Kumpaa natiivit englanninkieliset ymmärtävät paremmin: rehtiä rallienglantia vai sellaista teinix-wannabe-amerikanenglantiääntämystä?

Natiivi enkunpuhuja ymmärtää vaivatta myös intianenglantia, jota finski ei osaa edes tunnistaa enkuksi.

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Ei se oo mikään wannabe, vaan vieraan kielen puhumisen idea on matkia niitä natiiveja. 

Rallienglanti on hirveää. Tietenkin natiiviaksentti on parempi.

t. N45

Vierailija kirjoitti:

Rallienglanti on hirveää. Tietenkin natiiviaksentti on parempi.

t. N45

Tässä rallienglannin vaihtoehtona olikin teinix-wannabe-aksentti, eikä natiivi aksentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...

Tissis tö veri seim kvestsön even einsönt roumäns kontempleitiid dei in änt dei aut ven konkörin pritannia supiiriör änt infiöriör.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Ehkä sinä opit joskus, että jokainen ihminen on yksilö ja oppii eri asioita eri tahtiin. Toiset ovat hyviä ääntämään ja kenties musikaalisia. Heihin aksentit tarttuvat vaivattomasti. Toiset taas mongertavat samalla aksentilla koko elämänsä, koska he eivät ole hyviä ääntämään ja heillä tuskin on sävelkorvaa lainkaan....

Kaikki on yksilöllistä!

Vierailija kirjoitti:

Tissis tö veri seim kvestsön even einsönt roumäns kontempleitiid dei in änt dei aut ven konkörin pritannia supiiriör änt infiöriör.

M

:DDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...

Näin sanoo myös kaverini, jolla on todellisuudessa melko kankea englanninkieli. Itse kuulen suomalaisen intonaation englanninkielestä, vaikka henkilö olisi asunut ja työskennellyt englanninkielisessä maassa kuinka pitkään, jos hän on käynyt Suomessa koulunsa ja siten omaksunut tietyt maneerit. Suomalainen tuottaa suussaan äänteet eri tavalla kuin esim natiivi jenkki, ja se vaan kuuluu. Kyse ei ole siis yksinomaan aksentista, vaan myös intonaatiosta ja äänteiden muodostamisesta.

Se on sitten toinen stoori kuinka natiivilta ylipäätään pitää kuulostaa. Englanti nyt on lingua franca, kuuluu asiaan että kaikenlaisilla puhujilla on kansallisia erityispiirteitä.

Se mitä tällä kysymyksellä nyt ehkä haettiin, on se, että tuleeko paremmin ymmärretyksi, jos puhuu sellaista englantia, joka tulee luonnostaan, vai sellaista, että yrittää koko ajan puhuessaan viimeisen päälle jokaisen R:nkin ääntää mahdollimman korostetun amerikkalaisittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...

Näin sanoo myös kaverini, jolla on todellisuudessa melko kankea englanninkieli. Itse kuulen suomalaisen intonaation englanninkielestä, vaikka henkilö olisi asunut ja työskennellyt englanninkielisessä maassa kuinka pitkään, jos hän on käynyt Suomessa koulunsa ja siten omaksunut tietyt maneerit. Suomalainen tuottaa suussaan äänteet eri tavalla kuin esim natiivi jenkki, ja se vaan kuuluu. Kyse ei ole siis yksinomaan aksentista, vaan myös intonaatiosta ja äänteiden muodostamisesta.

Se on sitten toinen stoori kuinka natiivilta ylipäätään pitää kuulostaa. Englanti nyt on lingua franca, kuuluu asiaan että kaikenlaisilla puhujilla on kansallisia erityispiirteitä.

Jaa, sinä kuulet eron vaikka äidinkieltään puhuva jenkki ei?! No vau! Itseäni on luultu britiksi ihan natiivi-britin mielestä, voit uskoa tai olla uskomatta.

