Vanhan rahan rikkaiden kodit ja niiden tyyli

Ehkä sisustus ei ole ensisijaista. Tunnelma ja muistot tärkeämpiä?

Kyse on varmaan siitä, mihin on totuttu. Ei osata ajatella edes muunlaista tyyliä, jolloin kokonaisuus näyttää siihen tottumattomalle överiltä. Vrt. kokovalkoinen sisustus, mikä on Suomen yleisin sisustustyyli. Keskiluokkaiset ihmiset ovat niin tottuneita siihen, ettei heille tule edes mieleen muut vaihtoehdot.

No on tietyllä tavalla erilainen maku. Makuhan suodattuu jokaiselle niistä vaikutteista, mitä saa ja kerää ja vanhan rahan perheissä on paljon sen tyypppisiä vaiktuteita, kun taas alemmalla keskiluokalla on se aalto/skandi/valkoinen ja duunareila sitten se oma versionsa.

Kaikissa kulttuurikodeissa on eri ikäisiä ja tyylisiä kalusteita ja suvun perintöä. Sisustuslehtityyliin tai kerralla muodin mukaan sisustavat vain nuoret ja nousukkaat. Kyllä keskiluokankin kodit ovat normaalisti kerrostuneita.

Eivät ne kodit ole rumia ja vanhanaikaisia, vaan niiden asukkailla on vain erilainen maku.

Vanhan rahan piireissä tausta usein eurooppalaisempaa? Siellä käytetään enemmän konservatiivista sisustustyyliä.

Ehkä moderni skandityyli on helpompi omaksua tavalliselle suomalaiselle. Esim. meillä kotona kaikki oli valkoista. Oma kotini on täysin valkoinen, samoin kaikkien sisarusteni kodit.

Mun isovanhemmilla oli juuri tuollainen koti, ennen kuin muuttivat. Ne kalusteet olivat oikeasti vanhoja, enkä tiedä oliko heidän tapauksessaan kyse mausta, koska uuteen kotiin, jossa pienemmät huoneet, ostivat sitten hyvin toisenlaisia huonekaluja ja mattoja. Jotain vanhaakin kyllä tarttui mukaan. Ne massiiviset huonekalut (ja se tyyli muutenkin) sopivat vanhaan keskustan kerrostaloon, jossa suuret ja korkeat huoneet. Tätini otti jotain kotiinsa, meille ei mikään olisi sopinut tai mahtunut.

Mikä on rumaa ja mikä on vanhanaikaista? Minua huvittavat nämä kodit, jotka ovat aina samanlaisia. Valkoista, harmaata, haaleaa, väripilkkuna kirpunvihreä sohvatyyny. Ja sitten ollaan sitä mieltä, että meidän koti on meidän näköinen.

Niissä vanhoissa kulttuurikodeissa ruokasalin kalusto on teetetty siihen huoneeseen mittojen mukaan. Täyspuuta! Samoin valaisimet on teetetty eikä kodista löydy Ikean kertakäyttöisiä lipastoja. Ne ovat koteja, joissa on uskallettu elää täysillä ja piittaamatta siitä, että naapurusto hankkii halpoja huonekaluja 5 vuoden välein.

Tuo tyyli on peräisin siltä ajalta, kun nämä perheet ja suvut rikastuivat. Tyyli on sen ajan uusrikkaiden tyyliä ja perintöhuonekalut ovat säilyneet. Nykyisistä uusrikkaiden tavaroista ei ole antiikiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun isovanhemmilla oli juuri tuollainen koti, ennen kuin muuttivat. Ne kalusteet olivat oikeasti vanhoja, enkä tiedä oliko heidän tapauksessaan kyse mausta, koska uuteen kotiin, jossa pienemmät huoneet, ostivat sitten hyvin toisenlaisia huonekaluja ja mattoja. Jotain vanhaakin kyllä tarttui mukaan. Ne massiiviset huonekalut (ja se tyyli muutenkin) sopivat vanhaan keskustan kerrostaloon, jossa suuret ja korkeat huoneet. Tätini otti jotain kotiinsa, meille ei mikään olisi sopinut tai mahtunut.

Ei maku tarkoita sitä, että olisi yksi ainoa tyyli, josta tykkää, vaan sitä, että näkee monissa erilaisissa paikoissa niihin sopivan oman versionsa sisustuksesta tai vaatteista tai musiikista tai mistä nyt miIlloinkin. Ei siis yksi tyylivaan oma versio mistä hyvänsä tyylistä.

Minulla on tuommoinen koti ja kaikki viihtyvät siellä. Ja isoja palmuja ja tauluja ja kirjoja ja massiivihuonelkauja. Niissä on sellaista sielua että kaikki tykkäävät nekin joilla on se okv valkoinen koti.

Kyllähän noissa kodeissa saattaa olla niitä isofammun järkälemäisiä liinavaatekaappeja ja perintölipastoja. Niihin liittyy muistoja. Muistot ja ihmisen tausta harvoin ovat trendikkäitä. Kuten joku sanoi, ei nykyisestä "designista" eli kalustelevystä ja muovista ole perintötavaraksi. Nykyään näkee kalliilla rakennettuja taloja, jotka on sisustettu korkeakiiltovalkoisella lastulevyllä.

Ei trendisisustuksessa ole sielua.

Mun ja miehen isovanhemmilla näyttää juuri tuolta kuin kuvailit, mutta meidän vanhemmilla on kyllä modernit sisustukset. Meillä on se perus valkoinen sisustus ja rahaa kyllä on ja tulossa vain lisää. Jotain olen hakenut yksittäisiä juttuja kummaltakin isovanhemmalta samoin kuin meidän iso vanhemmat. Ihan kyse sukupolvista minun mielestäni..

Koska suvuissa perittyä on muukin kuin raha. En ole mitenkään erikoisen rikkaasta suvusta, mutta esineitä ja kalusteita on kyllä vaalittu. Vanhempani asuvat melko uudessa talossa, mutta useat huonekalut ovat sukupolvien takaa, ja aina välillä restauroimalla ne säilyy varmasti vielä hyvin, hyvin kauan. Kalustemuotoilu on myös ollut sellaista, ettei tuolia ole tehty 50 eri osasta. Tietty Ikea yms valmistaa kalusteita nimenomaan nykymaailman käyttöä varten, siinä missä ennen vanhaan ei muutettu niin tiuhaan kuin tänä päivän.

 Myös omaa silmääni miellyttää tummat ja antiikkiset kalusteet vaalean ja modernin sijaan... persialaisella matolla ku ei pari punaviinitahraa näy. 

Mammat eivät ole tainneet kuulka antiikista :)

Yksi tuoli rai sohva saattaa olla arvoltaan 50 000- 100 000 e (esim signeeratut kustavilaiset), taulu 100 000e. Ne ovat sijoituksia, niissä on raha kiinni ja arvo pysyy.

Vähemmän paineita mennä trendien vietävänä. Koko identiteetti ei perustu sille, että ollaan samanlaisia kuin muut. Historia ja tausta saa näkyä muistoina ympärillä päivittäin.

No onhan se hassun näköistä, jos Edelfelt roikkuu Ikean kalusteiden kaverina.