Kumpaa natiivit englanninkieliset ymmärtävät paremmin: rehtiä rallienglantia vai sellaista teinix-wannabe-amerikanenglantiääntämystä?

Ei se ymmärtäminen useinkaan lausumisesta ole kiinni vaan siitä, että arastellaan vieraalla kielellä puhumista ja puheesta tulee siksi epäselvää. Rohkeasti vaan kukin omalla tyylillään! Hitaasti ja hyvin artikuloiden jos kieli ei meinaa taipua. Jos kuulija todella haluaa ymmärtää, löytyy myös keino saada asia sanotuksi. Myös me ymmärtä soome keli ilma taivutus ja "väärä" lausua. Eikö niin? Eivät natiivi englanninkieliset sen tyhmempiä ole. 

Natiiveja ymmärtää ilman muuta paremmin jos puhuja edes yrittää ääntää sanat natiivinomaisesti, mitä rallienglantia puhuva ei tee

21 jatkaa hieman ohi aiheen: Kanadalainen mieheni sanoi suhteemme alussa usein minulle: älä yritä liikaa kuulostaa oikealta vaan anna puheen vain tulla. Kyllä se asia sieltä aikanaan selviää. (hän ei siis osannut suomea ja minä arastelin englannin puhumista) Tällä neuvolla rohkaistuin ja asiat alkoivat saada puheessa oikean muodon. Ohessa syntyi paljon puuta-heinää, mutta entä sitten. Väärinkäsityksiltäkään ei vältytty ja huvittavimpia erehdyksiä muistellaan vielä nyt 10 vuoden jälkeenkin. Mies on myös opetellut suomea, joten erehdyksiä sattuu puolin ja toisin, mutta ei se tahtia haittaa. Esimerkiksi "Huva persekali" totesi mies kun äiti tarjoili parsakaalia. Kaikilla oli hauskaa ja on vieläkin kun syömme parsakaalia, mutta asia tuli silti ymmärretyksi    

Monet suomalaiset ajattelevat että rallienglantia on todella helppoa ymmärtää ja että sanat äännetään selkeästi.

Moni ei kuitenkaan tajua että englannin kieli rakentuu ihan eri tavalla. Aksentti, joka on meille selkeä voi olla heille todella vaikeaselkoinen. Rallienglannissa sanat äännetään eri tavoin ja painotus on ihan erilainen kuin englannissa oikeasti. Mitä lähempänä aksentti on natiivinomaisesti puhujan kieltä sitä helpompaa se on hänelle ymmärtää

Jaa, onkohan minulla sitten feikki-brittiaksentti kun lausun r-loppuiset sanat brittiläisittäin, eli esimerkiksi [ca:]. Parempi olisi varmaan vaan sanoa rehdin suomalaisesti KAAR niin englantilainen poikaystävänikin ymmärtäisi puhettani paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Mä asuin pari vuotta sitten Arizonassa ja moni oletti vain minun olevan Kanadalainen. Eli ei kaikki suomalaiset omista mitään erikoisen vahvaa ralliaksenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Ehkä sinä opit joskus, että jokainen ihminen on yksilö ja oppii eri asioita eri tahtiin. Toiset ovat hyviä ääntämään ja kenties musikaalisia. Heihin aksentit tarttuvat vaivattomasti. Toiset taas mongertavat samalla aksentilla koko elämänsä, koska he eivät ole hyviä ääntämään ja heillä tuskin on sävelkorvaa lainkaan....

Kaikki on yksilöllistä!

Juuri näin. Tunnen esim. tyypin joka on aikuisena muuttanut Suomeen ja jonka puheesta ei todellakaan huomaisi ettei hän ole natiivipuhuja. Samoin siskoani luultiin englanninkielisessä maassa natiivipuhujaksi kun asuimme siellä joitain vuosia. Itseeni taas aksentit tarttuvat todella huonosti enkä myöskään ole lainkaan musikaalinen. Englantini on selkeää ja sanastollisesti ja kieliopillisesti erinomaista mutta kyllä siitä kuulee etten ole natiivipuhuja. Vasta aikuisena ja enkun opeksi opiskeltuani olen tajunnut ettei se edes haittaa. Ei mun mielestä oppilaillekaan tarvitse opettaa että heidän olisi omaksuttava joko täydellinen britti- tai jenkkienkku tai he ovat jotenkin vajavaisia. Kuten sanottu, englanti on nykyajan lingua franca ja sitä myös puhutaan äidinkielenä hyvin monessa eri maassa. Ei ole yhtä variaatiota johon pitäisi pyrkiä jotta tulisi kunnolla toimeen englannilla. Tärkeää on ymmärtää englannin moninaisuus jotta pystyy kommunikoimaan erilaisia englanteja puhuvien ihmisten kanssa.

