Lue keskustelun säännöt.
Kumpaa natiivit englanninkieliset ymmärtävät paremmin: rehtiä rallienglantia vai sellaista teinix-wannabe-amerikanenglantiääntämystä?
Kommentit (95)
Joudun työni puolesta asioimaan jonkin verran ulkomaalaisten kanssa englanniksi ja itse ainakin ymmärrän paremmin kaikkia muita, kuin natiivisti englantia puhuvia (jenkeistä tai Britanniasta kotoisin olevia). Myös intilaisten englantia olen oppinut ymmärtämään ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On arvioitu, että jo nyt suurin osa maailmalla käytetystä englannista on "broken english"iä, eli ei-natiivien aksenttien ja vajaamman kieliopin täyttämää englantia. Se yleistyy jatkuvasti, kiitos englannin yleisyyden.
Turha miettiä ihan liikaa sitä aksenttia, se vain heijastelee sitä, mistä päin maailmaa sitä oikein tullaan.
Nullius in verba.
Englanti on lingua franca, eli suurin osa sen puhujista ei äännä amerikkalaisittain tai brittiläisittäin - edes natiivit puhujat. Suomalainen aksentti on myös todella selkeä ja helppo ymmärtää, ja tärkein asiahan on että saa asiansa kommunikoitua, olipa korostus sitten millanen hyvänsä. On jo ihan älyttömän hieno juttu, että ylipäätänsä puhuu useampaa kieltä.
Ja jos nyt sitten puhuukin englantia vaikka jenkeittäin, niin mikäs siinä. Korostus tarttuu helposti, joihinkin helpommin. Tuskin kenenkään tarkoitus on yrittää kusettaa et on oikeasti jostain muualta, miksi monet kommentit on täällä tasoa "hähhähhää kyllä kuulen että oot Suomesta."? :D
Englannin ääntäminen on kuitenkin ihan älyttömän vaikeaa, oikeasti. Kieli on muuten superhelppo oppia, mutta jokaista lausuntasääntöä kohtaan on tusinan poikkeusta.
Pohjois-Englannissa ja Yhdysvaltain itärannikolla asuneena opin jo aika nuorena puhumaan enkkua täydellisesti ja oma aksenttini on outo sekoitus noita kumpaakin, mutta eipä siitä kukaan huomauttele. Jenkit saattavat luulla britiksi, koska en kuulosta jenkiltäkään tarpeeksi. Jotkut sanat on edelleen sellaisia, että toisinaan menee pieleen ääntäminen, mutta hitot siitä.
En puhu natiivisti enkkua, mutta opiskelin sillä yliopistotutkinnon USA:ssa. Ymmärrän hyvin suomalaisten "jenkkiväännöstä" ja rallienglantia, mutta Emmerdale-englanti on aika hebreaa. Pääasia, että uskaltaa kommunikoida! Kukaan täysjärkinen ei arvostele kenenkään aksenttia. M29 ja latino
Vierailija kirjoitti:
Voitko vähän avata mitä on "teinix-wannabe-amerikanenglanti"? :D
Suurin osa teini-ikäisistä osaa ääntää englantia (ja osaa myös kielioppia ja sanoja) paljon paremmin kuin vanhemmat sukupolvet. Ap muistuttaa vähän äitiäni; äitini naureskeli ja yritti imitoida minua, kun äänsin normaalisti "Pearl Harbour"-sanan. Äitini kieli ei millään taivu sellaiseen eikä hänellä kyllä muutenkaan ole mitään käsitystä mistään kielistä. Jopa oikeaoppinen suomenkieli tuottaa hänelle vaikeuksia kirjoittaessa... Minulle vaan jäi mieleen tuo hänen ivallinen, spontaani välikommenttinsa minun ääntämisestä. Olen kuitenkin asunut 3 vuotta jenkeissä ja kirjoitin E:n englannista, lisäksi olen saanut toistuvasti kehuja siististä ääntämisestäni. Jos sillä nyt mitään merkitystä edes olisi... Ihmettelin vain tuota äitini töksäytystä, kunnes heti tajusin, että hän on vain katkera nuoremmalle, osaavammalle sukupolvelle :)
Siinä Jäniksen vuosi-elokuvassa tuli hyvin esiin kuinka mahdottoman vaikeaa keski-ikäiselle voi olla ääntää englantia.Sehän riippuu myös puhujan äidinkielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten synti on vähän se, että kuvitellaan, että suomiaksentti ei saisi kuulua. Kuunnelkaa ranskalaista, intialaista, ruotsalaista, venäläistä jne. Kaikilta kuuluu se oman kielen aksentti taustalta, eikä se ole paha asia.
Näin juuri. Syynä on heikko kansallinen itsetunto. Kun ranskalainen puhuu englantia (usein vastentahtoisesti vaikka osaisikin), hän saattaa ääntää tahallaan ranskalaisittain siinä määrin, ettei sitä enää tajuakaan kovin helposti. Tämä on se toinen ääripää.
