Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten säilyttää hyvä yhteys murkkupojan kanssa?
03.01.2017 |
Kaksi vanhinta lasta on nyt murkkuikäisiä poikia. Olivat pieninä todellisia äidin poikia, mutta nyt tuntuu että meillä on koko ajan vähemmän ja vähemmän yhteistä ja puhuttavaa :( Pojat on puhelintensa ja peliensä kanssa huoneessaan, valuvat syömään ja vetäytyvät sitten taas omiin oloihinsa. Eivätkä tunnu tykkäävän siitäkään, jos tuppaudun heidän huoneeseen. Kertokaas vinkkejä, miten saada nuo murkkupojat tuntemaan, että äiti välittää ja tykkää heistä tässä "hankalassa" iässäkin..
Kommentit (14)
Mua vähän harmittaa kanssa kadonnut yhteys. Ennen tuli höpöteltyä niitä näitä se kertoi jos joku otti pattiin. Ja tuli välillä katsoo olkkariin leffaakin mun kanssa. Ei enää. Kait se on sitä itsenäistymistä. Mut harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä heille mitään lässytä. Mutta en myöskään ala muuttaa itseäni muuksi kuin olen (eli riehumaan salilla - rauhalliset kävelylenkit on mun juttu).
Mutta hyvää ruokaa, puhtaat vaatteet ja kiltti äiti näille teineille on tarjolla - kai se riittää nuoren miehen kasvualustaksi..
Ap, ei sun tarvitse riehua salilla, haasta ne pojat sinne, pääsevät irti pelikonsoleista aina välillä... Kiltti äiti, puhtaat vaatteet ja hyvä ruoka on kuitenkin oiva kasvualusta, älä turhaan stressaa!
Olemalla kiva niiden tyttöystäville. :)
No samaa olen miettinyt, meillä nyt 13-vuotias poika ja aivan eristäytynyt meistä. Ihan kuin oma rakas lapsi olisi kadonnut jonnekin yhtäkkiä. Koulun jälkeen käy kotona (kun olen vielä töissä) tekemässä läksyt ja syö ja sitten lähtee kavereidensa kanssa ulos. Tulee illalla, syö iltapalan ja vetäytyy huoneeseensa.
Kuuntelee musiikkia, skypettää kavereiden kanssa ym. Hänellä on tyttöystävä, jota näkee muutaman kerran viikossa (asuu eri paikkakunnalla).
Ei puhu mulle enää mitään, huikkaa jotain jos kysyn. Mihinkään yhteiseen ei saa mukaan. Yksi päivä otettiin "väkisin" mukaan kävelylenkille, ja käveli sitten 10 m meidän edellä. Eli se siitä sitten.
Jotain yhteistä täytyisi nyt kehittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama tilanne pojan kanssa. On vasta 11 v, mutta teinimeininki jo. Ei suostu kertomaan mitään asioistaan.
Älä passaa liikaa, opeta ne kokkaamaan ja pesemään pyykkiä. Kiittävät myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole oma itsesi, ole äiti edelleen ja näytä teoillasi välittämistä ja rakkautta sekä sano se myös joskus, erityisesti silloin, kun nuori ei sitä ansaitse ja on tehnyt jotain hölmöä, jota joudutte läpikäymään. Älä yritä esittää kaveria, on vain yksi äiti, monta vaihtuvaa kaveria. Ole kiinnostunut ja kuuntele, kun nuori haluaa puhua, mutta kunnioita myös hänen yksityisyyttään. Ole reilu ja luotettava, aseta rajat ja ole jämäkkä tarvittaessa, tämä tuo turvallisuutta ja pojat näkevät, että pärjäät heidän kanssaan. Vaadi hoitamaan koulu kunnolla, se on nuoren työ. Tehkää yhdessä myös hauskoja juttuja, leffaillat herkkuineen, matkustelu tai vaikka vaateostoksille lähtö. t. parikymppisten äiti
Ihana vastaus <3
Vierailija kirjoitti:
Olemalla kiva niiden tyttöystäville. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun teini kertoo sinulle jotain mistä et pidä, niin miten reagoit?
Jos vastaat siihen vanhemman näkökulmasta, niin yhteys katkeaa, mutta jos vastaat hänen tasoltaan, niin yhteys jatkuu. Esimerkkinä meiltä viime kesänä:
Teini kaverinsa kanssa meillä: Me käytiin kavereiden kanssa Mäcissä ja heitettiin jonku fillari siitä sillalta alas.
