Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät tajua, että on kiltimpää sanoa "ei", kuin...
05.01.2017 |
...tehdä oharit?!? Eräs läheinen nimittäin tekee tätä: ei sano suoraan ei, vaan lupaa tulla avuksi. Ja sitten kun lasket oikeasti tän lupauksen varaan, hänelle tulee joku (tekaistu) este josta hän ilmoittaa siinä vaiheessa, kun minkään suunnitelma b:n toteuttaminen on myöhäistä (esimerkiksi avun pyytäminen joltain toiselta). Ja mainittakoon nyt että hyväksyn vastaukseksi myös sen ei:n. Mulle ei edes tarvi antaa mitään syytä, riittää kun sanoo että ei sovi. Tää ihminen on myös sellainen, että auttaa usein pyydettäessä. Ei vaan kerta kaikkiaan osaa sanoa sitä eitä, vaan saadaan tietää, että ei olisi sopinut kun on jo liian myöhäistä. Älyttömin oli tää viimeisin kerta, jolloin tietoisena tilanteestamme tarjosi itse apuaan ja teki kuitenkin viime tipassa oharit. Oltiin miehen kanssa pahemmassa pulassa kuin alunperin, kun laskettiin tän ihmisen avun varaan ja suunniteltiin asiat sen mukaan.
Joten: itseänne "kilttinä" pitävät ihmiset, jotka ette ole tarpeeksi kilttejä ollaksenne rehellisiä OPETELKAA SANOMAAN REHELLISESTI ETTEI SOVI. Älkääkä missään nimessä luvatko mitään tai tarjotko apuanne, jos ette tarkoita sitä, mitä sanotte.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Voisitko seuraavan kerran hänen luvatessaan apua kysyä häneltä, että tarkoittaako hän todella, mitä sanoo?
Jos hänelle sanoisi ystävällisesti mutta painokkaasti, että jos tämä asia nyt sovitaan näin, niin laskette sen varaan, ja teille tulee ongelmia, jos sopimuksessa ei pysytä. Ja että teille voi todellakin sanoa "ei", se on täysin ok, ette tykkää siitä yhtään huonoa ja arvostatte suoran ein sanomista.
Kerrotteko hänelle, millaisia ongelmia teille syntyy/syntyi, jos/kun hän rikkoo/rikkoi lupauksensa? Uskallatteko ottaa asian puheeksi vai vaietaanko se kuoliaaksi hienotunteisesti, koska haluatte pitää välit myöhempää avunsaantia ajatellen?
Jos pelkäätte välien menemistä, niin miettikää, kumpi on pienempi paha: se, että saatte silloin tällöin apua ja silloin tällöin teidät petetään ja jätetään pulaan vai se, ettette saa apua häneltä enää koskaan, mutta ette joudu pettymäänkään.
Luulen, ettei teidän ongelmanne hänen lupausten rikkomisen vuoksi koskaan ole konkretisoituneet hänelle. Ne pitää rautalangasta vääntää. Ihmiset eivät ymmärrä, vaikka niin kuvittelisi.
Oot kyllä ihan oikeassa siinä, ettei olla painotettu tarpeeksi noiden ohareiden seurauksia. Ollaan kyllä sanottu, että saa sanoa ei ja ei pahastuta. Ollaan kans varmisteltu, että hänelle tosiaan sopii luvattu/puhuttu asia. Mutta ei olla painotettu sitä, miten pulassa ollaan, kun hän pettää lupauksensa. Pitänee vastaisuudessa tehdä näin.
Musta tuntuu, että hän lupailee liikoja pitääkseen yllä mielikuvaa itsestään tietynlaisena ihmisenä: tarpeellisena ja avuliaana. Se ei ehkä ole suoranaista pakottavaa velvollisuudentunnetta, koska hän ei kaiken näkemäni perusteella ole ihan sellaista "vaikka pää kainalossa"-tyyppiä. Mutta ehkä, jos hän tajuaisi oman toimintansa todelliset vaikutukset, hän ei enää lupailisi tyhjiä vain vaikuttaakseen mukavalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kaveri tekee tätä mutta ei hän edes viitsi keksiä mitään tekosyytä viimehetkellä vaan ei vaa ilmesty paikalle tai vastaa puhelimeen. Muutaman kerran muuttoavuksi kysytty ja lupautunu tulee ja pyytäny jos kaljapalkalla vois olla ja se on sopinut. Vaan sitte ku ois muuttopäivä nii ei herraa kuulu missään eikä vastaa puhelimeen. Viikon päästä ehkä häneen saa yhteyden ja on ku ei muistais koko hommaa enää.
Ja monet kerrat on häntäki autettu isoissa että pienissä asioissa. Mieski monesti menny kaveriksi korjaamaan autoa mutta ei viitsi vastapalveluksia tehä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaveri tekee tätä mutta ei hän edes viitsi keksiä mitään tekosyytä viimehetkellä vaan ei vaa ilmesty paikalle tai vastaa puhelimeen. Muutaman kerran muuttoavuksi kysytty ja lupautunu tulee ja pyytäny jos kaljapalkalla vois olla ja se on sopinut. Vaan sitte ku ois muuttopäivä nii ei herraa kuulu missään eikä vastaa puhelimeen. Viikon päästä ehkä häneen saa yhteyden ja on ku ei muistais koko hommaa enää.
