Kultalusikka ollut perseessä tiukasti, nyt tuli ero!

No törsäät vain vähemmän. Siperia opettaa ja tilannehan on ilmeisesti vielä väliaikainen. :)

Merkkaat joka pennin ylös ja otat kuitit talteen. Mieti jokaisen asian kohdalla, onko tuote pakollinen. JOs ostit apteekista ylellistä ryppyrasvaa, se ei ollut oleellista. Jos taas astmalääkettä lapselle, se oli pakollista. Joka lauantai käyt kuitit läpi ja mietit mitä ensi viikolla. 

Vähennä käyttöön jäävästä määrästä ennakoiden tulevat laskut ja muu pakollinen. Vähennä myös arvioimasi summa jonka pystyt pitämään sivussa yllättäviä menoja varten. Jaa jäljelle jäävä osuus per päivä. Mieti kuinka paljon siitä tarvitset ruokaan, kuinka paljon muuhun. Jos sinulla on yksi tili jolla sinulla on rahaa, se kaikki ei ole päivittäistä käyttörahaa :)

ÄLÄ ainakaan sorru pikavippeihin...

Älä pidä rahaa mukana. Tee ostoslista, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Tee eväitä tai ota välipalaksi hedelmää tms. Älä käytä palveluita. Osta halpaa, esim. kosmetiikkaa ym löytyy hyviä halvoistakin, netistä vinkkejä.

Maksa laskut aina ensin. Ala säästämään joka kuukausi, itse olen opiskelija ja käyn töissä, säästän silti sekä asp tilille että sellaiselle tilille jonne minulla ei ole pääsyä :)

Juurikin tällaisten tilanteiden vuoksi jokasella naisella putää olla ns hätävarasto. Säästössä rahaa niin, etttä selviää yllättävistä tilanteista/menoista.

Kaikki järjestyy ja teistä välitetään.

Tsemppiä!

Tässä vaiheessa kannattaa alkaa ajattelemaan sitä, miten isotuloisenakin rahaa haihtuu savuna ilmaan jos sitä käyttää ajattelemattomasti esim. lounaisiin, kalentereihin ym. turhaan. Ulkona syöminen voi olla tietoinen nautinto silloin tällöin, mutta joka päivä on turha syödä ulkona. Kalentereita tulee ilmaiseksi esim. ammattiliitoilta ja mainoskalentereita lienee ihan jaossakin - puhelinta käyttää moni, siinä saa hälytyksenkin. Jos joku hankinta on pakollinen, esim. talvivaatteet, niitä voi etsiä alennuksesta kunhan totuttelee siihen ettei saa juuri sen väristä kun haluaa. Jokaisen pitäisi säästää reilusti, ei isotuloisenkaan kannata elää luksuselämää - työttömyys ja sairaus voi iskeä ja silloin ei vuosien aikana nautitut lattet ja lounaat enää lämmitä. Toki itseään voi hemmotella sitten kun on turha tuhlaaminen karsittu. Kyse on ennenkaikkea tottumusten ja tapojen muutoksesta. Omalta osaltani voin sanoa, että ongelmani on tavallaan isojen summien hahmottaminen - saatan joskus surutta tilata netistä vaikkapa alesta lähemmäs sadalla eurolla kun "halvalla" saa ja sitten laskuja maksaessa huomaan miten iso raha satanenkin on, kun palkasta pitää maksaa pakolliset laskut.

Netistä löytyy todella hyviä kitsastelu-, säästö- ja sijoitusaiheisia  blogeja, joissa avataan tosi hyvin aloittelijoillekin näitä säästöasioita ja kulutuksen järjettömyyttä. Säästäväinen elämä ei ole pelkkää kituuttamista, vaan suurin muutos tulee siitä kun alkaa tiedostamaan omaa kulutustaan paremmin. Joku tuossa aiemmin sanoi että tilanne olisi väliaikainen, mutta kyllä on silti normaalituloinen perheellinen ihminen suoraansanottuna kusessa jonain päivänä jos ei mitään saa säästöön. Parasta tiedostavammassa kuluttamisessa on se, että kun alkuun pääsee niin ei koe luopuvansa mistään- päin vastoin! Rahat riittää paremmin ja pystyy suunnittelemaan sellaisia isompiakin hankintoja joita ei aiemmin uskonut saavansa, koska rahaa paloi turhaan. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti tämä toimii sysäyksenä parempaan ja rikkaampaan elämään!