Vastaus 1: Siis mitä teitte? Tajuatteko, että se oli jonku fillari? Aivan älytöntä, että menitte heittää sen jokeen. Se on jonku fillari ... bla bla bla
Vastaus 2: Ai jaa. Lensikö pitkälle? Upposko se heti vai kestikö se pitkäänki? Oliko se sun oma fillari vai jonku kaverin? Ai jonku randomin. Löysittekö sen hylättynä vai jonku pihasta? (pyörä löytyi hylättynä). Jaa se oli varmaan jännä nähä miten se uppos. Mäkin olisin halunnut, mutten varmaan tekis sitä, kun se metalliromu joesa ei ole mikää siisti juttu. Ja se pyörä on voinu olla jollekki tärkee. No ei teidän tartte sitä joesta lähtee hakee, mut ens kerralla kokeilkaa noita löytöfillareita ripustaa puun oksalle.
No 2 viikkoo meni ja pojat kertoi, että olivat huvikseen käyny kokeilee oliko fillari vielä siellä joen pohjalla. Sitten sieltä oli löytyny muitakin fillareita ja ne oli innostutu kaivelee seipäällä sieltä muuta roinaa ja kasannut niitä sillan viereeen.
Tarinan opetus on se, että alennu niitten tasolle. Jos teinit saa jatkuvasti huonon vastaanoton, niin ne lakkaa kertomasta. Jos teini kokee, että häntä kullaan ja hänen näkökulmaa ymmärretään, niin heidän on helpompi olla yhteyksissä vanhempiinsa. Se hyökkääminen teiniä vastaan vaan etäännyttää. Teinin aivot eivät ole vielä niin kehittyneet, että ne ymmärtäisivät tekojensa seuraukset. Antamalla mukavasävyisen esimerkin miten aikuinen tuossa tilanteessa toimisi, niin panee aivot liikkeelle. Se joen siivoaminen voikin olla semmonen ylpeyden aihe.
Joo, kokkailevatkin jo perus jauhelihakastikkeen yms. Tyhjentävät astianpesukoneen, siivoavat vessoja. Likaiset vaatteet toimittavat pyykkikoriin ja puhtaat kaappeihinsa. Pitää varmaan opettaa ripustamishomma vielä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Kun teini kertoo sinulle jotain mistä et pidä, niin miten reagoit?
Jos vastaat siihen vanhemman näkökulmasta, niin yhteys katkeaa, mutta jos vastaat hänen tasoltaan, niin yhteys jatkuu. Esimerkkinä meiltä viime kesänä:
Teini kaverinsa kanssa meillä: Me käytiin kavereiden kanssa Mäcissä ja heitettiin jonku fillari siitä sillalta alas.
Vastaus 1: Siis mitä teitte? Tajuatteko, että se oli jonku fillari? Aivan älytöntä, että menitte heittää sen jokeen. Se on jonku fillari ... bla bla bla
Vastaus 2: Ai jaa. Lensikö pitkälle? Upposko se heti vai kestikö se pitkäänki? Oliko se sun oma fillari vai jonku kaverin? Ai jonku randomin. Löysittekö sen hylättynä vai jonku pihasta? (pyörä löytyi hylättynä). Jaa se oli varmaan jännä nähä miten se uppos. Mäkin olisin halunnut, mutten varmaan tekis sitä, kun se metalliromu joesa ei ole mikää siisti juttu. Ja se pyörä on voinu olla jollekki tärkee. No ei teidän tartte sitä joesta lähtee hakee, mut ens kerralla kokeilkaa noita löytöfillareita ripustaa puun oksalle.
No 2 viikkoo meni ja pojat kertoi, että olivat huvikseen käyny kokeilee oliko fillari vielä siellä joen pohjalla. Sitten sieltä oli löytyny muitakin fillareita ja ne oli innostutu kaivelee seipäällä sieltä muuta roinaa ja kasannut niitä sillan viereeen.
Tarinan opetus on se, että alennu niitten tasolle. Jos teinit saa jatkuvasti huonon vastaanoton, niin ne lakkaa kertomasta. Jos teini kokee, että häntä kullaan ja hänen näkökulmaa ymmärretään, niin heidän on helpompi olla yhteyksissä vanhempiinsa. Se hyökkääminen teiniä vastaan vaan etäännyttää. Teinin aivot eivät ole vielä niin kehittyneet, että ne ymmärtäisivät tekojensa seuraukset. Antamalla mukavasävyisen esimerkin miten aikuinen tuossa tilanteessa toimisi, niin panee aivot liikkeelle. Se joen siivoaminen voikin olla semmonen ylpeyden aihe.
Höh, meillä vissiin jotenkin outo teini mutta saattaa illalla tulla minun sängylle istumaan ja juttelemaan, samoin katotaan joskus yhdessä esim. Possea, ja isänsä kanssa katsoo auto-ohjelmia...
Suurimman osan ajasta kuitenkin viettää kavereiden kanssa ja omassa huoneessa ovi kiinni mutta useamman kerran viikossa jutellaan.
Alue: Aihe vapaa
Lopeta se pehmoilu ja haasta heitä vaikka salille purkamaan energioitaan. Ala kohdella heitä kun aikuisia miehiä, mikään ei ole niin kamalaa lässyttävä äiti, joka pitää poikiaan ikuisesti pikkulapsinaan.