit, joita joka kylästä löytyy. Seurustelukin oli aika lailla vähän kahdenkeskistä. Eli ei sitä mainitsemaasi todellista minää ehditty oppia tuntemaan. Ja naimisiinkin mentiin varsin nopeasti, sillä silloin moraali oli vielä tiukka eikä esiaviollisia suhteita katsottu hyvällä. No joo, kyllähän niitä pulskia ja hyvävoimaisia seitsenkuisia keskosia on aina syntynyt! Ja onhan niitä lapsia syntynyt ilman papin aamentakin, mm. allekirjoittanut.
Aivan paskapuhetta että ystävien pitää tehdä omat virheensä muiden ollessa hiljaa. Mun mielestä oikea ystävä on sellainen joka kertoo että nyt olen huolissani, olethan ihan varma? Mulla olisi asiat paljon huonommin nyt jos pari sydänystävää ei olis kertoneet mielipidettään mustasukkaisesta hullusta jonka kanssa olin muuttamassa keskelle metsää. Eikä toinen heistä besserwisseröinyt lainkaan kun talutti mua päivystykseen saatuani ekan kerran kunnolla turpaan mieheltä.
Alue: Aihe vapaa
Ei ehkä kannata kovin pontevasti estää avioliittoa, mutta yritä saada kaverisi sentään tekemään avioehto (oletan että on varakkaampi) ja tekemään suuremmat hankinnat (esim. uusi asunto ja auto) vain omaan nimiinsä, jos mahdollista. Jos eron hetki koittaa piankin, ei sitten jää ihan tyhjän päälle. Yritä ujuttaa nämä avioehtoajatukset ihan vaivihkaa keskusteluun, saarnaaminen ei varmasti auta.
Oletko kysynyt, miksi avioitumisella on niin kiire? Miksi mies suostuu pika-avioliittoon? Onko hän uskonnollinen, liian heikko vastustamaan vai rahanahne? Onnistuisitko vaihtamaan sanasen sulhasen kanssa ihan kahdestaan?