Ja monet kerrat on häntäki autettu isoissa että pienissä asioissa. Mieski monesti menny kaveriksi korjaamaan autoa mutta ei viitsi vastapalveluksia tehä.
Äh, kurjia tuollaiset "kaverit". Otetaan apua vastaan ja lupaillaan, mutta sitten tehdään törkeät oharit. Oon miettinyt näistä ohareiden tekijöistä, että eikö he tajua että ne petetyt lupaukset on pahimpia? Ehkä sun miehen kaveri yrittää vaan pitää porttia auki noilla tyhjillä lupauksilla: voi sitten taas itse pyytää apua, kun on muka ollut auttavinaan. Tai sanoo joo, vaikka tarkoittaa ei, kun ei oikein kehtaa kieltäytyä suoraan.
Me ollaan kans tuota läheistä autettu tarpeen tullen, joten vastavuoroisuuden puutteesta ei suoranaisesti ole kyse meillä. Ongelma on siinä, että hän ei oikein tunnu hahmottavan sitä, milloin häntä autetaan (esimerkiksi pestään monta koneellista pyykkiä, kun pesukone hajoaa, tai tarjotaan monen viikon ajan lämmin ruoka joka päivä, kun sattuu taloudellinen katastrofi). Oon myös tehnyt hänelle ammattiini liittyviä töitä ilmaiseksi, joten varsinaisessa ykspuoleisessa kiitollisuudenvelassa ei hänelle olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaveri tekee tätä mutta ei hän edes viitsi keksiä mitään tekosyytä viimehetkellä vaan ei vaa ilmesty paikalle tai vastaa puhelimeen. Muutaman kerran muuttoavuksi kysytty ja lupautunu tulee ja pyytäny jos kaljapalkalla vois olla ja se on sopinut. Vaan sitte ku ois muuttopäivä nii ei herraa kuulu missään eikä vastaa puhelimeen. Viikon päästä ehkä häneen saa yhteyden ja on ku ei muistais koko hommaa enää.
Ja monet kerrat on häntäki autettu isoissa että pienissä asioissa. Mieski monesti menny kaveriksi korjaamaan autoa mutta ei viitsi vastapalveluksia tehä.
Äh, kurjia tuollaiset "kaverit". Otetaan apua vastaan ja lupaillaan, mutta sitten tehdään törkeät oharit. Oon miettinyt näistä ohareiden tekijöistä, että eikö he tajua että ne petetyt lupaukset on pahimpia? Ehkä sun miehen kaveri yrittää vaan pitää porttia auki noilla tyhjillä lupauksilla: voi sitten taas itse pyytää apua, kun on muka ollut auttavinaan. Tai sanoo joo, vaikka tarkoittaa ei, kun ei oikein kehtaa kieltäytyä suoraan.
Me ollaan kans tuota läheistä autettu tarpeen tullen, joten vastavuoroisuuden puutteesta ei suoranaisesti ole kyse meillä. Ongelma on siinä, että hän ei oikein tunnu hahmottavan sitä, milloin häntä autetaan (esimerkiksi pestään monta koneellista pyykkiä, kun pesukone hajoaa, tai tarjotaan monen viikon ajan lämmin ruoka joka päivä, kun sattuu taloudellinen katastrofi). Oon myös tehnyt hänelle ammattiini liittyviä töitä ilmaiseksi, joten varsinaisessa ykspuoleisessa kiitollisuudenvelassa ei hänelle olla.
- aapee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kaveri tekee tätä mutta ei hän edes viitsi keksiä mitään tekosyytä viimehetkellä vaan ei vaa ilmesty paikalle tai vastaa puhelimeen. Muutaman kerran muuttoavuksi kysytty ja lupautunu tulee ja pyytäny jos kaljapalkalla vois olla ja se on sopinut. Vaan sitte ku ois muuttopäivä nii ei herraa kuulu missään eikä vastaa puhelimeen. Viikon päästä ehkä häneen saa yhteyden ja on ku ei muistais koko hommaa enää.
Ja monet kerrat on häntäki autettu isoissa että pienissä asioissa. Mieski monesti menny kaveriksi korjaamaan autoa mutta ei viitsi vastapalveluksia tehä.
Äh, kurjia tuollaiset "kaverit". Otetaan apua vastaan ja lupaillaan, mutta sitten tehdään törkeät oharit. Oon miettinyt näistä ohareiden tekijöistä, että eikö he tajua että ne petetyt lupaukset on pahimpia? Ehkä sun miehen kaveri yrittää vaan pitää porttia auki noilla tyhjillä lupauksilla: voi sitten taas itse pyytää apua, kun on muka ollut auttavinaan. Tai sanoo joo, vaikka tarkoittaa ei, kun ei oikein kehtaa kieltäytyä suoraan.
