"Miksi olemme tehneet kumppanin valinnasta niin hankalaa? Me naiset voisimme laskeutua pilvilinnoistamme"

Jos laskeudun vielä yhtään joudun konttaamaan katuojassa etsimässä puliukkoja. Moniongelmaisilla työttömillä miehilläkin on aivan järkyttävän utopistiset vaatimukset naisille.

-hoikka, lapseton, koulutettu alle 30v ikisinkku

Aiheesta on tehty jo monta aloitusta.

Onko ap:lla jokin fetissi kyseistä Hesarin mielipidettä kohtaan vai miksi linkität sitä jatkuvasti tänne?

Minä elän tukevasti maanpinnalla, maan alle en enää voi laskeutua.

Ap on ulimies, joka spämmää koko ajan liian nirsoista naisista.

Pilvi Linna, siinäpä hieno nimi.

Olen nätti, kokopäivätyössä käyvä (ja joku palstamies älähtää, mutta akateeminenkin) lapseton nainen. Viimeisin kumppanini, minua lyhyempi pitkäaikaistyötön ja kustannuksellani elänyt mies jäi kiinni pettämisestä. Ekan kerran olin vielä antanut anteeksi. Mutta kaipa tässä on omista standardeista tingittävä. Miehellä ei ollut alkoholiongelmaa tai väkivaltaisuutta, kaipa näissä on annettava periksi.

Itse ajattelen, että monet ystävistäni ja tutuistani odottavat tavallaan "valmista pakettia". Miehiä, joille on ottajia muutenkin. Näin oli myös oman mieheni kohdalla, mutta oli hänellä ns. puutteitakin. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja näiden vuosien aikana mieheni on opiskellut korkeakoulututkinnon ja saanut hyväpalkkaisen vakituisen työn. En tiedä olisiko hän tässä tilanteessa ilman minun kannustustani. Lähtötilanteessa hänellä oli velkaa ja hän oli ammattikoulutuksen saanut. Tuolloin hän oli tosin nuori. Mies on ok fiksu (ÄÖ 120), pitkä ja tumma, kulinaristi ja hyvä ruoantekijä, perhekeskeinen ja eläinrakas sekä luotettava. Hänessä oli siis monia hyviä ominaisuuksia, mutta ei esim. korkeakoulutusta tai hyväpalkkaista työtä tuolloin. Oma vinkkini onkin, että kyllä nainen voi innostaa miestä ja puolisot muokkaavat toinen toistaan. Ei kannata liikaa tuijottaa miltä toinen näyttää paperilla.

Suurin osa suomalaisista pariutuu ongelmitta ja elää suht onnellisena parisuhteessaan, ne parisuhteeseensa tyytymättömät eroavat ja aika monet löytävät uuden kumppanin ja paremman parisuhteen. Tätä palstaa lukiessa tuo tuntuu unohtuvan, kaikki niin hirveän vaikeaa?

Kyllähän tämä on kaikkien tiedossa. Vain AV:lla mammat kilpaa kertovat miten eivät ole lainkaan kranttuja, mutta miestä ei tahdo löytyä..

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen, että monet ystävistäni ja tutuistani odottavat tavallaan "valmista pakettia". Miehiä, joille on ottajia muutenkin. Näin oli myös oman mieheni kohdalla, mutta oli hänellä ns. puutteitakin. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja näiden vuosien aikana mieheni on opiskellut korkeakoulututkinnon ja saanut hyväpalkkaisen vakituisen työn. En tiedä olisiko hän tässä tilanteessa ilman minun kannustustani. Lähtötilanteessa hänellä oli velkaa ja hän oli ammattikoulutuksen saanut. Tuolloin hän oli tosin nuori. Mies on ok fiksu (ÄÖ 120), pitkä ja tumma, kulinaristi ja hyvä ruoantekijä, perhekeskeinen ja eläinrakas sekä luotettava. Hänessä oli siis monia hyviä ominaisuuksia, mutta ei esim. korkeakoulutusta tai hyväpalkkaista työtä tuolloin. Oma vinkkini onkin, että kyllä nainen voi innostaa miestä ja puolisot muokkaavat toinen toistaan. Ei kannata liikaa tuijottaa miltä toinen näyttää paperilla.

Sama tilanne täällä. 2 ja puoli vuotta takana, mies aloitti opinnot vuosi sitten minun kannustuksestani. Nykyisen edellistä paremman työkin löytyi, koska bongasin ilmoituksen, autoin hakemuksen kanssa ja hön loisti haastiksessa.