kysyn äideiltä, vaimoilta

onko tullut mieleen koskaan että olisi mukava keskustella jonkun toisen miehen kanssa perhe tai lähinnä parisuhdeasioista, persoonista ja mikä ei miellytä ja miksi ei mene hyvin. meilläkin etupäässä menee hyvin mutta paljon tulee semmosta että pitäs aina itse asettua marttyyrin asemaan ottaa viat niskoileen pyytää anteeksi ja sanoa että eikö sussa ole mitään vikaa ja mikset koskaan sovi.ois kiva tuntea sellainen mukava nainen joka osaisi keskustella eikä olisi aina mykkä ja jonka kainaloon voisi käpertyä puhumaan ja saisi ilman mitään vakavampaa ajatusta hellyyttä esim hartiahieronnan lomassa. voisi myös käydä kysymässä neuvoja että miten tässä nyt kannattaisi sanoa, menetellä jne.. meillä tulee tosiaan edellisen illan huipusta alas niin kovaa että molempien mitta on välilä niin täynnä ettei toista viitsisi edes nähdä. no ehkä sekavaa mutta tiivistetysti. miksi oman vaimon kanssa keskustelu on vaikeaa melkein mahdotonta vaikeista erimielisyyksistä. toisella ei ole halua käydä asioita läpi ja se saa minut "sekaisin" koska pieni väärä liike tappaa kaiken kanssakäymisen. ja kun sitä ei ole ei mistään tule mitään.