Tässä ei varmasti haastavinta ole käytettävissä olevan rahan väheneminen tahi se osaako sen järkeillä oikeisiin menoihin. Vaikeimmaksi voi käydä juurikin henkinen puoli. Elämä voi tuntua kovin tyhjältä, jos on tottunut tekemään asioita jotka vaativat rahaa ja sitten se viedään pois. Ne neuvot eivät paljon auta, että älä maksa salikortista, jumpata voi kotona ja lenkkeily on ilmaista. Näitähän köyhille aina toitotetaan, ihan kun eivät sitä itse älyäisi.. Yritä siis eniten valmistaa mieltäsi toisenlaiseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei varmasti haastavinta ole käytettävissä olevan rahan väheneminen tahi se osaako sen järkeillä oikeisiin menoihin. Vaikeimmaksi voi käydä juurikin henkinen puoli. Elämä voi tuntua kovin tyhjältä, jos on tottunut tekemään asioita jotka vaativat rahaa ja sitten se viedään pois. Ne neuvot eivät paljon auta, että älä maksa salikortista, jumpata voi kotona ja lenkkeily on ilmaista. Näitähän köyhille aina toitotetaan, ihan kun eivät sitä itse älyäisi.. Yritä siis eniten valmistaa mieltäsi toisenlaiseen elämään.

Tuota noin, ap taitaa nimenomaan olla niitä jotka eivät itse tuontyyppisiä asioita vielä hoksaa, ja siksi pyytää täällä neuvoja. Toki oikeasti köyhä ei jumppakorteista ole varmasti edes haaveillut, vaan siitä ettei pesukoneen rikkoutuminen johtaisi siihen että joutuu olemaan viikkoja ilman ruokaa. Esimerkiksi se, ettei joka lounasta voi syödä ulkona tuskin tekee ihmisen elämästä tuskaa. Itse nautin hyvästä ruuasta, mutta voin kokata itse ja mieluummin syön ulkona harvemmin ja parempaa kuin että vetelen kallista ruokaa keskitason kuppiloissa...

Pahinta on se, kun rahaa menee ihan turhaan ja huomaamatta. Esimerkiksi ilmaisen kalenterin käyttö tuskin tekee kenenkään elämästä tyhjää. Ihmettelen monesti myös miksi pitää ostaa vaikkapa 700 euron puhelin - ei siinä mitään jos se on oikeasti tärkeä, mutta monet eivät taida tulla ajatelleeksi että sillä halpis Huaweillakin pärjäisi, ja säästyisi samalla 550 euroa johonkin muuhun :)

Ihan mahtavia neuvoja. Täytyy oikeasti ruveta laskemaan. Meillä kaikki käy yhdessä ulkona lounaalla, ja koska se on subventoitu, saan lounaan 7 eurolla päivä. Siihen kuuluu salaatit, terveelliset pääruuat, juomat, leivät, pähkinät ja hedelmät. En usko luopuvani siitä, koska se on työpäivän kohokohta ja tiimin vetäjänä en kuule muiden ajatuksia muuten. 

Kalenteria en saanut muualta ja se on oikeasti pakollinen työssäni ja yksityiselämässäni. Työkalenteriin en viitsi merkata lapsen menoja tai omia yksityismenojani. 

Ongelmaksi on osoittautunut se, että elämäntapa muuttuu niin yhtäkkiä, enkä pääse kuin vasta osituksen jälkeen yhteisille tileillemme. Lakimies oli ehdoton. Tyttäreni pääsi tänään laskettelemaan ystäviensä kanssa, koska tälläisiä asioita on yksinkertaisesti vaikea yhtäkkiä kieltääkään. Sinne menee 70 euroa humps vaan. 

Ahdistaa!!! ap 

Eikö lapsen isä yhtään osallistu lapsen kustannuksiin? Katosi siis ihan yhtäkkiä?

