Voisitko seurustella rappio alkoholistin kanssa?

Eli tuollainen kysymys.
Olen nyt reilu kolmekymppinen. Juopottelu on jokapäiväistä, mutta ei iso ongelma. 2-3 päivääkin kun viikossa joi niin loppuaika meni lähinnä toipuessa. Ja sitten taas uudestaan. Lähinnä pahaan henkiseen oloon tullut viime vuodet juotua. Ja tunteakseni edes hetkellisesti onnellisuudentunnetta. Vaikka kyllähän se kostautui aina sitten krapulassa.
Nyt olen aloittanut juomisen ja tarkoitus on olla loppuelämä pää täynnä alkoholia. Vajaa neljä kuukautta vasta tosin naula päässä kokoajan. Mieli on maassa, mutta teen parhaani. Käyn psykiatrilla, mielenterveysyhdistyksellä ja a-klinikalla ja vähän harrastankin jotain vaikkei mitään kauheaa intohimoa ole vielä harrastuksia kohtaan syntynyt.
En varsinaista himoa ole koskaan viinaan tuntenut, mutta se on vaan ollut niin helppo ratkaisu pahaan oloon.
Voisitko alkaa suhteeseen minunlaiseni kanssa? Vai onko liian kova pelko että kohta se taas selviää? Tai että ei kelpaa koska on hyvin vähäinen työura takana eikä muutenkaan ole ns. menestynyt elämässä?