Muistan Nightwishin Euroviisukarsinnan.Joku suomalainen tietenkin ulisi kuinka Tarja Turusen englanti oli käsittämättömän hirveää.Samalle tyypille kelpaa kritiikittä eteläamerikkalaisen käsittämätön mongerrus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.
Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.
Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...
Näin sanoo myös kaverini, jolla on todellisuudessa melko kankea englanninkieli. Itse kuulen suomalaisen intonaation englanninkielestä, vaikka henkilö olisi asunut ja työskennellyt englanninkielisessä maassa kuinka pitkään, jos hän on käynyt Suomessa koulunsa ja siten omaksunut tietyt maneerit. Suomalainen tuottaa suussaan äänteet eri tavalla kuin esim natiivi jenkki, ja se vaan kuuluu. Kyse ei ole siis yksinomaan aksentista, vaan myös intonaatiosta ja äänteiden muodostamisesta.
Se on sitten toinen stoori kuinka natiivilta ylipäätään pitää kuulostaa. Englanti nyt on lingua franca, kuuluu asiaan että kaikenlaisilla puhujilla on kansallisia erityispiirteitä.
Jaa, sinä kuulet eron vaikka äidinkieltään puhuva jenkki ei?! No vau! Itseäni on luultu britiksi ihan natiivi-britin mielestä, voit uskoa tai olla uskomatta.
Voitu ihan vain kohteliaisuudesta "luulla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.
Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.
Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...
Samoin, ja britiksi USA:ssa :D
Indianenglanti on pahimmillaan aivan käsittämätöntä suomalaiskorviin. Brittikorviin kumminkaan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tissis tö veri seim kvestsön even einsönt roumäns kontempleitiid dei in änt dei aut ven konkörin pritannia supiiriör änt infiöriör.
M
Mitä tuo "even" tarkoittaa?
Ei jummarra...
Teinix ilman muuta.
Develoupmenttikin on ihan käsittämätön sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.
Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.
Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...
Näin sanoo myös kaverini, jolla on todellisuudessa melko kankea englanninkieli. Itse kuulen suomalaisen intonaation englanninkielestä, vaikka henkilö olisi asunut ja työskennellyt englanninkielisessä maassa kuinka pitkään, jos hän on käynyt Suomessa koulunsa ja siten omaksunut tietyt maneerit. Suomalainen tuottaa suussaan äänteet eri tavalla kuin esim natiivi jenkki, ja se vaan kuuluu. Kyse ei ole siis yksinomaan aksentista, vaan myös intonaatiosta ja äänteiden muodostamisesta.
Se on sitten toinen stoori kuinka natiivilta ylipäätään pitää kuulostaa. Englanti nyt on lingua franca, kuuluu asiaan että kaikenlaisilla puhujilla on kansallisia erityispiirteitä.
Jaa, sinä kuulet eron vaikka äidinkieltään puhuva jenkki ei?! No vau! Itseäni on luultu britiksi ihan natiivi-britin mielestä, voit uskoa tai olla uskomatta.
Bullshit! Brittiaksentti on vielä vaikeampi omaksua kuin jenkkiaksentti, joita sentäs on paljon enemmän ja erilaisia. Se oli KOHTELIAISUUS, että brittikaverisi "luuli" sinua britiksi. Hän näki, kuinka oikein yrität puhua brittiaksentilla ja vaikka se olikin todellisuudessa aikamoinen cringe esitys niin hän halusi tuoda sinulle hyvän mielen.
Tällaisia suomalaisia on paljon, jotka ovat asuneet englanninkielisessä maassa vuosia ja ylpeänä luulevat ITSE että kuullostavat ihan natiiveilta :'D no eivät heh.. En sano että ei ole mahdollista on toki, mutta useimmilta ei onnistu. JA kyse siitä, että natiivi erottaa aksentit erilailla kuin suomalainen kuitenkin. Vaikka joku Sara Forsberg, suomalaisen korviin hänen aksenttinsa kuullostaa varmasti sujuvalta jenkiltä, mutta yksikään jenkkinatiivi ei erehtyisi luulemaan häntä paikalliseksi vaan kysy mistä hän on kotoisin..
No entäpä sitten ?