Feel free to disagree. Ei enkun laitoksellakaan kaikki oo tätä mieltä ja jotkut kannattavat edelleenkin hyvin vahvasti tiukkaa jakoa britti- ja jenkkienkkuun jättäen kaikki muut variaatiot huomiotta. Toki toisenlaisiakin mielipiteitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...

Tyttöhyvä, se oli kohteliaisuutta. Matkustele enemmän niin ymmärrät paremmin vieraita kulttuureja. Menitkö muuten sänkyyn sitten niiden kehujien kanssa? Niinpä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...

Näin sanoo myös kaverini, jolla on todellisuudessa melko kankea englanninkieli. Itse kuulen suomalaisen intonaation englanninkielestä, vaikka henkilö olisi asunut ja työskennellyt englanninkielisessä maassa kuinka pitkään, jos hän on käynyt Suomessa koulunsa ja siten omaksunut tietyt maneerit. Suomalainen tuottaa suussaan äänteet eri tavalla kuin esim natiivi jenkki, ja se vaan kuuluu. Kyse ei ole siis yksinomaan aksentista, vaan myös intonaatiosta ja äänteiden muodostamisesta.

Se on sitten toinen stoori kuinka natiivilta ylipäätään pitää kuulostaa. Englanti nyt on lingua franca, kuuluu asiaan että kaikenlaisilla puhujilla on kansallisia erityispiirteitä.

Jaa, sinä kuulet eron vaikka äidinkieltään puhuva jenkki ei?! No vau! Itseäni on luultu britiksi ihan natiivi-britin mielestä, voit uskoa tai olla uskomatta.

Bullshit! Brittiaksentti on vielä vaikeampi omaksua kuin jenkkiaksentti, joita sentäs on paljon enemmän ja erilaisia. Se oli KOHTELIAISUUS, että brittikaverisi "luuli" sinua britiksi. Hän näki, kuinka oikein yrität puhua brittiaksentilla ja vaikka se olikin todellisuudessa aikamoinen cringe esitys niin hän halusi tuoda sinulle hyvän mielen.

Vierailija kirjoitti:

Voitko vähän avata mitä on "teinix-wannabe-amerikanenglanti"? :D

Suurin osa teini-ikäisistä osaa ääntää englantia (ja osaa myös kielioppia ja sanoja) paljon paremmin kuin vanhemmat sukupolvet. Ap muistuttaa vähän äitiäni; äitini naureskeli ja yritti imitoida minua, kun äänsin normaalisti "Pearl Harbour"-sanan. Äitini kieli ei millään taivu sellaiseen eikä hänellä kyllä muutenkaan ole mitään käsitystä mistään kielistä. Jopa oikeaoppinen suomenkieli tuottaa hänelle vaikeuksia kirjoittaessa... Minulle vaan jäi mieleen tuo hänen ivallinen, spontaani välikommenttinsa minun ääntämisestä. Olen kuitenkin asunut 3 vuotta jenkeissä ja kirjoitin E:n englannista, lisäksi olen saanut toistuvasti kehuja siististä ääntämisestäni. Jos sillä nyt mitään merkitystä edes olisi... Ihmettelin vain tuota äitini töksäytystä, kunnes heti tajusin, että hän on vain katkera nuoremmalle, osaavammalle sukupolvelle :)

Ei vaan äitisi kuuli kuinka teennäiseltä se yritys kuullosti ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...

Näin sanoo myös kaverini, jolla on todellisuudessa melko kankea englanninkieli. Itse kuulen suomalaisen intonaation englanninkielestä, vaikka henkilö olisi asunut ja työskennellyt englanninkielisessä maassa kuinka pitkään, jos hän on käynyt Suomessa koulunsa ja siten omaksunut tietyt maneerit. Suomalainen tuottaa suussaan äänteet eri tavalla kuin esim natiivi jenkki, ja se vaan kuuluu. Kyse ei ole siis yksinomaan aksentista, vaan myös intonaatiosta ja äänteiden muodostamisesta.

Se on sitten toinen stoori kuinka natiivilta ylipäätään pitää kuulostaa. Englanti nyt on lingua franca, kuuluu asiaan että kaikenlaisilla puhujilla on kansallisia erityispiirteitä.

Jaa, sinä kuulet eron vaikka äidinkieltään puhuva jenkki ei?! No vau! Itseäni on luultu britiksi ihan natiivi-britin mielestä, voit uskoa tai olla uskomatta.

Kyllä kuulen, voit uskoa tai olla uskomatta.