Mieheni on rikas. Meillä on omat tilit. jos ero  tulisi, elämässäni ei muuttuisi mikään muu kuin kotiosoite ja se, että saisin nukkua yksin. Kannattaa elää omien tulojensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaiheessa kannattaa alkaa ajattelemaan sitä, miten isotuloisenakin rahaa haihtuu savuna ilmaan jos sitä käyttää ajattelemattomasti esim. lounaisiin, kalentereihin ym. turhaan. Ulkona syöminen voi olla tietoinen nautinto silloin tällöin, mutta joka päivä on turha syödä ulkona. Kalentereita tulee ilmaiseksi esim. ammattiliitoilta ja mainoskalentereita lienee ihan jaossakin - puhelinta käyttää moni, siinä saa hälytyksenkin. Jos joku hankinta on pakollinen, esim. talvivaatteet, niitä voi etsiä alennuksesta kunhan totuttelee siihen ettei saa juuri sen väristä kun haluaa. Jokaisen pitäisi säästää reilusti, ei isotuloisenkaan kannata elää luksuselämää - työttömyys ja sairaus voi iskeä ja silloin ei vuosien aikana nautitut lattet ja lounaat enää lämmitä. Toki itseään voi hemmotella sitten kun on turha tuhlaaminen karsittu. Kyse on ennenkaikkea tottumusten ja tapojen muutoksesta. Omalta osaltani voin sanoa, että ongelmani on tavallaan isojen summien hahmottaminen - saatan joskus surutta tilata netistä vaikkapa alesta lähemmäs sadalla eurolla kun "halvalla" saa ja sitten laskuja maksaessa huomaan miten iso raha satanenkin on, kun palkasta pitää maksaa pakolliset laskut.

Kalenteri on kyllä meidän perheessä ihan must! Sellainen, johon jokainen voi merkata omiaan (eli täytyy mahtua kirjoittamaan päivien kohdalle. Se rytmittää meidän elämää niin paljon et en luopuis. Meidän kalenteri maksoi huimat alle neljä euroa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on rikas. Meillä on omat tilit. jos ero  tulisi, elämässäni ei muuttuisi mikään muu kuin kotiosoite ja se, että saisin nukkua yksin. Kannattaa elää omien tulojensa mukaan.

Ai asutteko vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on rikas. Meillä on omat tilit. jos ero  tulisi, elämässäni ei muuttuisi mikään muu kuin kotiosoite ja se, että saisin nukkua yksin. Kannattaa elää omien tulojensa mukaan.

No meillä taas olis outoo jos perheessä olisi kaikilla omat elintasot. Jotenkin ei tuntuisi yhtenäiseltä yksilöltä, jossa kaikki puhaltaa yhteiseen hiileen.

Mutta laskea oikeasti mitä sinulla menee lounaaseen vuodessa, jos maksat siitä joka arkipäivä 7 euroa? Se on viikossa 35 euroa ja kuussa 140 euroa. Vuodessa 1680 euroa. Loma-aikoina et tietenkään lounaalla käy, joten voit tuosta vähentää melkein 200 euroa, mutta silti. 140 euroa lounaaseen kuussa, jos tulot romahtavat? Se on mielestäni paljon. Etenkin silloin, jos kotona laitat säännöllisesti ruokaa, josta voisi ottaa eväät mukaan töihin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta laskea oikeasti mitä sinulla menee lounaaseen vuodessa, jos maksat siitä joka arkipäivä 7 euroa? Se on viikossa 35 euroa ja kuussa 140 euroa. Vuodessa 1680 euroa. Loma-aikoina et tietenkään lounaalla käy, joten voit tuosta vähentää melkein 200 euroa, mutta silti. 140 euroa lounaaseen kuussa, jos tulot romahtavat? Se on mielestäni paljon. Etenkin silloin, jos kotona laitat säännöllisesti ruokaa, josta voisi ottaa eväät mukaan töihin.

Mä näen tämän niin, että jos pääsen osaston johtajaksi sosiaalisten taitojeni takia ja koska johdin tiimiäni niin hyvin, suurena mahdollisuutena päästä seuraavaan palkkaluokkaan. Silloin tienaan 500 euroa enemmän kuussa loppuelämäni ajan. Olen hyvin kunnianhimoinen, joten eväslounas ei ole vaihtoehto. Tiimin johtaminen on vaikea laji ja auttaa jos on kaikkien ystävä ja luotetettu. Vietämme vapaa-aikaakin yhdessä. 

ap