Me ollaan kans tuota läheistä autettu tarpeen tullen, joten vastavuoroisuuden puutteesta ei suoranaisesti ole kyse meillä. Ongelma on siinä, että hän ei oikein tunnu hahmottavan sitä, milloin häntä autetaan (esimerkiksi pestään monta koneellista pyykkiä, kun pesukone hajoaa, tai tarjotaan monen viikon ajan lämmin ruoka joka päivä, kun sattuu taloudellinen katastrofi). Oon myös tehnyt hänelle ammattiini liittyviä töitä ilmaiseksi, joten varsinaisessa ykspuoleisessa kiitollisuudenvelassa ei hänelle olla.
Mekin ollaan miehen kanssa useamman kerran keskustelua käyty siitä että voiko tähän kaveriin oikeasti enää luottaa. Miehelläkin on pikkuhiljaa alkanut palaa käämi hänen kanssa mutta ei halua pistää välejä poikki enkä miekään siihen häntä ympäri puhu. Muuten kuitenkin on mukava mies ja kiva juttuseura ja vielä pojan kummisetä. Hän on miehen ainoa kaveri mitä on niin ois inhottavaa jos riistäisin viimisen kaverin häneltä koska ei luoteta häneen enää. Onneksi kuitenkin mies kuitenkin itsekkin sanoi ettei auta tätä kaveria enää missään. Ei edes tajoa yhtä kahvikupposta huoltoasemalla jos hänellä on lompakko kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lähisukulaisena kuvausta vastaava henkilö. Olen ollut asiasta todella ärsyyntynyt, mutta sitten tajusin ettei hän tee sitä tahallaan tai ilkeyttään. Oikeasti tahtoisi auttaa, ei osaa kieltäytyä jos kysytään, mutta sitten tulee seinä syystä tai toisesta vastaan ettei pystykään pitämään lupauksiaan. Olen ratkaissut ongelman sillä, että enää en pyydä apua häneltä. Reilumpaa näin molempien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lähisukulaisena kuvausta vastaava henkilö. Olen ollut asiasta todella ärsyyntynyt, mutta sitten tajusin ettei hän tee sitä tahallaan tai ilkeyttään. Oikeasti tahtoisi auttaa, ei osaa kieltäytyä jos kysytään, mutta sitten tulee seinä syystä tai toisesta vastaan ettei pystykään pitämään lupauksiaan. Olen ratkaissut ongelman sillä, että enää en pyydä apua häneltä. Reilumpaa näin molempien kannalta.
No siis ei kai tämä läheinenkään suoranaisesti ilkeyttään näin toimi. On kans selvästi kasvatettu siihen, että ei saisi sanoa ei ja avuksi pitää olla. Tässä viimeisessä oli kuitenkin kyse siitä, että häneltä ei kysytty vaan hän kuuli ikään kuin vierestä meidän tilanteestamme, ja tarjoutui itse avuksi. Varmisteltiin, että onhan nyt oikeasti asia ookoo, ja hän vakuutti, että on. Päätettiin luottaa häneen, kun kuitenkin hän on monesti auttanutkin ja itse vielä tarjoutui. Teki sitten kuitenkin oharit. Enkä tiedä meidän kohdalla tuosta molemminpuolisesta reiluudesta, kun ollaan niillä puhein, että teen hänelle vielä yhden todella ison ammatillisen palveluksen. Siis teen hänelle ilmaiseksi työn, josta muuten ottaisin palkkaa.
Voisitko seuraavan kerran hänen luvatessaan apua kysyä häneltä, että tarkoittaako hän todella, mitä sanoo?
Jos hänelle sanoisi ystävällisesti mutta painokkaasti, että jos tämä asia nyt sovitaan näin, niin laskette sen varaan, ja teille tulee ongelmia, jos sopimuksessa ei pysytä. Ja että teille voi todellakin sanoa "ei", se on täysin ok, ette tykkää siitä yhtään huonoa ja arvostatte suoran ein sanomista.
Kerrotteko hänelle, millaisia ongelmia teille syntyy/syntyi, jos/kun hän rikkoo/rikkoi lupauksensa? Uskallatteko ottaa asian puheeksi vai vaietaanko se kuoliaaksi hienotunteisesti, koska haluatte pitää välit myöhempää avunsaantia ajatellen?
Jos pelkäätte välien menemistä, niin miettikää, kumpi on pienempi paha: se, että saatte silloin tällöin apua ja silloin tällöin teidät petetään ja jätetään pulaan vai se, ettette saa apua häneltä enää koskaan, mutta ette joudu pettymäänkään.
Luulen, ettei teidän ongelmanne hänen lupausten rikkomisen vuoksi koskaan ole konkretisoituneet hänelle. Ne pitää rautalangasta vääntää. Ihmiset eivät ymmärrä, vaikka niin kuvittelisi.