Ei näiden teinien kanssa kannata vääntää. Olen juuri samaa mieltä kommenttisi kanssa. Se intonaatio ja äänteiden muodostaminen on nimenomaan se juttu, mitä ei voi oppia vaikka yrittäisi lopun ikäänsä. Jätän pienen "ehkän" jos joku asuu vaikka 30 vuotta jenkeissä ja puhuu pelkästään englantia. Jopa tällöin veikkaan, että natiivipuhuja kysyy jo parin lauseen jälkeen, että mistä maasta tulet.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten synti on vähän se, että kuvitellaan, että suomiaksentti ei saisi kuulua. Kuunnelkaa ranskalaista, intialaista, ruotsalaista, venäläistä jne. Kaikilta kuuluu se oman kielen aksentti taustalta, eikä se ole paha asia.

Näin juuri. Syynä on heikko kansallinen itsetunto. Kun ranskalainen puhuu englantia (usein vastentahtoisesti vaikka osaisikin), hän saattaa ääntää tahallaan ranskalaisittain siinä määrin, ettei sitä enää tajuakaan kovin helposti. Tämä on se toinen ääripää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...

Näin sanoo myös kaverini, jolla on todellisuudessa melko kankea englanninkieli. Itse kuulen suomalaisen intonaation englanninkielestä, vaikka henkilö olisi asunut ja työskennellyt englanninkielisessä maassa kuinka pitkään, jos hän on käynyt Suomessa koulunsa ja siten omaksunut tietyt maneerit. Suomalainen tuottaa suussaan äänteet eri tavalla kuin esim natiivi jenkki, ja se vaan kuuluu. Kyse ei ole siis yksinomaan aksentista, vaan myös intonaatiosta ja äänteiden muodostamisesta.

Se on sitten toinen stoori kuinka natiivilta ylipäätään pitää kuulostaa. Englanti nyt on lingua franca, kuuluu asiaan että kaikenlaisilla puhujilla on kansallisia erityispiirteitä.

Jaa, sinä kuulet eron vaikka äidinkieltään puhuva jenkki ei?! No vau! Itseäni on luultu britiksi ihan natiivi-britin mielestä, voit uskoa tai olla uskomatta.

Bullshit! Brittiaksentti on vielä vaikeampi omaksua kuin jenkkiaksentti, joita sentäs on paljon enemmän ja erilaisia. Se oli KOHTELIAISUUS, että brittikaverisi "luuli" sinua britiksi. Hän näki, kuinka oikein yrität puhua brittiaksentilla ja vaikka se olikin todellisuudessa aikamoinen cringe esitys niin hän halusi tuoda sinulle hyvän mielen.

Ei siinä ole mitään cringeä jos ulkomaalainen haluaa oppia puhumaan ymmärrettävämmällä aksentilla yrittäen matkia heidän aksenttiaan. Niinhän sitä omaa aksenttiaan juuri parannetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa keski-ikäistä mammaa harmittaa, kun suomalaisteineillä saattaa hyvinkin olla erittäin HYVÄ ja selkeä, natiivinomainen aksentti. Hän itse kykenee vain rallienkkuun.

Teinityttö bongattu! Lapsellista kuvitella, että suomalaisella - ellei ole englantia puhuva isä tai äiti - voisi koskaan olla mitään muuta kuin suomalaiseksi tunnistettava aksentti. Senkin jälkeen jos joskus asut 10-20 vuotta Usassa, kuulee puheestasi vieläkin, ettet ole paikallinen. No, opit sen sitten kun vähän matkustelet.

Olen eri henkilö kuin alkuperäinen kirjoittaja, mutta on pakko kommentoida, että kyllä itseänikin luultiin jenkiksi useampaan otteeseen kun asuin Englannissa ja ihan supisuomalainen olen...

Näin sanoo myös kaverini, jolla on todellisuudessa melko kankea englanninkieli. Itse kuulen suomalaisen intonaation englanninkielestä, vaikka henkilö olisi asunut ja työskennellyt englanninkielisessä maassa kuinka pitkään, jos hän on käynyt Suomessa koulunsa ja siten omaksunut tietyt maneerit. Suomalainen tuottaa suussaan äänteet eri tavalla kuin esim natiivi jenkki, ja se vaan kuuluu. Kyse ei ole siis yksinomaan aksentista, vaan myös intonaatiosta ja äänteiden muodostamisesta.

Se on sitten toinen stoori kuinka natiivilta ylipäätään pitää kuulostaa. Englanti nyt on lingua franca, kuuluu asiaan että kaikenlaisilla puhujilla on kansallisia erityispiirteitä.

Jaa, sinä kuulet eron vaikka äidinkieltään puhuva jenkki ei?! No vau! Itseäni on luultu britiksi ihan natiivi-britin mielestä, voit uskoa tai olla uskomatta.

Kyllä kuulen, voit uskoa tai olla uskomatta.

Ei näiden teinien kanssa kannata vääntää. Olen juuri samaa mieltä kommenttisi kanssa. Se intonaatio ja äänteiden muodostaminen on nimenomaan se juttu, mitä ei voi oppia vaikka yrittäisi lopun ikäänsä. Jätän pienen "ehkän" jos joku asuu vaikka 30 vuotta jenkeissä ja puhuu pelkästään englantia. Jopa tällöin veikkaan, että natiivipuhuja kysyy jo parin lauseen jälkeen, että mistä maasta tulet.