Se tytteli ilmeisesti suostui seksiin kun poitsu vain imarteli sen kielitaitoa,ei muuta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko vähän avata mitä on "teinix-wannabe-amerikanenglanti"? :D
Suurin osa teini-ikäisistä osaa ääntää englantia (ja osaa myös kielioppia ja sanoja) paljon paremmin kuin vanhemmat sukupolvet. Ap muistuttaa vähän äitiäni; äitini naureskeli ja yritti imitoida minua, kun äänsin normaalisti "Pearl Harbour"-sanan. Äitini kieli ei millään taivu sellaiseen eikä hänellä kyllä muutenkaan ole mitään käsitystä mistään kielistä. Jopa oikeaoppinen suomenkieli tuottaa hänelle vaikeuksia kirjoittaessa... Minulle vaan jäi mieleen tuo hänen ivallinen, spontaani välikommenttinsa minun ääntämisestä. Olen kuitenkin asunut 3 vuotta jenkeissä ja kirjoitin E:n englannista, lisäksi olen saanut toistuvasti kehuja siististä ääntämisestäni. Jos sillä nyt mitään merkitystä edes olisi... Ihmettelin vain tuota äitini töksäytystä, kunnes heti tajusin, että hän on vain katkera nuoremmalle, osaavammalle sukupolvelle :)
Siinä Jäniksen vuosi-elokuvassa tuli hyvin esiin kuinka mahdottoman vaikeaa keski-ikäiselle voi olla ääntää englantia.Sehän riippuu myös puhujan äidinkielestä.
Tapasin pari vuotta sitten erään silloin n. 70-vuotiaan, 'Australian Kalleksi' kutsutun, täällä suomalaisessa palvelukodissa asuneen miehen.
Hän oli tullut Suomeen,vanhaan kotimaahansa eräitä vuosia aiemmin .
Australiaan hän oli lähtenyt alun alkaen 50-luvulla, nuorena merimiehenä
Tuon kutsumanimen hänen olivat antaneet palvelukotiyhteisön muut asukkaat. Hänet tunsivat siellä kaikki ja hän osallistui innokkaasti korttipeli-, ja yhteislauluiltoihin ym. palvelukodin viihdetoimintaan.
Mummot siellä olivat aivan ihastuneita häneen,hän oli hyvä 'supliikkimies' ja juttua piisasi.
Itse jaan mainospostia. Mm. juuri tuolle palvelukotialueelle.
Kallen kanssa oli aina mukava vaihtaa tervehdykset ja vähän juteltiinkin siinä ohessa aina kun hänet siellä näin.
Lopulta Kalle halusi kuitenkin palata Brisbaneen ja teki muuttoa. Monet toivat hänelle jotain pieniä muistolahjojaan ja hyvästelivät liikuttuneina.
Kallen nuorempi veli oli tullut autollaan auttamaan muutossa. Olin tullut omalla ajallani auttamaan heitä ja he antoivat minulle monia esineitä ja kulutustavaraa lahjaksi.
Kalle jätti osoitteensakin ja pyysi kirjoittamaan.
Lupasin.
Kallelta olivat monet suomen sanat jo unohtuneet ja hänen puheensa oli sellaista " Yeah, olin sitten sielä Brisbanessa kun tulin, 'foremanina,you know ' sielä ''construction sitella" yeah, se oli kylä 'indeed' alkuun aika 'hard job, really' ..." jne.
Ikävä kyllä , n. parin viikon kuluttua hänen muutostaan sain kuulla eräältä palvelutalon asukkaalta ,että Kalle olikin saanut sydänkohtauksen ja menehtynyt muutaman päivän kuluttua perille tulostaan Brisbaneen ja oli kuulemma jo haudattukin sinne, Sheila-vaimonsa viereen.
Kalle oli siis vihdoin päässyt kotiin.
Tuon kuullessani olin itsekin vähän liikuttunut sinä päivänä. Mukava mies oli , tuo 'Australian Kalle'.
Kun suurimman osan elämästään muualla on jo elänyt,niin juurtuu sitten sinne missä on ja elää ja elämä on sitten siellä sille ihmiselle kielineen,asioineen , kaikkineen.
Syntymämaa taas enää etäisten muistojen maata, johon voi oikeastaan palata enää mielessään .
Hienoa kuitenkin,että oli tilaisuus ja sain tutustua tuohon Kalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haahhahhhahahha tuo jonkun argumentti, että illallisvieraat eivät hetkessä oppineet lausumaan "porkkana", niin kukaan ei voi siis oppia puhumaan englantia kuin natiivi. Ymmärrätkö, tollo, että tilanne on HIEMAN eri, jos ihminen asuu englanninkielisessä maassa esim. 40 vuotta, työskentelee siellä englannin kielellä ja on vaikkapa naimisissa paikallisen kanssa. Oma isotätini lähti 40-luvulla Amerikkaan ja hänelle kävi kuten tuolle Kallelle, että loppuvaiheessa puhui englantia paremmin kuin suomea.
Lisäksi on näitä tapauksia, että esim. amerikkalainen asuu vuosikausia Briteissä, jolloin hänen aksentistaan tulee omituisen kuuloinen sekoitus molempia aksentteja. Väitätkö, että nämä henkilöt eivät ole natiiveja englanninpuhujia, koska heidän aksentistaan ei voi suoraan tunnistaa, mistä he ovat kotoisin?
Rallienglanti on jopa suomalaisen vaikea ymmärtää englanniksi. Pinnistämällä saa osan selvää, vähän samaan tapaan kun jos amerikkalainen yrittää lausua suomalaisia paikannimiä.