Voitko vähän avata mitä on "teinix-wannabe-amerikanenglanti"? :D

Suurin osa teini-ikäisistä osaa ääntää englantia (ja osaa myös kielioppia ja sanoja) paljon paremmin kuin vanhemmat sukupolvet. Ap muistuttaa vähän äitiäni; äitini naureskeli ja yritti imitoida minua, kun äänsin normaalisti "Pearl Harbour"-sanan. Äitini kieli ei millään taivu sellaiseen eikä hänellä kyllä muutenkaan ole mitään käsitystä mistään kielistä. Jopa oikeaoppinen suomenkieli tuottaa hänelle vaikeuksia kirjoittaessa... Minulle vaan jäi mieleen tuo hänen ivallinen, spontaani välikommenttinsa minun ääntämisestä. Olen kuitenkin asunut 3 vuotta jenkeissä ja kirjoitin E:n englannista, lisäksi olen saanut toistuvasti kehuja siististä ääntämisestäni. Jos sillä nyt mitään merkitystä edes olisi... Ihmettelin vain tuota äitini töksäytystä, kunnes heti tajusin, että hän on vain katkera nuoremmalle, osaavammalle sukupolvelle :)

No sillä wannabe-enkulla, varsinkin jos sillä englanninkielisellä maalla tarkoitetaan yhdysvaltoja.

Oikea ääntäminen opitaan sillä, että matkitaan natiiveja puhujia. Kyllä se "wannabe" Amerikan aksentti on paljon ymmärrettävämpää. Ellei sitten yritä puhua jollain Teksasin aksentilla (vaikka kyllä senkin ymmärtää jos tarpeeksi taitavasti sen tekee ;D)

Vierailija kirjoitti:

Se mitä tällä kysymyksellä nyt ehkä haettiin, on se, että tuleeko paremmin ymmärretyksi, jos puhuu sellaista englantia, joka tulee luonnostaan, vai sellaista, että yrittää koko ajan puhuessaan viimeisen päälle jokaisen R:nkin ääntää mahdollimman korostetun amerikkalaisittain.

Rallienglanti ei edes taida yrittää puhua oikein, joten tuskin tulos huonompi voi olla jos yrittää. Huonoa on se, että muut suomalaiset pitävät näin puhujaa teeskentelijänä ja hienostelijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...

Näin sanoo myös kaverini, jolla on todellisuudessa melko kankea englanninkieli. Itse kuulen suomalaisen intonaation englanninkielestä, vaikka henkilö olisi asunut ja työskennellyt englanninkielisessä maassa kuinka pitkään, jos hän on käynyt Suomessa koulunsa ja siten omaksunut tietyt maneerit. Suomalainen tuottaa suussaan äänteet eri tavalla kuin esim natiivi jenkki, ja se vaan kuuluu. Kyse ei ole siis yksinomaan aksentista, vaan myös intonaatiosta ja äänteiden muodostamisesta.

Se on sitten toinen stoori kuinka natiivilta ylipäätään pitää kuulostaa. Englanti nyt on lingua franca, kuuluu asiaan että kaikenlaisilla puhujilla on kansallisia erityispiirteitä.

Jaa, sinä kuulet eron vaikka äidinkieltään puhuva jenkki ei?! No vau! Itseäni on luultu britiksi ihan natiivi-britin mielestä, voit uskoa tai olla uskomatta.

Kyllä kuulen, voit uskoa tai olla uskomatta.

Suomalaisten synti on vähän se, että kuvitellaan, että suomiaksentti ei saisi kuulua. Kuunnelkaa ranskalaista, intialaista, ruotsalaista, venäläistä jne. Kaikilta kuuluu se oman kielen aksentti taustalta, eikä se ole paha asia.

Tuli mieleeni vähän off topic muuan suomalaisesta nimeltä Ruokokoski. Hän soitti Amerikkaan, ja puhelimeen vastannut sihteeri pyysi häntä tavaamaan nimen. Toinen aloitti (ääntäkää mielessänne itse englanniksi): r-u-o-k-o-k-o... Sihteeri: "Yes, I'm ok but could You please spell your name?"

Enpä itse puhu natiivienglantia, joten enpä tiedä. Muistan tosin edelleenkin (yli 16 v takaa) portugalilaisen hotellin respan, jonka englantia oli todella vaikea ymmärtää... Paremmin ymmärsin hänen suosittelemansa kampaajan saksaa, vaikka olin jo melko lailla unohtanut oman lukiosaksanikin (jota tosin olen saanut jollakin lailla paikatuksi viime vuosina huomattuani sen hyödyt).