Ei sillä ole väliä jos natiivi puhuja huomaa että olet ulkomaalainen,mutta natiivin puhujan on paljon helpompi ymmärtää puhetta joka on lähellä natiivinomaista aksenttiaan, eikä mitään rallienkkua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten synti on vähän se, että kuvitellaan, että suomiaksentti ei saisi kuulua. Kuunnelkaa ranskalaista, intialaista, ruotsalaista, venäläistä jne. Kaikilta kuuluu se oman kielen aksentti taustalta, eikä se ole paha asia.

Näin juuri. Syynä on heikko kansallinen itsetunto. Kun ranskalainen puhuu englantia (usein vastentahtoisesti vaikka osaisikin), hän saattaa ääntää tahallaan ranskalaisittain siinä määrin, ettei sitä enää tajuakaan kovin helposti. Tämä on se toinen ääripää.

Olen asunut Ranskassa yli 10 vuotta eikä ne ranskalaiset "yritä" ääntää englantia ranskalaisittain. Jos joku puhuu hyvällä aksentilla englantia, sitä ihaillaan. Syy minkä takia heillä on vahva aksentti on se että kouluissa englannin opetus on huonoa ja kaikki sarjat ja elokuvat on dupattu, eikä suinkaan se että he yrittäisivät puhua sitä ranskalaisittain.

Huvittaa nämä kielellisesti lahjattomat, jotka kuvittelevat että kaikki muut ovat yhtä surkeita eivätkä voisi oppia täydellisesti puhumaan vierasta kieltä. Itselläni on esimerkiksi venäläinen kaveri joka on ollut reilut 15 vuotta Suomessa. Hän puhuu täydellistä suomea ilman pienintäkään korostusta, ja koska hänellä on nimi joka on myös Suomessa yleinen, juuri kukaan ei edes tiedä hänen olevan venäläinen. 

Natiivit englanninkieliset ovat ihan eri tavalla tottuneet kuulemaan monenlaisia versioita kielestä, eikä se niin paljon haittaa ymmärtämistä. Me taas olemme tottuneet kuulemaan vain "täydellistä suomea", koska niin harva puhuu suomea vieraana kielenä.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä kielellisesti lahjattomat, jotka kuvittelevat että kaikki muut ovat yhtä surkeita eivätkä voisi oppia täydellisesti puhumaan vierasta kieltä. Itselläni on esimerkiksi venäläinen kaveri joka on ollut reilut 15 vuotta Suomessa. Hän puhuu täydellistä suomea ilman pienintäkään korostusta, ja koska hänellä on nimi joka on myös Suomessa yleinen, juuri kukaan ei edes tiedä hänen olevan venäläinen. 

Jostain syystä erityisesti länsirannikolla elää näitä kielellisesti lahjattomia. He eivät vuosikymmenissäkään ole oppineet suomea, joten koko muu suomi pakotetaan heidän palvelemisekseen opiskelemaan heidän kieltään.

Itse olin lapsena englanninkielisessä päiväkodissa, jossa oli natiivit opettajat. Tästä johtuen minulla on melko lähellä natiivia oleva aksentti. Sitten taas mieheni vääntää niin kamalaa rallienglantia, että korviini sattuu. Meitä molempia on aina ymmärretty ulkomailla. En osaa sanoa kumpaa paremmin. Minua on monesti luultu britiksi, esim. Australiassa, vaikka en omasta mielestä puhu niin hyvää englantia, että näin voisi luulla. Oman lapsen päiväkodissa puhutaan myös englantia, ja lapselle (3,5v.) näyttää tarttuneen brittiaksentti myös.

Miksi ihmeessä natiivi ei ymmärtäisi rallienglantia? Sehän on yleensä aika selvää ja helppokuuloista, jos ei ihan mumise kuitenkaan. Se, ettei sanoja lausu kuin natiivi, ei tee siitä huonommin ymmärrettävää.

Itsellä on aina ollut hyvä kielikorva, opin puhumaan kieliä "oikeilla" ääntämyksillä ja intonaatioilla, suht helpostikin, vaikka silti toki teen virheitä ja saatan takellella jos en tunne aihetta tai keskity tms. Ihan niin kuin teen joskus suomeksikin. Mulle aksentit tarttuu päähän liiankin nopeasti, texasissa alan puhumaan leveästi ja skoteissa puhe menee suppuun tahtomattani.

Brittiystävät sanovat että mulla on laajempi sanavarasto kuin monella heidän natiiviystävällä, mutta mä luulen että se on ihan ihmisestä muutenkin kiinni. Puhun suomeakin monipuolisemmin kuin moni muu.