Muistatko miltä tuntuu astua päältä kuorettuneeseen lämpimään lehmän paskaan
Kommentit (8)
70 luvulla joskus maalla astuin, tosin tennarit jalassa, ja aattelin että voihan paska.
Muistan myös, millaista oli kaatua tuollaiseen liukumiinaan niin että koko selkä oli täynnä ko. ainetta.
Aika tavallista tuo oli, kun käytiin mummulassa landella. Heino vihreän sävy on tuollaisessa tuoreessa lehmänpaskassa ja kivastui turskahti varpaiden välistä. Hieman ruohoon pyyhittiin ja mentiin taas!
Vierailija kirjoitti:
Aika tavallista tuo oli, kun käytiin mummulassa landella. Heino vihreän sävy on tuollaisessa tuoreessa lehmänpaskassa ja kivastui turskahti varpaiden välistä. Hieman ruohoon pyyhittiin ja mentiin taas!
Ai jaa. Enemmän ja vähemmän ruskeena mä sen muistan. Aikaahan siitä tosin on jo niin paljon että voin olla väärässäkin. Vasikkaa oli ikävä halailla (pääpuolesta) kun meinas tallata koko ajan varpaille. Jokusen kerran onnistuikin ja kumisaapas ei paljon siinä suojannut.
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös, millaista oli kaatua tuollaiseen liukumiinaan niin että koko selkä oli täynnä ko. ainetta.
Erityisen mukavaa oli kun tuollainen liuku päättyi navetan seinustalla rehottavaan komeaan nokkospuskaan, helleasussa totta kai.
Just tänään pyllähdin istualleen tuoreeseen lehmänpaskaan. No, paskaahan perseessä on muutenkin.
Olin 10v. ja päässyt ystäväni mummolaan viikoksi. Maalla oli tietysti lehmiä ja navetta johon lehmät iltalypsylle saapuivat. Innokkaana pyörin navetassa, olihan siellä ihanat vasikat karsinassaan , vasikoille sai antaa lypsytuoretta maitoa ämpäristä. Ja jos oikein hyvä tuuri kävi imivät vielä karheilla kielillään sormia.
Kovan kinuamisen jälkeen olin saanut vitivalkoiset tennarit. Enkös vain astunut niillä lantauraan. Se oli täynnä vetelää lillua. Ja se tuotos litisi varpaissa, kengännauhojen rei'issä, sukissa . Yritimme niitä pihalla pestä , ei koskaan lähtenyt. Jalka kuitenkin puhdistui. Ja city-tyttö osasi jatkossa varoa ja laittaa kumpparit navettaan.
Sillä reissulla ei ollut kuin varvastossut ja ne tennarit.
Aah...